En ole niink\u00e4\u00e4n amerikkalaisten autojen yst\u00e4v\u00e4, mutta Chrysler 300C:sta oli silti mielenkiintoista p\u00e4\u00e4st\u00e4 kokeilemaan, sill\u00e4 kyseess\u00e4 on paitsi kookas, my\u00f6s arvokkaan oloinen henkil\u00f6auto. Kokoa autolla on reippaasti ja kaltaiseni pieni mies tunsi olonsa viel\u00e4kin pienemm\u00e4ksi ratin takana. Kuten aina, ensimm\u00e4iset kilometrit ovat aina autoon totuttelua ja sen mittojen oppimista, mutta pienen totuttelun j\u00e4lleen t\u00e4t\u00e4kin amerikan laivaa oli helppo ajella.<\/p>\n
M\/S Chrysler 300C<\/em><\/p>\n Heti auton noudettuamme ajelimme ensi t\u00f6iksemme Ostbahnhofin<\/em> juna-aseman vierell\u00e4 olevaan Hellweg<\/em>-rautatavarakauppaan, josta noudimme Niinan niin kovasti jo kaipaamat parvekekukat, sek\u00e4 parvekekalusteiden \u00f6ljy\u00e4mistarpeet. Loppuilta menikin sitten kotosalla parveketta kes\u00e4kuntoon laittaessa ja hienoa kyll\u00e4 tuli.<\/p>\n Pitk\u00e4perjantain aamuna l\u00e4hdimme reissuun. Suunta otettiin kohti etel\u00e4\u00e4 ja ensiksi Cottbusin kaupunkia noin 130 kilometri\u00e4 Berliinist\u00e4. Emme selv\u00e4stikk\u00e4\u00e4n olleet ainoat kaupungista p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi maalle suuntaavat, sill\u00e4 ensimm\u00e4iset 100km autobaana oli aivan t\u00e4ynn\u00e4 matkalaisia. Cottbus ei ole mik\u00e4\u00e4n kovin kuuluisa kaupunki ja l\u00e4hinn\u00e4 t\u00e4m\u00e4 106 000 asukkaan pikkukaupunki on tunnettu ymp\u00e4r\u00f6ivien suurten ruskohiiliavolouhosten keskuskaupunkina (joista kerroin viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4). Ajelimmekin l\u00e4hinn\u00e4 muutamat ympyr\u00e4t kaupungin sangen hiljaisessa keskustassa (joka johtui siit\u00e4, ett\u00e4 oli pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4) ja jatkoimme kohti Puolan rajaa. Tarkoituksemme ei ollut ylitt\u00e4\u00e4 rajaa, vaan ajelimme sen viert\u00e4 kohti G\u00f6rlitzin kaupunkia.<\/p>\n G\u00f6rlitzin kuuluisaan vanhaan kaupunkiin saavuimme puolen p\u00e4iv\u00e4n kello osoittikin jo lounasaikaa. Ravintolan valinta oli helppoa, sill\u00e4 olimme saaneet ty\u00f6kaveriltamme vinkin keskustan tienoilla sijaitsevasta hotelli-ravintola Dreibeinigerhundista<\/em>, joka osoittautuikin todella tunnelmalliseksi kellariravintolaksi vanhassa rakennuksessa. My\u00f6s aterian valinta oli helppoa, sill\u00e4 paikallisena herkkuna ravintolan listalta l\u00f6ytyy majavaa. Koska kyseist\u00e4 el\u00e4int\u00e4 ei usein listoilla n\u00e4y, niin pitih\u00e4n sit\u00e4 n\u00e4in tilaisuuden tullen maistaa. On silti vaikea sanoa, mit\u00e4 maku muistutti… ehk\u00e4 aavistuksen kanalta, mutta oikein lihaisaa ja hyv\u00e4\u00e4 liha oli. Majavan h\u00e4nt\u00e4\u00e4 ei sent\u00e4\u00e4n tarjottu aterian osana, mutta ty\u00f6kavereiden mukaan Puolan puolella sit\u00e4kin on mahdollista j\u00e4rsi\u00e4 jossain muodossa (en kyll\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 siin\u00e4 on).<\/p>\n Lounaaksi majavaa<\/em><\/p>\n G\u00f6rlitz ei ole suuri kaupunki (alle 57 000 asukasta), mutta se on kuuluisa paitsi Saksan it\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 kaupunkina (l\u00e4ntisin on Aachen, kuten joku ehk\u00e4 muistanee) sek\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hyvin s\u00e4\u00e4styneest\u00e4 vanhasta kaupungistaan. Itse asiassa kaupunki ei k\u00e4rsinyt toisessa maailmansodassa juuri ollenkaan ja siksi kaupunkia saapuukin ihastelemaan suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 turisteja kaikkina vuodenaikoina. Meihinkin G\u00f6rlitzin vanhat rakennukset, joita on kunnostettu valtavalla tohinalla DDR:n kaatumisen j\u00e4lkeen, tekiv\u00e4t vaikutuksen. Kyseess\u00e4 kun ei todellakaan ole ”tyypillinen” muutaman korttelin vanha kaupunki, vaan ihan sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4 kokonainen kaupunki. Vastaavan kokoluokan keskustan olemme ehk\u00e4 n\u00e4hneet aiemmin vain Celless\u00e4<\/a>, tosin siell\u00e4 rakennustyyli oli enemm\u00e4n etel\u00e4saksalainen ristikkotaloineen. G\u00f6rlitz on suurimmalta osin vanhoja kivitaloja.<\/p>\n G\u00f6rlitz sijaitsee kauniilla paikalla Neissen<\/em> rajajoen rannalla. Ennen sotaa my\u00f6s joen vastarannan alueet kuuluivat kaupunkiin, mutta sodan j\u00e4lkeen niist\u00e4 erotettiin nykyisin Puolalle kuuluva Zgorzelecin kaupunki. Puolan parin vuoden takaisen EU-j\u00e4senyyden takia raja on t\u00e4ss\u00e4kin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja siksi mekin vain k\u00e4velimme sillan yli Puolan puolelle. Vaikka itse raja on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, t\u00e4ytyy kyll\u00e4 todeta, ett\u00e4 maan vaihtuminen n\u00e4kyy silti selke\u00e4sti; Puolan puolella joenrantaa ei ole mitenk\u00e4\u00e4n siistitty, vaan se kasvaa hein\u00e4\u00e4. Talot ovat huomattavan rapistuneita ja hieman kauempana kohoaa suuria kurjan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 betonitaloja. Koska seutu ei ollut kovin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, j\u00e4i Puolan vierailumme t\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4 viiden minuutin mittaiseksi ja palasimme Saksan puolelle.<\/p>\n Zgorzelec Puolan puolella Neisse\u00e4<\/em><\/p>\n G\u00f6rlitz Puolan puolelta n\u00e4htyn\u00e4<\/em><\/p>\n ’ G\u00f6rlitzin k\u00e4velykatuja<\/em><\/p>\n Jonkin aikaa G\u00f6rlitzi\u00e4 ihasteltuamme oli aika jatkaa matkaa. Ajoimme edelleen parikymment\u00e4 kilometri\u00e4 kohti etel\u00e4\u00e4 rajaa hipoen, aina Saksan, Puolan ja Tsekin rajapisteen l\u00e4heisyydess\u00e4 sijaitsevaan Zittaun kaupunkiin saakka. Zittaussa emme poikenneet k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, vaikka siell\u00e4kin pikkukaupungin keskusta n\u00e4ytti sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n paljon vanhoja taloja ja ihania katuja. Ajoimme keskustassa hetken aikaa ja s\u00f6imme j\u00e4\u00e4tel\u00f6t. Zittausta matka jatkui l\u00e4nteen Tsekin rajan l\u00e4heisyydess\u00e4 yh\u00e4 pysytellen. P\u00e4iv\u00e4n viimeinen reittipiste oli Bautzenin pikkukaupunki, jossa emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n jalkautuneet muuta kuin kaupunkiin tullessa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Se j\u00e4i hieman harmittamaan, sill\u00e4 vaikka Bautzenin keskusta on todella pieni, siell\u00e4 on silti upeita keskiaikaisia rakennuksia ja torneja hulppealla sijainnilla Spree-joen (joka virtaa my\u00f6s Berliinin l\u00e4vitse) uoman reunalla. T\u00e4m\u00e4 maisema tuli n\u00e4hty\u00e4 vain auton kyydist\u00e4, mutta koska p\u00e4iv\u00e4 alkoi jo k\u00e4\u00e4nty\u00e4 illaksi, p\u00e4\u00e4timme vain jatkaa kohti Dresdenin hotellia.<\/p>\n Dresdeniss\u00e4h\u00e4n k\u00e4vimme<\/a> ennen joulua, joten emme nyt vierailleet kaupungin upeassa keskustassa, vaan suuntasimme suoraan hotellimme Dresdenin etel\u00e4isess\u00e4 hienostol\u00e4hi\u00f6ss\u00e4, Elbe<\/em>-joen rannan l\u00e4heisyydess\u00e4. Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n ajorupeamaksi kertyi noin 350 kilometri\u00e4.<\/p>\n Lauantaina edess\u00e4 olikin touhukas p\u00e4iv\u00e4 ja heti aamusta suuntasimme ensimm\u00e4iselle kohteellemme, Basteille<\/em>. Bastei on osa kuuluisaa Saksin Sveitsiksi<\/em> kutsuttavaa hiekkakivimuodostelmien pient\u00e4 vuoristoa. Miljoonien vuosien aikana vesi on uurtanut alueen kallioita voimakkaasti ja sen tulosta ovat nykyiset melkeinp\u00e4 200 metri\u00e4 pystysuoraan nousevien kalliopaasien rykelm\u00e4t. Ei ole ollenkaan ihme, ett\u00e4 kallioilla on aikanaan ollut pieni linnoitus (mist\u00e4 nimi Bastei), josta on edelleen pieni\u00e4 osia n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4. Linnoituksen j\u00e4\u00e4nteet eiv\u00e4t silti ole p\u00e4\u00e4n\u00e4ht\u00e4vyys, vaan itse alue. Minun on pakko alleviivata, ett\u00e4 maisemat ovat todellakin hurjat kallioiden noustessa paikoin t\u00e4ysin pystysuoraan, ja niin siell\u00e4 liikutaan niiden huipuilla, noin 200m korkeudessa polkuja ja siltoja pitkin! P\u00e4\u00e4sy on niin huimille kalliokielekkeille, ett\u00e4 allekirjoittaneen piti kyll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tiukasti kiinni kaiteista, samaan aikaan kun jotkut antoivat lastensa juoksennella vapaasti.<\/p>\n Bastein jopa 200m korkeita pudotuksia<\/em><\/p>\n Koska Bastei tarjoaa huikeimmat maisemat kalliomuodostelmiin, vierailee sill\u00e4 todella paljon turisteja. Me olimme paikalla heti aamusta, mutta silti parhaille kuvauspaikoille sai hieman jonottaa. T\u00e4nne ei todellakaan kannata tulla pahimpaan turistiaikaan! Mutta ehdottomasti osoituksena luonnon huikeista voimista alue on n\u00e4kemisen arvoinen. P\u00e4\u00e4reittien kiert\u00e4miseen kuluu rauhallista tahtia noin pari tuntia, mutta alueella on valtavasti ulkoilureittej\u00e4 ja hurjap\u00e4\u00e4t voivat vaikka kiivet\u00e4 k\u00f6ysien varassa kalliosein\u00e4mi\u00e4 pitkin. Aktiviteettej\u00e4 siis riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Bastein erikoisia muodostelmia<\/em><\/p>\n![\"\"](\"\/blog\/wp-content\/uploads\/2009\/ajopelimme_chrysler_300c.jpg\")
<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/p>\n