Maahanmuutto bisnesluokassa

Terveisiä kiireisen muuttoarjen keskeltä! Viimeiset seitsemän päivää ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, saatuamme tämän viikon tiistaina viimein tiedon Kanadan työluvasta. Tätä seurasi välittömästi liuta asioita, kuten minun viimeinen työpäivä Saksassa heti seuraavana päivänä sekä yhdensuuntaisten lentojen varaaminen Vancouveriin, eli tapahtumat ovat edenneet melkoisella vauhdilla!

Torstai ja perjantai kuluivat Bürgeramtilla maastamuutosta ilmoittaessa ja Sparkasselta erinäisiä tilin lakkautukseen liittyviä papereita noutaessa. Varaamani lennot olivat Premium Economy -matkustusluokasta, jossa saisin mukavamman jalkatilan lisäksi lennolle myös kaksi 23-kiloista matkalaukkua. Mukaan lähtikin täysi matkalaukku, painava rinkka sekä käsimatkatavarana vielä reppu. Tavaraa on pakko pakata mukaan paljon, sillä varsinaisessa muuttokuormassa kulkeviin tavaroihin on pääsy seuraavan kerran vasta huhtikuussa.

Melkoinen pakkausurakka menossa

Tavaroiden pakkaaminen tasaisesti eri laukkuihin ei ole niin yksioikoista ja sainkin kuulla lentokentällä napinaa 26-kiloisen matkalaukkuni sekä 8-kiloisen rinkkani välisestä epäsuhdasta. Onneksi virkailijalla oli kuitenkin pelisilmää ja sain One World -jäsenenä laukut ilmaiseksi sisään. Vähän alta kaksituntinen lento Berliinistä Lontooseen meni nopeasti, vaikka voimakas vastatuuli ja huonot olosuhteet Heathrowlla johtivatkin lennon myöhässä olemiseen.

Ensimmäinen lento takana

Lennon vaihtaminen Heathrowlla on toisinaan hieman kimuranttia, mutta kummankin lennon saapuessa ja lähtiessä uudesta terminaali 5:stä, olisin pärjännyt huomattavasti varaamaani viittä tuntia lyhyemmällä ajalla. Koska minulla ei ollut kiire, päätin kokeilla brittiläisen julkkiskokki ja yhteensä 12 Michelin-tähden edestä ravintoloita omistavan Gordon Ramsayn tähdetöntä Gordon Ramsay Plane Food -ravintolaa. Ravintola on ehkä aavistuksen normia lentokenttäravintolaa fiinimpi, mutta ei kuitenkaan edusta varsinaista fine diningia. Nauttimani lohi- ja koljapallurat olivat silti hyviä, kuten jälkiruokana tarjoiltu valikoima erilaisia jäätelöitä – nami!

Lounaalla Heathrowlla

Vancouverin lennon lähdön lähestyessä siirryin portille odottamaan koneen boardausta. Odotellessani huomasin, että matkustajien joukossa oli jälleen kolme suomalaista, kuten ensimmäiselläkin matkallani Vancouveriin. Näyttääkin siltä, että Vancouverissa sekä vierailee että myös asuu paljon suomalaisia eli sopinemme hyvin joukkoon.

Portilla kävi sitten jotain, tuntuu tapahtuvan ainoastaan elokuvissa. Minut nimittäin korotettiin bisnesluokkaan! En tiedustellut syytä hyvään tuuriini, vaan päätin nauttia tilaisuudesta täysin rinnoin. Ja mikä siinä nauttiessa pitkällä lähes kymmenen tunnin lennolla! Bisnesluokan istuimet ovat ehdottomasti kaikkein parasta, sillä mukava istuin kääntyy aina täysin lättänään makuuasentoon saakka. Bisnesluokassa on myös ihanan hiljaista ja palvelu on omaa luokkaansa. Esimerkiksi heti koneeseen saavuttua matkustajille tarjoillaan virvokkeita sekä shampanjaa. Myös lennolla tarjoiltava ruokalista muodostuu kolmesta ruokalajista, eikä tarjoiluastiasto ole sikaosaston kertakäyttöistä pahvia.

Ruoka olikin erittäin hyvää ja huomaamatta olimmekin jo ohittaneet Islannin ja matkalla kohti Grönlantia. Ennen Grönlantia säädin istuimen makuuasentoon ja vedin päälleni peiton. Laitoin silmilleni silmälaput ja korvilleni loistavat ulkopuolisen metelin eristävät kuulokkeet ja nukuin ensimmäistä kertaa hyvin yläilmoissa. Reilun neljän tunnin unien jälkeen heräsinkin sopivasti hieman ennen laskeutumista ja nautin vielä viimeisenä tarjoillun maittavan aterian.

On pakko myöntää, että bisnesluokassa pitkäkään matka ei tunnu raskaalta. Aika kului niin nopeasti, etten ehtinyt edes katsoa yhtään elokuvaa! Toki British Airwaysin käyttämä Boeing 747 -jumbojetti on jo iäkäs kone, mutta bisnesluokka oli silti hyvässä kunnossa ja elämys erittäin miellyttävä. Ainoa pieni jupinan aiheeni on, että 190-senttiselle jalkatila on aivan makuuasennossakin hyvin jämpti. Asia ei silti haitannut, mutta hiemankin pidemmällä ihmisellä nukkuminen voi olla astetta hankalampaa jopa bisnesluokassa. Toki etenkin tuolloin se voittaa matkustamisen turistiluokassa 100-0.

Bisnesluokassa kelpaa matkustaa

Bisnesluokassa matkustaminen on normaalisti noin kolme kertaa turistiluokkaa kalliimpaa, paremman istuimen viedessä tilaa samassa suhteessa. Oman kokemukseni perusteella hintaa vastaan saa kuitenkin nautinnollisen elämyksen pitkälle lennolle ja ainoa mieleen jäänyt kysymys onkin, millaistahan on matkustaa vielä astetta paremmassa ykkösluokassa?

Lento laskeutui Vancouveriin lauantaina iltaseitsemältä. Nippu papereita kourassani kävelin maahanmuuttoviranomaisten luokse, missä minulla vierähti puoli tuntia, virkailijan lukiessa hakemustani ja esittäessä kysymyksiä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja sain passini väliin pienen paperin, eli sen pitkään ja hartaasti odotetun työluvan!

Suunnistin seuraavaksi lentokentän autovuokraamolle, josta sain alle tälläkin kertaa Nissan Sentran. Kyseessä on ihan pätevä perusauto, joka on käytössämme nyt kuusi viikkoa sillä aikaa kun hommaamme oman auton. Nissanilla ajelin jo aiemmalta reissulta tutuksi tullutta reittiä myöskin tutulle Hiltonille naapurikaupunki Burnabyn suuressa Metrotownin kaupunginosassa.

Väliaikaisen asunnon maisema

Pitkän matkustuspäivän ilta meni minulla kaupassa käydessä sekä hotellille asettautuessa. Sunnuntaina minulla ei ollut ohjelmassa muuta kuin lepäämistä, joten ajelin huvikseni Vancouverin keskustaan katselemaan paikkoja. Tarkoituksenani oli myös katsastaa tilapäisen asuntomme alue hieman tarkemmin. Ennen asuntoon muuttoa olen hotellissa ensimmäiset viisi yötä, jonka yhteydessä järjestän meille kalustetun kämpän kahdeksi ensimmäiseksi kuukaudeksi. Niina saapuu Vancouveriin helmikuun 3. päivä, minkä jälkeen alamme etsiä itsellemme pysyvää asuntoa.

Näin siis sujui oma maahanmuuttoni tänne Kanadaan. Edessä on paljon asioita ensimmäisen viikon aikana ja lähdenkin tästä kohta kanadalaisen sosiaaliturvatunnuksen metsästykseen. Jet lag on herättänyt minut kahtena viime yönä jo aamuyöstä ja kirjoitan tätäkin viestiä hotellihuoneestani virkeänä jo aamuneljältä. Tästä se kuitenkin lähtee, elämämme täällä kauniissa Kanadassa, josta tässä blogissa tulevaisuudessa paljon lisää!!

(Yhteensä 500 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

2 vastausta artikkeliin “Maahanmuutto bisnesluokassa”

  1. Oioi. Täytyykö tästä eteenpäin lentää aina bisnesluokassa? 🙂 Laittelehan kuvia Vancouverista heti kun ennätät!

     
    1. Kyllähän sitä mieluusti lentelisi, mutta taitaa jäädä haaveeksi niillä hinnoilla. Eniten tuskaa tuottaa kuitenkin se, että nyt tietää jostain paremmasta ja asiaa ei voi välttyä muistelemasta kun jatkossa taas kykkii tuolla karjaluokassa… 🙄

       

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.