Menneenä viikonloppuna tuli käväistyä Suomessa pidennetyllä viikonloppu vierailulla. Karua oli astua torstai-illalla ulos Helsinki-Vantaan terminaalista keskelle hurjaa lumipyryä, jota riitti pitkälle Kehä 3:lle saakka. Lisäksi perjantaina satoi lunta päivällä tämän tästä, yhä korkeiden hankien ylle. Vaikka lauantaina ja sunnuntaina aurinko paistoikin kauniisti taivaalta, on selvää, että kevät on vielä vähintään viikkojen päässä myös Etelä-Suomessa. Vaikka Suomen lumitilanne ei tullutkaan yllätyksenä, oli se silti karu kokemus, sillä Berliinissä on ollut jo reilut kaksi kuukautta täysin lumetonta. Ja oli sitä lunta täälläkin roimasti vuodenvaihteen tienoilla!
Kategoria: Arki Saksassa
Arkisia kirjoituksia elemästä Saksassa.
Nykytaidetta Hamburger Bahnhofilla
Itse en ole nykytaiteen ystäviä, mutta en voinut vastustaa kutsua käydä tutustumassa muutamien työkavereideni kanssa Berliinin Moabitin kaupunginosassa sijaitsevalla Hamburger Bahnhofilla esillä olevaa nykytaiteen näyttelyä. Oikeastaan oma intressini oli nähdä tämä historiallinen rakennus sisältä ja ehkä jotain nykytaidetta siinä samalla. Ehkä. Jos on ihan pakko.
Hamburger Bahnhof on Berliinin ainoa entisaikojen rautatieasema, joka on säilynyt tähän päivään saakka. Rakennus valmistui vuonna 1847 ja toimi nimensä mukaisesti Berliinin ja Hampurin välisten junien pääteasemana. Asema kuitenkin menetti merkityksensä jo vuonna 1884, kun vain 400 metrin päähän rakennettu Lehrter Bahnhof (nykyisin paikalla sijaitsee Berlin Hauptbahnhof) korvasi sen Hannoverin suuntaan olevilla junayhteyksillään, sekä kulkuyhteydellä Berliinin keskustan halkaisevaan Stadtbahniin (nykyinen S-Bahn).
Knut on kuollut
Uutisista kuului tänään ikäviä, kun kerrottiin että Berliinin eläintarhan kuuluisa jääkarhu Knut on tänään äkillisesti kuollut. Syytä ei vielä tiedetä, mutta kyseessä on suuri harmi, sillä Knut oli tunnettu ja rakastettu ympäri maailman. Mekin kävimme katsomassa Knutia yhteensä kaksi kertaa, viimeeksi syyskuussa.
Myös Berliinin pormestari oli asiasta hyvin ikävissään, sillä Knut on ollut yksi Berliinin viime vuosien tunnuksista. Mikään ei tietenkään ole ikuista, mutta silti vain jääkarhun äkillinen kupsahtaminen alle viisivuotiaana on hyvin erikoista.
Uskomaton katumuusikko
Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa on varsinkin kesäisin jalkautuneena vaikka minkälaista katutaiteilijaa ja -muusikkoa. Osa taitavia, osa vähemmän taitavia ja muutama oikea virtuoosi. Kävin tänään tässä lähettyvillämme lyhyellä kävelyllä ja satuin näkemään Pergamonmuseumin läheisyydessä tämän kaverin. En ole nähnyt häntä aiemmin ja kaikkein hämmästyttävintä oli hänen soittimensa: parisenkymmentä eri täynnä olevaa vesilasia. Jollain uskomattomalla magiikalla kaveri sai näillä loihdittua hentoista musiikkia, jossa on selkeä melodia.
Performanssi oli sen verran harvinainen näky, että ympärillä oli runsaasti muitakin ihmettelemässä taidokasta esitystä. 😮
Suoraa puhetta Tachelesilla
Berliini on siitä mielenkiintoisa suurkaupunki, että siellä saattaa vielä tänä päivänäkin törmätä odottamattomiin paikkoihin sekä ilmiöihin, joilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Yksi tällainen erikoinen tapahtumaketju ja paikka on ehdottomasti työmatkamme varrella sijaitseva Tachelesin ”taidekeskus”. Tacheles sijaitsee Berliinin entisen juutalaiskorttelin alueella Oranienburger Straßella, lähellä kaupungin juutalaista synagoogaa. Keskuksen nimi on jiddišmiä (juutalaissaksaa) ja tarkoittaa suoraa puhetta ja se on ollut merkittävä vaihtoehtokulttuurin ja -taiteen keskus yli 20 vuoden ajan. Paikan historia on kuitenkin pitkä, värikäs ja hyvin kiistanalainen, ja tulevaisuus erittäin epävarma.