Kanadassa on sanonta, että kanadalaiset eivät niinkään äänestä valitakseen itselleen edustajia, vaan nykyisten päätöksentekijöiden poistamiseksi. Sanonta kertoo äänestysperiaatteesta, jossa keskiössä on epäonnistuneiden päättäjien potkiminen pellolle, mikä päästää uusia ideoita valtaan. Tämän vuoksi kanadalaisessa politiikassa nähdäänkin usein suuria heilahduksia vasemman ja oikean laidan välillä, mikä nähtiin tässä kuussa British Columbiassa kahteen otteeseen.
Lokakuun 16. päivä provinssissa käytiin joka neljäs vuosi järjestettävät kunnallisvaalit. Vaalikamppailu jäi kuitenkin yllättäen ilmoitettujen uusien provinssivaalien jalkoihin, jotka käytiin ainoastaan kahdeksan päivää myöhemmin lokakuun 24. päivä. Britishcolumbialaisten äänestäjien turnauskestävyyttä onkin koeteltu tuplavaaleilla, mikä saattoi vaikuttaa eilisten provinssivaalien alhaiseksi jääneeseen 48,1% äänestysaktiivisuuteen.
Kunnallisvaaleissa huomio kiinnittyi kahden suurimman kaupungin Vancouverin ja Surreyn vaalitulokseen, jotka eivät olisi voineet olla erilaisemmat. Surreyssä valtaan palasi peräti kolmatta kertaa kaupungin entinen pormestari, 82-vuotias Doug McCallum, jonka onnistui vakuuttaa pitkälti maahanmuuttajataustaiset äänestäjät kyvystään tehdä kaupungista turvallisempi asua ja panostaa voimakkaasti sen jatkuvaan kehitykseen.
Doug McCallum teki kolmannen paluun
Merkittävä hanke jota McCallumin uusi oikeistolainen valtuusto tulee edistämään on SkyTrain-metron mahdollinen uusi haara Newtonin kaupunginosaan. Surreyssä rakennetaan paraikaa merkittävää Expo-linjan 16 kilometrin mittaista jatkoa naapurikaupunki Langleyhin, jota McCallum ajoi voimakkaasti edellisellä kaudellaan ja joka valmistuu vuonna 2029.
Vancouverissa nähtiin puolestaan vuoden 2022 kunnallisvaaleissa murskavoiton ottaneen oikeistolaisen ABC-puolueen lähes täydellinen sulaminen. Puolue murskasi vuonna 2022 kaupunkia hallinneen vasemmistoblokin ja sai superenemistön niin valtuustoon kuin eri lautakuntiinkin. Pormestariksi nousseen Ken Simin johtaman enemmistön ei ole kuitenkaan onnistunut saavuttaa neljässä vuodessa kovinkaan merkittäviä tuloksia, lähinnä yrityksen puutteesta.
Simin valtuusto kyllä palkkasi Vancouverin poliisivoimiin noin sata uutta henkilötyövuotta ja korotti poliisin budjettia peräti 33% lähes puoleen miljardiin dollariin vuodessa. Muihin ansioihin kuului epäsuositun sosiaaliasumisen laajentamisen jäädyttäminen sekä verojen pitäminen entisellä tasollaan, mutta nämä eivät riittäneet vancouverilaisille äänestäjille, jotka äänestivät nyt uudeksi pormestariksi vihreiden Pete Fryn sekä sekalaisen joukon eri vasemmistopuolueita. Ainoastaan yksi ABC:n superenemmistön edustaja piti vaaleissa paikkansa.
Vancouver kääntyi vasemmalle
Vaalitulos nähdään ensisijaisesti äänestyksenä Ken Simin vastenmielisenä pidettyä persoonaa vastaan, sillä vaalien yhteydessä äänestäjiltä kysyttiin kaksi politiikkaan liittyvää kysymystä yleiseen turvallisuuteen ja huumeiden julkiseen käyttöön liittyen, joissa molemmissa peräti 68% kannatti entistä tiukempaa linjaa. Se vastaa ABC:n ajamaa oikeistolaista politiikkaa, mutta äänestäjät eivät halunneet puoluetta ajamaan näitä asioita.
Uuden monipuoluehallituksen toimintakyky jää nähtäväksi, mutta Fryn omat poliittiset linjaukset edustavat tyypillisiä vasemmistolaisia aloitteita julkisen rahan käytön lisäämisestä (ja velkaantumista) monilla eri sosiaalisilla osa-alueilla. Tässä suuntauksessa Vancouver on kuitenkin sangen yksi, sillä suurimmassa osassa Vancouverin metropolialueen valtuustoja siirryttiin näissä vaaleissa oikeistolaisempaan suuntaan. Lisäksi Vancouverin uudella hallituksella tulee olemaan vaikea suhde provinssin uuden hallituksen kanssa.
Kunnallisvaalit jäivät kuitenkin ainoastaan lyhyen huomion kohteeksi, sillä nyt viikonloppuna käydyissä provinssivaaleissa nähtiin toinen todellinen murskavoitto. Ennenaikaisiin vaaleihin päädyttiin pääministeri David Ebyn poliittisen virhearvion vuoksi, sillä tämän sosiaalidemokraattinen puolue nautti aina vuodesta 2017 jatkunutta valtaansa pienoisessa enemmistössä. Nykyistä vaalikautta oli jäljellä vielä kaksi vuotta, mutta Eby päätti järjestää uudet vaalit etuajassa enemmistöään kasvattaakseen.
Päätöksen taustalla oli edellisissä vuoden 2024 vaaleissa lähes vallankahvaan yltäneen konservatiivipuolueen viimeaikainen sisäinen sekaannus, joka johti viisi viikkoa sitten kymmenen edustajan lähtemiseen puolueesta. Eby näki tässä tilaisuuden uusia mandaattinsa neljäksi vuodeksi ja kasvattaa NDP:n enemmistöä, monien varoittelusta huolimatta.
Tämä osoittautui historialliseksi virhearvioksi, sillä vaali-ilmoituksen jälkeen konservatiivit vaihtoivat epäsuositun johtajansa uuteen, sisämaan kansanedustaja Lorne Doerksoniin, jonka onnistui nopeasti koostaa entinen tiimi takaisin kokoon ja konservatiivit kävivätkin nopeasti sosiaalidemokraatit yllättäneeseen vastahyökkäykseen.
Uusi pääministeri Lorne Doerkson
Samaan aikaan provinssin asukkaat olivat käärmeissään uusista yli 90 miljoonaa maksavista vaaleista ainoastaan kaksi vuotta edellisten jälkeen. Ebyn esiintymistä pidettiin ylimielisenä, minkä lisäksi tämän maine provinssin pääministerinä on tahriintunut intiaaniheimojen kanssa käytyjen salaisten alueluovutussopimusten sekä yksityisen maanomistuksen kyseenalaistamisen jälkeen. Ebyn on myöskin onnistunut kääntää edeltäjältään peritty reilusti ylijäämäinen budjetti peräti 13 miljardia pakkaselle, minkä lisäksi British Columbiasta on muodostunut yksi Pohjois-Amerikan huonoimmista paikoista investoida.
Provinssin talous ei ole hyvässä kunnossa
Vaalipäivän lähestyessä gallupit kääntyivätkin NDP:tä vastaan, mikä sai David Ebyn epätoivoissaan ehdottamaan vihreitä äänestäviä äänestämään strategisesti konservatiiveja vastaan ymmärtämättä, että hänestä ja hänen hallituksestaan oli tullut jopa monien vihreiden halveksima.
Lopputulos olikin että konservatiivit ylsivät lauantaisissa vaaleissa peräti 64 edustajapaikkaan, NDP:n romahtaessa 27 paikkaan ja vihreiden jatkaessa kahdella edustajalla. Kyseessä on enemmistöön vaadittavan 47 edustajan rajan reilusti ylittävä tulos, minkä lisäksi konservatiivit saivat 48,1% kaikista äänistä. Kyseessä on murskatulos ja ensimmäinen kerta kun puolue ottaa vallan länsirannikolla ”lähes sataan vuoteen”. Tämä paljon nähty otsikko on kuitenkin hämäävä, sillä provinssilla on ollut lukuisia oikealle nojaavia hallituksia, viimeksi vuosina 2011-2017.
David Ebyn NDP sai kylmää kyytiä
Koska vaalit jouduttiin järjestämään melkoisella kiireellä, ei ole täysin selvää mikä valtaan nousevien konservatiivien täysi hallitusohjelma on, mikä kertoo siitä, että äänestäjät halusivat kanadalaiseen tapaan ennen kaikkea eroon David Ebystä ja NDP:stä. Konservatiiveilta odotetaan nyt linjauksia suurista investoinneista, intiaaniasioista sekä provinssin talouden kääntämisestä plussalle, mikä saattaa vaatia kipeitä leikkauksia.
Kaksien vaalien jälkeen äänestäjät saanevat nyt hengähtää ainakin vuoden 2029 parlamenttivaaleihin saakka, jollei kanadalainen politiikka tarjoa tuota ennen uusia yllätyksiä sekä jännitysnäytelmiä.