{"id":2486,"date":"2010-09-07T22:01:57","date_gmt":"2010-09-08T05:01:57","guid":{"rendered":"http:\/\/13.53.127.146\/?p=2486"},"modified":"2021-03-20T15:01:29","modified_gmt":"2021-03-20T22:01:29","slug":"apinavuori-ja-1200-pyhaa-kaurista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/2010\/apinavuori-ja-1200-pyhaa-kaurista\/","title":{"rendered":"Apinavuori ja 1200 pyh\u00e4\u00e4 kaurista"},"content":{"rendered":"

Jatkoa t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>. Matkakertomuksen muut osat l\u00f6ytyv\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/em><\/p>\n

Kolmas Kioton p\u00e4iv\u00e4 valkeni j\u00e4lleen harmaana, tosin onneksi edes sade oli p\u00e4\u00e4ttynyt y\u00f6ll\u00e4. Harmillisesti olimme onnistuneet varaamaan ryokanistamme huoneen vain kahdeksi y\u00f6ksi, joten jouduimme vaihtamaan majapaikkaa Kioton viimeiselle y\u00f6lle. Sellainen kuitenkin l\u00f6ytyi l\u00e4heisest\u00e4 hotellista, jonne heti aamutuimaan siirsimme tavaramme. Hotellin luota nousimme metroon, joka vei meid\u00e4t Kitaojin<\/em> nimiselle asemalle Pohjois-Kiotoon. Asemalta ajoimme lyhyen bussimatkan kuuluisalle Kinkaku-jin<\/em> temppelille.<\/p>\n

<\/p>\n

Alunperin vuonna 1398 huvilaksi rakennettu, ja sittemmin temppeliksi muutettu, Kinkaku-ji on pieni kultainen rakennus loistavan japanilaisen puutarhan alueella. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n rakennus ei ole alkuper\u00e4inen, sill\u00e4 ensimm\u00e4isen kerran kaunis Kinkaku-ji paloi Onin-sodan aikana 1400-luvun lopulla. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen uudelleen rakennettu rakennus s\u00e4ilyi aina vuoteen 1950 saakka, jolloin mielisairas munkki tuhopoltti temppelin. Nykyinen temppeli on siten kolmas t\u00e4ll\u00e4 paikalla ja se on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hyvin kaunis n\u00e4ky pienen lammen rannalla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kuvankaunis Kinkaku-ji<\/em><\/p>\n

Itse asiassa kaikki puutarhan yksityiskohdat ovat viimeiseen saakka harkittuja. Jopa kivet sek\u00e4 pienet saarekkeet lammessa symbolisoivat maan ja taivaan yhteytt\u00e4. Valitettavasti upeasta estetiikasta on melkein mahdotonta nauttia, sill\u00e4 Kinkaku-ji on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen turistinen paikka. Jopa n\u00e4in tiistaiaamuna ihmisi\u00e4 oli aivan tungokseksi saakka ja suosituimpiin valokuvauskohtiin joutui jonottamaan<\/em>. Aivan j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja ihmismassat onnistuivatkin rikkomaan paikan tunnelman t\u00e4ysin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Todellisuus Kinkaku-jilla<\/em><\/p>\n

Kyll\u00e4 Kinkaku-ji kaunis ja valokuvauksellinen on, mutta v\u00e4kijoukon takia siit\u00e4 oli vaikea nauttia. Niinp\u00e4 Kinkaku-ji j\u00e4i ehk\u00e4 reissumme suurimmaksi pettymykseksi. Koska tungos puutarhalla lienee hyvin yleist\u00e4, suosittelisin jopa j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Kinkaku-jin v\u00e4list\u00e4. Niin erikoinen se meinaan ei ole.<\/p>\n

Kinkaku-jilta jatkoimme k\u00e4vellen kohti l\u00e4ntt\u00e4, josta oli tarkoitus l\u00f6yty\u00e4 juna-asema. Matkalla oikaisimme paikallisen yliopiston l\u00e4pi ja lounastimme Subway-ravintolassa. Ai ett\u00e4, Subway yliopiston tiloissa – melkoisen kurkoa! Yliopiston alueella oli muutenkin mukava tunnelma, kun nuoret kiirehtiv\u00e4t luennoille. Vaihto-opiskelijoitakin n\u00e4ytti olevan melko paljon, mik\u00e4 pisti ihan silm\u00e4\u00e4n muuten niin homogeenisess\u00e4 katukuvassa. Kyseinen yksityinen Ritsumeikan University<\/em> onkin tunnettu Japanin yhten\u00e4 kansainv\u00e4lisimp\u00e4n\u00e4 yleisopillisena yliopistona.<\/p>\n

L\u00f6ysimme lopulta pienen Kitano Line<\/em> nimell\u00e4 kulkevan rautatien keskelt\u00e4 asutusta ja sill\u00e4 puksutimme Arashiyaman kaupunginosaan. Yksityisten rautatieyhti\u00f6iden Japanissa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n suurkaupunkien l\u00e4hi\u00f6iss\u00e4 toimii lukuisia pieni\u00e4 yksityisi\u00e4 rautatieyhti\u00f6it\u00e4, jotka saattavat ajaa ihan vain muutamia pieni\u00e4 linjoja. Juuri t\u00e4llainen on Kitano Linekin ja sill\u00e4 ICOCA-kortti ei kelpaa, vaan matka pit\u00e4\u00e4 maksaa kuljettajalle kolikoilla. Muistaakseni vain tasaraha kelpasi, joten ole tarkkana.<\/p>\n

Arashiyama on kiintoisa kaupunginosa L\u00e4nsi-Kiotossa, aivan vuorten juurella. Ehk\u00e4 t\u00e4rkein alueelle turisteja vet\u00e4v\u00e4 kohde on Tenryo-jin<\/em> UNESCO:n maailmanperint\u00f6listaan kuuluva temppeli. Itse temppeli ei s\u00e4v\u00e4ytt\u00e4nyt meit\u00e4, mutta sen rinteeseen ulottuva puutarha oli kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaunis ja rauhallinen. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen on suuri bambumetsikk\u00f6 temppelin takana. Metsik\u00f6n halkaisevalle tielle p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen ei tarvitse edes maksaa, sill\u00e4 se ei kuulu itse temppelin alueeseen. Tunnelma bambumetsik\u00f6ss\u00e4 on j\u00e4nn\u00e4, sill\u00e4 pitk\u00e4t, py\u00f6re\u00e4t ja ontot bambut ovat jotenkin niin erikoisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kev\u00e4\u00e4n viimeiset kirsikankukat<\/a><\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tunnelmallinen bambumets\u00e4<\/em><\/p>\n

Arashiyaman halkaiseen kahtia sangen leve\u00e4 Katsura River. Joen ylitt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 sillalta on hienot maisemat yl\u00e4juoksun kukkuloille. Arashiyamassa toimii my\u00f6s paljon riksoja, joten alueesta voi nauttia k\u00e4rryjenkin kyydiss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Riksa-taksi<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Veneit\u00e4 Katsura Riverill\u00e4<\/em><\/p>\n

Joen toisella puolen kannattaa ehdottomasti vierailla aivan kukkulan juurelta l\u00e4htev\u00e4ss\u00e4 Iwatayama Monkey Parkissa<\/em>. P\u00e4\u00e4symaksu puistoon on viitisen euroa, mink\u00e4 maksettua edess\u00e4 on puolen tunnin jyrkk\u00e4 kipuaminen noin 150m korkealle kukkulatasanteelle. Jonkin matkaa ennen kukkulan huippua tulee ensikosketus puistossa vapaana asuviin noin 170:neen Japaninmakaki-apinaan. Ensikohtaaminen on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 puiston alkup\u00e4\u00e4ss\u00e4 toistuvasti varotetaan sy\u00f6tt\u00e4m\u00e4st\u00e4 tai koskemasta apinoihin. Jopa tuijottaminen on kielletty\u00e4! Onneksi apinat eiv\u00e4t kuitenkaan ole ihan hulluja ja keskell\u00e4 polkuakin r\u00f6hn\u00f6tt\u00e4v\u00e4t apinat voi rauhallisesti ohittaa hyvin l\u00e4helt\u00e4. Apinoita ei silti parane yritt\u00e4\u00e4 silitt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ne pist\u00e4v\u00e4t mekkalaksi heti niit\u00e4 l\u00e4helle tultaessa. Syyt\u00e4 onkin olla hieman tarkkana, sill\u00e4 kaikesta huolimatta kyseess\u00e4 ovat villiel\u00e4imet.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Varoituksia puiston asukkaista…<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

…jotka ovat kuitenkin melko lepposia…<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

…ja niiiin laiskoja!<\/em><\/p>\n

Lopulta yl\u00e4tasanteelle saavuttaessa vastassa on kymmenien apinoiden lauma, joka piiritt\u00e4\u00e4 pient\u00e4 m\u00f6kki\u00e4. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ovat turistit, jotka sy\u00f6tt\u00e4v\u00e4t apinoita m\u00f6kin verkkoaidan l\u00e4pi. Sy\u00f6tett\u00e4v\u00e4ksi paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4myyd\u00e4\u00e4n noin eurolla banaanin ja hedelm\u00e4n palasia. Apinoita roikkuukin jatkuvasti lukuisia verkkoaidassa, k\u00e4si ojossa, odottamassa herkkupaloja. Japaninmakaki ei ole kovin suuri apina, mutta hurjan n\u00e4k\u00f6inen se on silti remutessaan ruoan per\u00e4ss\u00e4. Sy\u00f6tt\u00e4ess\u00e4 kannattaakin olla hieman tarkkana, vaikka m\u00f6kin sis\u00e4ll\u00e4 onkin t\u00e4ysin turvassa. Pienimpi\u00e4 apinoita sy\u00f6tt\u00e4ess\u00e4 saa olla hieman nopea, sill\u00e4 suuret h\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4t mieluusti naperot pois herkuttelemasta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Pikkunen odottaa vuoroaan<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

”Anna jo!”<\/em><\/p>\n

M\u00f6kin ulkopuolella sill\u00e4 er\u00e4\u00e4 kyll\u00e4iset apinat r\u00f6hn\u00f6tt\u00e4v\u00e4t kuka miss\u00e4kin: yksi maassa, toinen puussa, kolmas m\u00f6kin katolla. Apinoita on todella paljon ja joukossa on pieni\u00e4kin poikasia. Makakit ovat hyvin \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 apinoita ja ne aikojen kuluessa ne ovatkin oppineet muun muassa pesem\u00e4\u00e4n ruokansa vedess\u00e4, erottelemaan riisinjyv\u00e4t hiekasta, pyydyst\u00e4m\u00e4\u00e4n ravintoa vedest\u00e4 sek\u00e4 l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n talvella tulen \u00e4\u00e4rell\u00e4 tai vuoristojen kuumissa l\u00e4hteiss\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

”Mmmm, p\u00e4hkin\u00e4\u00e4…”<\/em><\/p>\n

Apinoissa riitt\u00e4\u00e4 ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja varsinkin niiden yhteisruokinta-aika on hauskaa katseltavaa. Ensiksi ty\u00f6ntekij\u00e4 tekee tietynlaisen \u00e4\u00e4nen, joka saa satakunta l\u00e4hiseudun apinaa ker\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ruoalle. Sitten ty\u00f6ntekij\u00e4 ottaa riisi\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n \u00e4mp\u00e4rin, josta t\u00e4m\u00e4 kulkiessaan heitt\u00e4\u00e4 maahan riisi\u00e4. Apinat menev\u00e4t aivan p\u00e4hkin\u00f6iksi ja vilin\u00e4 on melkoista, kun jokainen kiirehtii poimimaan riisit maasta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Ruokinta-aikana on vilkasta<\/em><\/p>\n

Apinat ovat ehdottomasti n\u00e4kemisen arvoisia ja niiden katselusta riitt\u00e4\u00e4 hupia pitk\u00e4\u00e4n. Niiden keskuudessa oleskelu on aluksi hieman j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta pienen tottumisen j\u00e4lkeen oikein mukavaa. Leppoisia kavereita nuo sukulaisemme ovat. Apinoiden lis\u00e4ksi kukkulalta aukeavat my\u00f6s hienot n\u00e4kym\u00e4t yli Kioton, tosin niit\u00e4 ei meinaa muistaa katsoa apinoita seuratessaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kioton matala skyline<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Apinaa ei maisemat nappaa<\/em><\/p>\n

Matkalla takaisin alas mietimme japanilaisten englannin taitoa, sill\u00e4 erityisesti Arashiyamassa n\u00e4imme monia kylttej\u00e4, joiden englannin taso oli eritt\u00e4in kehno. Hupaisiahan ne olivat, mutta voisi luulla, ett\u00e4 turisteja varten laaditut kyltit olisivat edes kieliopillisesti oikein…<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a>
\n\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Heikkoa kielioppia pitkin reissua<\/em><\/p>\n

Alas p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme otimme junan takaisin Kioton keskustaan, jossa hakeuduimme hotellillemme. Siell\u00e4 pesimme hotellin pesukoneilla pari koneellista pyykki\u00e4, jonka j\u00e4lkeen k\u00e4vimme viel\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 Lonely Planet<\/em> kirjan suosittelemassa intialaisessa ravintolassa. Suosituksen oli lukenut n\u00e4emm\u00e4 muutama muukin turisti ja KAIKKI ravintolan asiakkaat olivat l\u00e4nkk\u00e4reit\u00e4. Noh, ruoka oli ihan hyv\u00e4\u00e4, mutta silti tunnelma oli kuin kotona Euroopassa.<\/p>\n

Seuraavana aamuna pakkasimme kimpsumme ja kampsumme, ja suuntasimme Kioton p\u00e4\u00e4rautatieasemalle. Sielt\u00e4 otimme paikallisjunan kohti kaakkoa ja Naran kaupunkia. Kiotosta on pakko sanoa, ett\u00e4 kaupunki on eritt\u00e4in mielenkiintoinen ja ehdottomasti ainutlaatuinen osa perinteist\u00e4 Japania. Temppeleit\u00e4 ja pyh\u00e4kk\u00f6j\u00e4 kaupungissa kyll\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, miss\u00e4 on se hyv\u00e4 puoli, ett\u00e4 turistimassoiltakin voi v\u00e4ltty\u00e4 vierailemalla hieman syrj\u00e4isemmiss\u00e4 temppeleiss\u00e4 niiden kaikkein suosituimpien sijaan. Kelit kolmen Kioton p\u00e4iv\u00e4mme aikana olivat sangen huonot, mutta positiviisella puolella sade kyll\u00e4 toi lis\u00e4ns\u00e4 temppelialueiden tunnelmaan (sek\u00e4 karkoitti turistilaumoja sis\u00e4tiloihin). Eli silt\u00e4 kantilta ajateltuna vallinnut s\u00e4\u00e4 ei ollut t\u00e4ydellinen katastrofi.<\/p>\n

Naran p\u00e4iv\u00e4mme s\u00e4\u00e4 ei ollut kuitenkaan huono vaan kauniin aurinkoinen. Noin 40 minuutin junamatkan j\u00e4lkeen olimmekin jo 368 000 asukkaan Narassa. Kioton tapaan Narallakin on ollut suuruuden p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 vuosien 710 ja 784 v\u00e4lill\u00e4, jolloin se oli per\u00e4ti Japanin p\u00e4\u00e4kaupunki. Sielt\u00e4 titteli kuitenkin siirtyi juuri Kiotoon ja sittemmin Tokioon. Noilta ajoilta, tasan 1300 vuoden takaa, Naran temppelit ovat silti s\u00e4ilyneet voimakkaina koko Kansain alueella. Niist\u00e4 monet ovatkin p\u00e4\u00e4sseet UNESCO:n<\/em> maailmanperint\u00f6listalle.<\/p>\n

Naran keskusta ja turisteja kiinnostavat alueet ovat sangen simppelill\u00e4 alueella, suunnilleen k\u00e4velyet\u00e4isyydell\u00e4 juna-asemalta. Suurin osa kohteista sijaitsee Nara Park -puiston alueella, keskustan it\u00e4laidalla. Ensimm\u00e4inen kohteemme oli Kofuku-jin<\/em> buddha-temppeli, jonka n\u00e4kyvin rakennelma on viisi kerroksinen pagoda. Emme vierailleet temppelin sis\u00e4ll\u00e4 vaan l\u00e4hinn\u00e4 k\u00e4velimme sen piha-alueen halki. Pihan takaosassa n\u00e4imme ensimm\u00e4iset Naran kuuluisista japaninpeuroista (tunnetaan my\u00f6s japaninkauriina).<\/p>\n

Nara Park on noin yli 500 hehtaarinen suuri puisto Naran kaupungin keskustassa. T\u00e4m\u00e4n puiston kuuluisimmat asukkaat ovat noin 1200 villi\u00e4 japaninkaurista, jotka tosiaan laiduntavat vapaana keskell\u00e4 suurkaupunkia. Kauriiden tarina juontaa kauas historiaan ja tarinaan, jonka mukaan yksi paikallisista jumalista olisi ilmestynyt aikanaan valkoisella kauriilla ratsastaen. Tuosta l\u00e4htien kauriit olivat pyhi\u00e4 olentoja, joiden vahingoittaminen oli kuolemalla rangaistava teko aina vuoteen 1637 saakka. Sittemmin rangaistus poistettiin, mutta kauriit julistettiin kansallisomaisuudeksi, joita tulee edelleen vaalia. N\u00e4in kauriit laiduntavat Nara Parkissa t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lauma japaninkauriita levolla<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Keksit ovat kauriiden suosikkeja<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hampaiden huoltoa kettingill\u00e4<\/em><\/p>\n

Kauriit ovat vuosisatojen aikana kesyyntyneet t\u00e4ysin ja turistien suuri huvi onkin ruokkia niit\u00e4 alueella myyt\u00e4vill\u00e4 kekseill\u00e4. Kauriit ovat kyll\u00e4 hoksanneet keksipussit ja niinp\u00e4 ne tiet\u00e4v\u00e4tkin tulla kurkkimaan taskuihin ja laukkuihin, jos vain tilaisuus tulee. Ja jos keksej\u00e4 ei ole tarjolla, niin paremman puutteessa kelpaa vaikka mik\u00e4. Meit\u00e4 ehti juuri naurattaa nainen, jonka taskuja kauriit kovasti tutkivat, kun yksi tuli ja nappasi Niinan k\u00e4dess\u00e4 pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 nelinkerroin olevasta kartastamme kulmat pois! Onneksi ei sent\u00e4\u00e4n ehtinyt koko karttaa popsia…<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hotkaistu karttamme<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kauris kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 mist\u00e4 etsi\u00e4<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Piiritetty mummo<\/em><\/p>\n

Eli kauriit ovat hieman tunkeilevia, mutta kuitenkin niin laiskanpulskeita, ett\u00e4 jos niit\u00e4 ei ruoki heti, ne kyll\u00e4 j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t rauhaan. Joku toinen h\u00f6lm\u00f6 turisti on kuitenkin kohta tyrkytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruokaa, joten turha h\u00f6tkyill\u00e4 yhden per\u00e4ss\u00e4!<\/p>\n

Pienen matkaa Kofuku-jilt\u00e4 sijaitsee suuri Todai-jin<\/em> temppeli. Kyseess\u00e4 on yksi Japanin merkitt\u00e4vimmist\u00e4 temppeleist\u00e4, mink\u00e4 n\u00e4kee jo alueelle viev\u00e4n portin koosta. Portin vierustoilla tulijoita vahtivat upeasti veistetyt hurjan n\u00e4k\u00f6iset puuveistokset. Alueen kruunu on kuitenkin valtava p\u00e4\u00e4rakennus, joka on yksinkertaisesti maailman suurin puurakennus (pesee Kerim\u00e4en kirkonkin). Rakennuksella piisaa kokoa ja on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harmi, etteiv\u00e4t kaksi yli 100-metrist\u00e4 (aikansa maailman korkeimpia rakennelmia pyramidien j\u00e4lkeen) ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4, sill\u00e4 maanj\u00e4ristykset ovat tuhonneet ne.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Maailman suurin puurakennus Todai-ji<\/em><\/p>\n

Valtaisan rakennuksen sis\u00e4ll\u00e4 tulijaa tervehtii valtava, maailman suurin, pronssinen buddha-patsas daibutsu<\/em>. Patsaan mitat ovat h\u00e4mment\u00e4v\u00e4t, sill\u00e4 sen korkeus on 14,98 metri\u00e4 ja paino noin 500 tonnia. Patsaan valamiseen k\u00e4ytettiinkin suurin osa 740-luvulla koko Japanissa saatavilla olevasta pronssista. Patsas on kerta kaikkiaan mykist\u00e4v\u00e4 ilmestys valtavan puurakennuksen sis\u00e4ll\u00e4. 740-luvulla tehtyyn temppelin ja patsaan rakennusprojektiin osallistuikin temppelikirjojen mukaan per\u00e4ti 2,6 miljoonaa ihmist\u00e4, mik\u00e4 on helppo uskoa paikkaa katsoessaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Valtava daibutsu<\/em><\/p>\n

Todai-jin sis\u00e4ll\u00e4 on my\u00f6s muutamia pienempi\u00e4 patsaita sek\u00e4 esineit\u00e4 n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4. Lis\u00e4ksi yhteen kantavista puutolpista on tehty pieni reik\u00e4 lattianrajaan. Rei\u00e4n halkaisija on t\u00e4sm\u00e4lleen sama kuin daibutsun sieraimen ja legendan mukaan rei\u00e4n l\u00e4pi menneet kokevat valaistumisen seuraavassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Yritt\u00e4ji\u00e4 l\u00f6ytyykin paljon ja ei tuo hankala homma pienille lapsille ole, mutta vanhemmille homma tuottaa ongelmia. Tarina ei kerro, kuinka usein Naran palokunta joutuu irrottamaan reik\u00e4\u00e4n juuttuneita turisteja. Me emme k\u00f6nynneet rei\u00e4n l\u00e4pi vaan naureskelimme sit\u00e4 yritt\u00e4ville.<\/p>\n

\"\"<\/a>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\"\"<\/a><\/p>\n

Upeita puuveistoksia<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Tie valaistumiseen on ahdas<\/em><\/p>\n

Todai-ji on ehdottomasti n\u00e4kemisen arvoinen temppeli ja mykist\u00e4\u00e4 vaikuttavuudellaan. Silt\u00e4 onkin hyv\u00e4 jatkaa syvemm\u00e4lle Nara Parkiin, jossa sijaitsee pieni tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4nyt temppeli. Sen parvekkeelta on hienot n\u00e4kym\u00e4t yli Naran. Maisemista onkin mukava nauttia, sill\u00e4 suuret ihmisvirrat pysyv\u00e4t Todai-jin alueella. Hieman aikaa jalkoja lepuuteltuamme jatkoimme polkua pitkin kohti etel\u00e4\u00e4, jossa sijaitsee Kasuga-taisha<\/em> niminen pyh\u00e4kk\u00f6. Pyh\u00e4kk\u00f6 ei ole kovin suuri, mutta sit\u00e4kin kauniimpi. Erityisesti se on tunnettu sadoista koristeellisista lyhdyist\u00e4\u00e4n, jotka roikkuvat jonoissa temppelin kuistien reunoilla. N\u00e4ky on yksinkertaisen upea ja tarjoaa hienoja tilanteita valokuvaamiseen.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Lohik\u00e4\u00e4rmekaivo<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Upea pienen temppelin piha<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Erikoinen vaaleanpunainen kukkiva puu<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kivilyhjy\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 Kasuga-taishaa<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Lyhtyrivej\u00e4 Kasuga-taishan kuisteilla<\/em><\/p>\n

Mainitsematta ei voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pyh\u00e4k\u00f6n pihalla kasvavaa mahtavaa 23 metri\u00e4 korkeaa ja per\u00e4ti 7,94 metri\u00e4 ymp\u00e4rysmitaltaan olevaa japaninsetri\u00e4, jonka arvioidaan olevan yli 1000 vuotta vanha! Yli 1000 vuotta vanha ja edelleen el\u00e4v\u00e4 puu, on mahtava n\u00e4ky. Kun puun yksi oksa on aikanaan p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kasvaa viereisen rakennuksen katon l\u00e4pi, sen on annettu kasvaa sen l\u00e4pi. Mit\u00e4 kaikkea lieneek\u00e4\u00e4n puu elonsa aikana todistanut.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Yli 1000-vuotias kasvaa omia reittej\u00e4\u00e4n<\/em><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kasuga-taisha oli yhdess\u00e4 Kioton Fushimi Inari-taishan<\/em><\/a> kanssa reissumme ehk\u00e4 mieleenpainuvimpia perinteisi\u00e4 kohteita. Kummatkin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t juuri niin mystisilt\u00e4 kuin entisajan Japanin voi kuvitella olleen ja molemmat sattuivat olemaan eritt\u00e4in rauhallisia ja t\u00e4ysin ruuhkattomia vierailumme aikaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Satoja lyhtyj\u00e4<\/em><\/p>\n

Kasuga-taishalta johtaa pitk\u00e4 tie halki Nara Parkin kohti Naran keskustaa. Tien varrella on tuhansia kivisi\u00e4 lyhtyj\u00e4. Pyh\u00e4k\u00f6ll\u00e4 j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n vuosittain tilaisuuksia, jolloin kaikki alueen sek\u00e4 sinne johtavan tien tuhannet lyhdyt sytytet\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 t\u00e4ytyy olla h\u00e4m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 upea n\u00e4ky.<\/p>\n

Monen tunnin k\u00e4velyn j\u00e4lkeen k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 keskustassa MOS Burger<\/em> -pikaruokalassa ja katselimme lyhyesti Naran ostostarjontaa. K\u00e4vimme jopa turisti-infossa kysym\u00e4ss\u00e4 hyvi\u00e4 ostospaikkoja. Siell\u00e4 meille kuitenkin todettiin suoraan, ett\u00e4 ”ei meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pikkukaupungissa (368 000 asukasta!) erikoisia liikkeit\u00e4 ole – menisitte Osakaan”. \ud83d\ude06 Emme kuitenkaan ottaneet neuvosta vaaria, vaan palasimme hotellillemme iltap\u00e4iv\u00e4unille. Hotellinamme toimi loistava ja aivan uusi Comfort Inn<\/em> rautatieaseman vierell\u00e4. Hotellin hinta-laatu suhde oli loistava, kun y\u00f6n hinta oli kuudenkympin tienoilla.<\/p>\n

Illalla l\u00e4hdimme netist\u00e4 poimitun vinkin perusteella hotellin l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevaan ranskalaiseen Chez Noix<\/em> nimiseen ravintolaan. Ravintola sijaitsee sivukadulla hieman syrj\u00e4ss\u00e4, mik\u00e4 ei haitannut meit\u00e4. Hieman erikoiseksi illallinen kuitenkin meni, kun tajusimme ravintolassa sis\u00e4ll\u00e4 ollessamme olevamme ainoat asiakkaat. Ja sit\u00e4 olimme koko illan ajan! Viel\u00e4 kiintoisampaa oli, ett\u00e4 ravintolan henkil\u00f6kunta ei puhunut sanaakaan englantia ja sen ymm\u00e4rt\u00e4minenkin oli eritt\u00e4in heikkoa. T\u00e4st\u00e4 huolimatta palvelu oli eritt\u00e4in yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 ja kovasti hymyilem\u00e4ll\u00e4 saimme viestit suunnilleen perille.<\/p>\n

Ruokalistan ollessa t\u00e4ysin japaniksi, ja henkil\u00f6kunnan ollessa englannintaidotonta, p\u00e4\u00e4dyimme tilaamaan ”mit\u00e4 ikin\u00e4 suosittelettekaan”.\u00a0 Lopputuloksena meille tuotiin viiden lajin illallinen, joka oli aivan mielett\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4. Ravintolan ruoka l\u00e4henteli huippuravintolan annoksia ja loppujen lopuksi hintakaan ei ollut mik\u00e4\u00e4n erityisen paha. Kaikesta erikoisuudesta huolimatta illallisemme oli eritt\u00e4in onnistunut! Miten mukavaa olikaan l\u00e4htiess\u00e4mme, kun koko ravintolan henkil\u00f6kunta keitti\u00f6t\u00e4 my\u00f6den tuli hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t – illan ainoat asiakkaat. Ja \u00e4lk\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6 v\u00e4\u00e4rin, ravintola on suorittu paikallisten keskuudessa. Sattui vain kohdalle ilta, jolloin satuimme olemaan ne ainoat asiakkaat. Ett\u00e4 semmoista.<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Osia loistava illallisestamme<\/em><\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olimmekin j\u00e4lleen jatkamassa matkaamme kohti Kobea, josta seuraavassa matkakertomuksessa. Nara on ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki, jonka p\u00e4\u00e4kohteet pystyy n\u00e4kem\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4reissunkin aikana. Kuitenkin varsinkin rauhallisimmilla temppeleill\u00e4 oli niin tunnelmaista, ett\u00e4 niill\u00e4 voisi kuvitella istuvansa tuntikausia parinkin p\u00e4iv\u00e4n aikana.<\/p>\n

Seuraavaan osaan t\u00e4st\u00e4<\/a>. Matkakertomuksen muut osat l\u00f6ytyv\u00e4t<\/em> t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jatkoa t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Matkakertomuksen muut osat l\u00f6ytyv\u00e4t t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Kolmas Kioton p\u00e4iv\u00e4 valkeni j\u00e4lleen harmaana, tosin onneksi edes sade oli p\u00e4\u00e4ttynyt y\u00f6ll\u00e4. Harmillisesti olimme onnistuneet varaamaan ryokanistamme huoneen vain kahdeksi y\u00f6ksi, joten jouduimme vaihtamaan majapaikkaa Kioton viimeiselle y\u00f6lle. Sellainen kuitenkin l\u00f6ytyi l\u00e4heisest\u00e4 hotellista, jonne heti aamutuimaan siirsimme tavaramme. Hotellin luota nousimme metroon, joka vei meid\u00e4t Kitaojin nimiselle … Jatka lukemista ”Apinavuori ja 1200 pyh\u00e4\u00e4 kaurista”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":10398,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[8,7],"tags":[133,644,145,633,157,161,162,632,494,643,645],"class_list":["post-2486","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-japani","category-matkakertomukset","tag-hassua","tag-iwatayama-monkey-park","tag-japani","tag-japanilainen-juttu","tag-kasuga-taisha","tag-kinkaku-ji","tag-kioto","tag-matkakertomus-japani","tag-matkakertomus-japani-ja-korea","tag-nara","tag-todai-ji"],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/apinan_ruokinta_banner.jpg","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2486","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2486"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2486\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":12086,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2486\/revisions\/12086"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media\/10398"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2486"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2486"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.vuosiamaailmalla.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2486"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}