Kesäkuussa Birkenhead Laken leirintäalueella viettämämme yö jäi mieliimme mukavana alkukesän kokemuksena. Kesä on sittemmin kulunut todella nopeasti ensiksi kesälomamatkallamme Islantiin ja Grönlantiin, jonka jälkeen Niina vieraili Suomessa ja sitten saimme vieraiksemme ystäväpariskuntamme Suomesta kahdeksi viikoksi. Emme siis ole kerenneet metsän helmaan toista kertaa, mikä on ollut harmi näin kauniina kesänä.
Asiantilaan saatiin kuitenkin korjaus viime viikonloppuna, kun Niina bongasi Maple Ridgessä sijaitsevalta Golden Ears Provincial Parkin leirintäalueelta viime hetken peruutuspaikan. Niinpä suuntaismme lauantaina Maple Ridgeen, jossa olemme vierailleet viimeeksi toukokuussa, jolloin teimme mukavan pienen kävelyn alueella sijaitsevalle Gold Creek Fallsille.
Keli oli lauantaina mitä mahtavin ja saavuimme perille heti iltapäivästä. Perillä meille paljastui, että Golden Earsin leirintäalue käsittääkin yhteensä kolme erillistä aluetta, joissa on yhteensä useita satoja leirintäpaikkoja. Oma paikkamme sijaitsi alueista keskimmäisellä, hyvällä ja rauhallisella paikalla sammaleisen metsän reunalla.
Vilkas mutta vehreä leirintäalue
Teltan pystytyksessä ei nokka tuhissut pitkään ja palkitsimme uurastuksemme pienellä päivälevolla ympäröivää äänimaailmaa kuunnellen. Leirintäalue oli näin kesäviikonloppuna aivan täynnä, joten kaikkialta ympäröivästä metsästä kuului puheensorinaa, kun suurilla matkailuautoilla sekä valtavilla tavaramäärillä paikalle saapuneet ihmiset pystyttivät leirejään. Onneksi naapurimme olivat rauhallista porukkaa, eikä mitään ongelmia esiintynyt koko aikana. 🙂
Raskas työ vaati palkinnokseen päivälevon
Hetken levättyämme vedimme uikkarit jalkaamme ja suuntasimme puiston yhteydessä sijaitsevan suuren Alouette Laken rantaan. Pitkulan järven länsipäässä sijaitsee suuri uimaranta, joka olikin todella vilkas, mutta löysimme silti hyvin oman pienen palamme rantaa. Muutaman viikon takaisiin vuoristojärviin verrattuna Alouette Laken vesi ei tuntunut alkuunkaan kylmältä ja sekaan pulahti ilman kiljahtelua. Ainoa valittamisen aihe olikin sangen kivinen uimaranta, jossa askeltaan sai hieman varoa.
Kaunis ja lämmin Alouette Lake
Virkistävän uinnin jälkeen oli aika palata leiripaikallemme päivällisen tekoon. Ilta pimeni yllättävänkin nopeasti, mutta valon vähentyessä meno leirintäalueella sen kuin koveni. Meidän vanhusten käydessä nukkumaan pimeyden laskeutuessa, lapset leikkivät vielä pitkin pimenevää metsää. Yöllä veskissä käydessä näimme vielä lukuisia telttakuntia istumassa iltaa lamppujen valossa, monenlaisia tarinoita kertoen.
Lämpimästä viikonlopusta huolimatta aamuyö oli hieman viileä, mikä ei lämpimässä makuupussissa nukkuessa kuitenkaan haitannut. Olimme ylhäällä ensimmäisten joukossa ja pakkasimme jo tavaroitamme naapureiden vasta heräillessä. Oli mukavaa olla takaisin jo aamukymmeneltä ja ehtiä tekemään vielä paljon muutakin.
Mukavan yön jälkeen oli mukava olla aikaisin kotona
Lyhyt yhden yön leirimme oli tälläkin kertaa mukava kokemus ja halunamme onkin ehtiä luonnon helmaan vielä kerran syyskuun puolessavälissä, jos vain sää pysyy hyvänä. Hyvää keliä on tähän saakka riittänyt, sillä Vancouverissa on satanut edellisen kerran joskus kesä-/heinäkuun taitteessa. Eli Mamban sanoin: ”Vielä on kesää jäljellä…” 😛
