Keväisen kaunis Anchorage

Yksi kuluvan vuoden odotetuimmista matkoistamme on ollut toukokuun puolivälissä tehty Alaskan matka. Tämä Yhdysvaltojen pohjoisin osavaltio on ollut mielissämme aina Vancouveriin muutosta lähtien ja nyt kun lapsemme ovat vielä pieniä päätimme, että hyvä tapa Alaskan näkemiseen olisi risteilylaivan kyydissä. Emme kuitenkaan halunneet keskittyä ainoastaan Alaskan kaakkoisimpaan kulmaukseen, jossa suurin osa Alaskan risteilyistä vierailee ja niinpä päätimmekin ulottaa matkamme aina Anchorageen saakka.

Alaska on teknisesti British Columbian rajanaapuri, mutta välimatkaa Vancouverin ja Anchoragen välillä on hulppeat 2,141 kilometriä. Välissä on lähes yksinomaan korkeaa vuoristoa, minkä vuoksi autolla matkatessa kilometrejä kertyisi peräti kolme ja puoli tuhatta! Lentäenkin matka-aika Anchorageen on kolme ja puoli tuntia, joten naapuriksi Alaska sijaitsee meiltä sangen kaukana.

Kaukainen Alaska

Matkasuunnitelmaksi muodostui lopulta lentää Vancouverista Seattlen kautta Anchorageen, missä viettäisimme kaksi yötä ennen nousua risteilyaluksen kyytiin läheisestä Whittieristä. Sieltä purjehtisimme seitsemän päivän aikana alas Alaskan upeaa rannikkoa aina Vancouveriin saakka. Matkaan lähdettiinkin asiaankuuluvasti Alaska Airlinesin kyydissä, joka on Seattlesta operoiva merkittävä amerikkalainen lentoyhtiö.

Lennolla Alaskaan

Myös Vancouverista on suoria lentoja Anchorageen, mutta ainoastaan kesäkuukausien aikana, joten toukokuussa vaihto Seattlessa oli pakollinen paha. Seattlen ja Anchoragen välillä on päivittäin jopa 20 lentoa, mutta silti koneet operoivat kesäaikaan lähes täynnä, sillä Alaskaan suuntaa vuosittain noin 1,7 miljoonaa risteilymatkustajaa. Näistä puolet joko aloittaa tai päättää risteilynsä Vancouverissa, joten osavaltion vetovoimalla on huomattava merkitys omallekin turismillemme.

Kolmen ja puolen tunnin lentomatka Seattlesta Anchorageen on täynnä huikeita maisemia, sillä Pohjois-Amerikan länsirannikkoa hallitsee korkea vuoristo, jonka korkeimmat huiput sijaitsevat juuri lentoreitin varrella. Lentokoneen ikkunasta näkyikin tuntien ajan pelkkiä jäätikköjä ja lumihuippuja, joiden kokoa oli vaikea käsittää. Jopa satojen metrien paksuinen jääpeite peittää satojen neliökilometrien kokoisia alueita ja jään keskeltä nousee lukuisia yli neljän kilometrin korkuisia huippuja. Korkein huippu matkalla on Yukonissa sijaitseva Kanadan korkein vuori Mount Logan, jonka 5,959 metriä korkea huippu on myös Pohjois-Amerikan toiseksi korkein. Huippua on kuitenkin vaikea erottaa laajan vuoriston joukosta, mutta näkisimme sen myöhemmin risteilyaluksen kannelta.

Loputon jään ja lumen valtakunta

Jylhät Chugach Mountainsit

Alaskan suurin kaupunki Anchorage on noin 400,000 asukkaan keskus, jossa asuu hieman yli puolet koko osavaltion väestöstä. Kaupunki  sijaitsee Cook Inletinä tunnetun lahden pohjukassa ja sen kyljessä kohoaa Chugach Mountainsina tunnettu vuoristo, jonka jylhiä huippuja kaupunkiin laskeutuvat lentokoneet viistävät. Ennen laskeutumista lennot koukkaavat yleensä kaupungin pohjoispuolelta, jolloin on mahdollista nähdä miten nopeasti asutus päättyy ja lampien täplittämä erämaa alkaa. Mielen valtaa väkisinkin ajatus niistä miljardeista hyttysistä, jotka erämaata asuttavat.

Miljardien hyttysten erämaa

Ted Stevens Anchorage International Airport on kaupungin portti maailmalle, joka sijaitsee aikalailla New Yorkin ja Tokion puolivälissä. Sijainti tarjoaakin erinomaisen mahdollisuuden ihmisten ja tavaran välitykseen Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä, minkä vuoksi Anchoragen kentästä on muodostunut maailman neljänneksi vilkkain lentorahdin keskus. Aikoinaan kaupunki toimi myös mannerten välisten matkustajalentojen välilaskupaikkana ja myös monet Euroopan ja Japanin väliset lennot tekivät siellä välilaskun 80-luvulla. Nykyiset modernit lentokoneet pystyvät kuitenkin lentämään välimatkat ilman pysähdystä, mutta silti esimerkiksi Finnair lentää paraikaa Alaskan ylitse matkallaan Helsingistä Japaniin, Venäjän ilmantilan sulun vuoksi.

Anchoragen lentokenttä onkin sangen suuri ja otimme sieltä taksin keskustaan. Matkatavaramme mahtuivat juuri ja juuri taksin kyytiin, joka kuljetti meidät Downtownin alueella sijaitsevalle Hiltonille. Keli perillä oli upean aurinkoinen ja alueen puut olivat juuri avaamassa kevään ensimmäisiä lehtiään. Ruohikot sen sijaan olivat painuneita ja ruskeita, sillä lumi oli sulanut kaupungista vasta reilua viikkoa aiemmin. Anchorage sijaitsee suunnilleen Hämeenlinna tasolla eli hieman Helsinkiä pohjoisempana ja talvi on siellä pitkä sekä tuima.

Hilton Anchorage

Matkasta väsyneinä pysyimme lopun iltaa kymmenennen kerroksen hotellihuoneessamme, josta oli näkymä Anchoragen satamaan. Kaupungin nimi tulee löytöretkeilijä James Cookilta, joka nimesi lahden yksinkertaisesti ankkurointipaikaksi (eng. Anchor Point). 1910-luvulla kaupungin nimestä järjestettiin äänestys, jossa enemmistö kannatti nimen muuttamista Alaska Cityksi. Paikallishallinto ei kuitenkaan koskaan toteuttanut nimenmuutosta, minkä vuoksi kaupunki tunnetaan edelleen Anchoragena.

Pimenevän illan keskellä huomasimme horisontissa pilkistävän kaksi vuorenhuippua, joista toinen varmistui kartan perusteella Mount McKinleyn eli Denalin huipuksi. Tämä kuuluisa vuori on koko Pohjois-Amerikan korkein huippu huikealla 6,190 metrin korkeudella ja se näkyy hyvällä säällä satojen kilometrien päähän. Pelkästään hotellistamme etäisyyttä muodostuu linnuntietä 386 kilometriä, mikä vastaa Helsingin ja Kuopion välistä etäisyyttä eli kyseessä on melkoinen vuori!

Kuusikilometrinen Mount McKinley

Valitettavasti tämä jäi ainoaksi näkymäksemme tästä huikeasta vuoresta, mutta olimme silti iloisia saadessamme nähdä edes vilahduksen kuuluisasta vuoresta, joka usein piilottelee pilvien takana.

Seuraavana päivänä oli aika tutkia itse Anchoragea. Onneksemme keli oli edelleen upean aurinkoinen, joskin keväisen kolea. Anchoragen Downtown on rakennettu ruutukaavaan ja siten helppo navigoida, mutta keskusta ei ole järin käveltävä. Katujen varsilta löytyy kyllä jalkakäytävät, mutta on selvää, että suurin osa ihmisistä liikkuu kaupungissa autolla. Kadut ovat leveitä ja puiden lehdettömyys tekikin katunäkymästä hieman karun.

Sunnuntainen Anchorage oli hiljainen

Kuollut keskusta

Alaska!

Amerikkalaiseen tapaan kaupungin keskustassa on lähinnä liiketilaa, joten sunnuntaina kaupungilla oli hiljaista. Oltiin myöskin aivan turistikauden alussa, minkä vuoksi turistejakaan ei ollut vielä liiemmälti. Ehkäpä siksi kaupungin kodittomien suuri määrä pisti meille erityisesti silmään ja kaikkialla missä kävelimme näimme kodittomia sekä huumeidenkäyttäjiä, mikä teki keskustasta hieman epämiellyttävän kierrellä.

Downtownin korkeimpia rakennuksia

Kävelimme hieman ympäriinsä saadaksemme yleiskuvan kaupungista, mutta koska Anchorage on rakennettu niin hajalleen, päädyimme  lopulta nousemaan paikallisen turistibussin kyytiin. Se tarjosikin laajemman kuvan kaupungista sekä myös katsauksen sen historiaan. Bussin kyydissä pääsimme esimerkiksi näkemään kaupungin sangen vaatimattoman siluetin, jolla on kuitenkin taustallaan upea vuorimaisema. Anchoragen korkein rakennus on ainoastaan 90 metriä ja 22 kerrosta korkea öljy-yhtiö Conoco-Phillipsin toimistorakennus vuodelta 1983. Kaupungin siluetti muodostuukin muutamasta toimisto- ja hotellitornista, ollen muutoin hyvin matala.

Näköalapaikalla

Anchoragen upea tausta

Aivan näköalapaikan vierellä sijaitsee Earthquake Park, joka on perustettu vuoden 1964 maanjäristyksen muistoksi. Pääsiäisenä pitkän perjantain iltana tapahtunut peräti 9,2 Richterin megajäristys on maailman koko mittaushistorian toiseksi voimakkain maanjäristys, joka ravisutti koko eteläistä Alaskaa lähes viiden minuutin ajan. Järistyksen aiheutti 970 kilometrin levyisen mannerlaatan reunan pomppaaminen 18 metriä ylöspäin, mikä sai maanpinnan aaltoilemaan kuin meri, niellen rakennuksia ja ihmisiä. Joillain alueilla maanpinta nousi järistyksen jäljiltä pysyvästi jopa 15 metriä, kun toisilla maanpinta laski yli 30 metriä.

Megajäristyksen jälkiä

Kuin ihmeen kaupalla ainoastaan 139 ihmistä menehtyi maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa jättitsunamissa, johon menehtyi ihmisiä aina Kaliforniaa myöden. Merkittävää tuhoa aiheutui etenkin vuonon pohjukassa sijaitsevassa Valdezin kylässä, jossa 32 ihmistä hautautui tsunamin alle. Voimakkaat jälkijäristykset ravisuttivat aluetta myös lähes kolme viikkoa.

Heti järistyksen jälkeen Yhdysvaltain armeija aloitti suuren pelastusoperaation Anchoragen alueella. Aivan kaupungin kyljessä sijaitsee suuri ilmavoimien sekä maavoimien tukikohta (se samainen jossa Trump ja Putin juuri äskettäin tapasivat), jonka tuhannet sotilaat avustivat ensiviikkojen pelastustoimissa.

Puistolta kiertoajelumme kaarsi seuraavaksi läheiselle Lake Hoodille. Tämän pienen järven tekee erikoiseksi sen aktiivinen lentotoiminta, sillä järvi toimii tuhansien vesitasolentokoneiden tukikohtana. Järveltä nousee ja sinne laskeutuu keskimäärin 190 konetta päivässä. Koska suurin osa Alaskasta on tietöntä erämaata, on ainoa keino matkustaa moneen paikkaan lentäen vesitasolla tai talviaikaan suksilla varustetulla lentokoneella. Alaskassa asuukin 9,100 lentoluvan haltijaa ja osavaltioon on rekisteröity peräti 8,700 pienoislentokonetta, joista moni on parkissa juuri Lake Hoodin ympäristössä. Satojen lentokoneiden rivistöt ovatkin melkoinen näky.

Vilkasliikenteinen Lake Hood

Kiertoajelu oli erinomainen tapa nähdä Anchoragea keskustan ulkopuolelta ja ilahduttavasti keli oli tuona sunnuntaina erinomainen. Anchoragesta ei kuitenkaan jäänyt meille täysin odotuksia vastannut kuva ja erityisesti keskusta oli meistä ankea ja osin jopa epämiellyttävä. Ehkä kokemuksemme olisi ollut erilainen arkipäivänä tai turistikauden ollessa kiivaimmillaan, mutta olimme iloisia jatkaessamme seuraavana päivänä matkaamme kohti Whittierissä odottavaa risteilyalusta ja suuren Alaskan seikkailumme seuraavaa vaihetta.