Ei, en puhu nyt 2000-luvun alun suositusta tv-sarjasta, vaan kahdesta viikostani yksin täällä Vancouverissa. Niina on nimittäin noussut tänään aamulla Berliinissä lentokoneeseen ja on tätä kirjoittaessa noin kahden tunnin päässä täältä länsirannikolta. Olettaisin hänen olevan paraikaa jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Euroopasta Vancouveriin lennettäessä reilut neljä viimeistä tuntia (!) lennetään tundran ja täydellisen erämaan yläpuolella. Alapuolella ei ole nähtävissä merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävä kokemus tällä ylikansoitetulla planeetalla.
Kun oma ensivaikutelmani Vancouverista oli melkein kaksi viikkoa yhtenäistä sadetta ja pimeyttä, on Niinaa vastassa ainakin viisi päivää jatkuva auringonpaiste kera +10 asteen lämpötilan. Kevään tulon voi jo aistia ilmassa ja tuleva viikonloppu tulee olemaan varmasti aivan mahtava. Upeasta kelistä tulee todennäköisesti nautittua viikonloppuna vain keskusta-alueella, mutta poikkeamme kyllä myös keskustan ulkopuolella koeajamassa muutamaa potentiaalista leasing-autoa. Näistä myöhemmin lisää juttua.
Muuten toinen viikko Vancouverissa on mennyt nopeasti uuden työn merkeissä. Ainoastaan tänään ohjelma oli normaalista poikkeava, sillä koko toimistomme vietti Metrotownin Hiltonilla ”trade show” nimellä kulkenutta erikoispäivää. Idea oli tutustua siihen mitä muut tiimit tekevät, mikä olikin erittäin kiintoisaa kaltaiselleni uudelle työntekijälle. Päivä menikin nopeasti uusia kolleegoita tavatessa ja kiintoisista projekteista kuullessa. Kotona olin jo kolmelta ja tässä sitä ehti hetken bloggailemaan, ennen kuin pitää lähteä lentokentälle Niinaa vastaan. Lisää tarinaa jälleen lähiaikoina.
