Päiväretkiä Fidzin lämmössä

Vaikka Fidzin lomamme olikin ennen kaikkea viikon mittainen löhöloma ylellisissä puitteissa, emme toki malttaneet viettää aikaamme ainoastaan hotellimme tiloissa. Koska käytössämme oli koko viikon ajan myös vuokra-auto, oli meillä vapaa pääsy eri puolille Fidzin pääsaari Viti Levua ja sen lukuisia nähtävyyksiä.

Ensimmäisen retki suuntautui läheiseen Nadin kaupunkiin ja tein sen itsekseni, muiden jäädessä hotellille lepäämään. Noin 60,000 asukkaan Nadi on Fidzin kolmanneksi suurin kaupunki, mutta hajalleen rakennettuna kaupunki tuntuu pieneltä ja sekavalta.

Kaupungilla on pieni varsinainen keskusta noin viisi kilometriä Denarau Islandilta, jossa sijaitsee erilaisia kauppoja sekä kehuttu ruokatori, jonne saapuu päivittäin satoja paikallisia myymään mitä erilaisimpia luonnonantimia. Koska jopa 40% fidziläisistä elää omavaraistaloudessa viljellen, keräten tai kalastaen ravintonsa sekä elantonsa, on paikallisilla läheinen kosketus luonnossa kasvaviin ruokakasveihin, joita tuodaan päivittäin torille myytäväksi.

Nadin vilkas ruokatori

Myyjät ovat paikallisia

Nähtävissä ja ostettavissa onkin jos jonkinlaista hedelmää ja kasvista, joiden kauppa tuntui myös käyvän paikallisten tehdessä ostoksia. Torilta voi ostaa esimerkiksi tuoretta ananasta, paprikaa, chiliä ja niin edelleen. Korkeat vihannes- ja hedelmäkeot ovatkin värikäs ja valokuvauksellinen näky ja tori oli mielestäni kiehtova vierailla.

Torilta löytyy kaikki mahdollinen

Vaikka Nadi onkin sangen pieni kaupunki, vilisee se kuitenkin ihmisiä ja etenkin autoja. Vierailijan yllättää intialaisten suuri määrä, mikä juontaa juurensa brittiläiseen hallintoon 1800-luvulla. Tuolloin Fidzille saapui kymmeniätuhansia intialaisia työskentelemään saaren laajoilla sokeriruokopelloilla ja monet asettautuivat saarelle pysyvästi asumaan.

Sekava pikkukaupunki

Peräti 38% Fidzin asukkaista omaakin intialaiset juuret, millä on ollut suuri vaikutus paikalliseen kulttuuriin. Vaikka en olekaan käynyt Intiassa, vastaa katukuvan sekavuus ja meteli mielikuvaani maasta, minkä lisäksi lokakuun suurin tapahtuma Fidzillä on Diwali, mikä näkyi kaikkialla.

Nadin toinen nähtävyys on hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Sri Siva Subramaniya Temple, joka on tyynenmeren suurin hindutemppeli. Paikalla on seissyt temppeli jo vuodesta 1926, mutta nykyinen värikäs rakennuskokonaisuus on valmistunut 1980-luvulla. Temppeliä on kunnostettu aivan viime aikoina, minkä vuoksi sen kattomaalaukset olivat upeassa kunnossa.

Sri Siva Subramaniya Temple

Temppelillä vierailu on turisteille maksullista ja alueella pitää ottaa kengät jalasta. Tämä on hieman kivuliasta, sillä betoninen piha saattaa olla keskipäivällä tulikuuma kävellä ja vinkki onkin astella ainoastaan valkoisella maalilla maalatuille kohdille.

Värikäs temppeli

Värikäs temppeli on sangen valokuvauksellinen ja vierailun arvoinen, mutta sillä kuluu aikaa vain noin vartin verran. Parin tunnin Nadin vierailun jälkeen olikin aika hakea läheiseltä McDonaldsilta lounasta. Fidziltä löytyy yhteensä viisi mäkkäriä ja ravintolan sisällä ei arvaisi olevansa tropiikissa, mikä kertoo samanlaisia nämä suuret ruokaketjut ovat kaikkialla. Ravintolan lista oli tosin totuttua pienempi, mikä kertoo markkinan pienestä koosta. Toinen kansainvälinen ravintolaketju Fidzillä on Burger King kuudella ravintolalla, mutta muita tunnettuja ketjuja saarelta ei löydy, Denaraulla sijainneen Hard Rock Cafen suljettua koronapandemian jäljiltä.

Mäkkäri on sama Fidzilläkin

Toinen yksikseni tekemäni päiväretki oli vierailu lentokentän lähistöllä sijaitsevassa Garden of the Sleeping Giantin puutarhassa. Kyseessä on viidakon keskellä sijaitseva osin hoidettu puutarha, joka on suosittu vierailukohde. Paikalle on kuitenkin hankala päästä, sillä perille johtava muutaman kilometrin mittainen hiekkatie on uskomattoman kuoppainen ja vuokra-auton kanssa saakin olla tarkkana, ettei puhkaise rengasta.

Garden of the Sleeping Giant

Perillä odottaa kuitenkin vuoren rinteessä olevassa notkossa sijaitseva erittäin vehreä puutarha, joka ei ollut vieraillessani kovin vilkas. Nähtävillä on värikkäitä kasveja, etenkin satoja eri orkideoita, sekä erilaisia hedelmäpuita. Myös itse tiuha viidakko on suomalaiselle näky itsessään.

Monenlaisia kasveja ja hedelmiä

Viidakossa oli erittäin kuuma ja pientä huolta aiheutti siellä mahdollisesti lentelevät hyttyset. Fidzillä on paraikaa laaja denguekuume-epidemia, johon on sairastunut tuhansia ihmisiä, tosin lähinnä paikallisia. Vaikka korkean kuumeen aiheuttava dengue onkin normaali tauti Fidzin kaltaisilla saarilla, huoletti se meitä etukäteen, etenkin lasten kohdalla. Niinpä suuntasinkin puutarhaan pitkissä lahkeissa ja pitkähihaisella paidalla sekä hyönteissuihkeella varustettuna, mikä oli kuumana päivänä sangen läkähdyttävä kombinaatio.

Hyttysiä ei näkynyt

Onneksi hyttysiä ei näkynyt puutarhassa laisinkaan, mutta asia on silti syytä ottaa tosissaan, sillä sadekauden aikana niitä on varmasti. Myös nyt kuivan kauden lopulla hyttysiä eksyi satunnaisesti jopa hotellihuoneeseemme ja lentokentällä niitä lenteli terminaalin tiloissa näkyvä määrä, joten huonolla tuurilla voi joutua dengue-hyttysen pistämäksi. Onneksi me kuitenkin vältimme tämän tällä matkallamme.

Sakea viidakko on synkkä

Puutarhan alueella sijaitsee pieni kukkula, jolta aukeaa hienot maisemat Nadin seudun ylitse. Horisontissa siinsi myös savua, mikä johtuu paikallisten tavasta kasketa metsää sekä erityisesti sokeriruokopeltoja. Valitettavasti myös roskien ja jätteen polttaminen on Fidzissä yleistä, usein ihan kotien ikkunoiden alla, mikä johtaa kuivan kauden aikana toisinaan pieniin maastopaloihin.

Näköalapaikka

Lomamme kenties upein päiväretki oli matka Fidzin edustan Mamanuca Islandseille, joka on kymmenien saarten muodostama saaristo pääsaari Viti Levun länsipuolella. Saarilla sijaitsee hulppeita viiden tähden resortteja joihin matkataan helikopterilla, mutta joissa yöpymisen hinta lasketaan tuhansissa dollareissa per yö. Osa saarista toimii puolestaan päiväretkeläisille laadittuina paratiisisaarina, joista kuuluisin lienee noin 40 minuutin pikalauttamatkan päässä sijaitseva Malamala Island.

Tämä pieni saari täyttää kaikki paratiisisaaren mittarit, ollen pieni vehreä läntti keskellä aavaa merta. Saaren valkoisia hiekkarantoja huuhtoo kaikista suunnista lämmin turkoosi meri ja se keskellä havisevat tuulessa kauniin korkeat kookospalmut.

Todellisella paratiisisaarella

Saarella sijaitseva Malamala Beach Club tituleeraa itseään maailman ensimmäisenä yksityisenä rantaclubina ja huh huh, mitkä tilat sille on rakennettu. Saarella voi suunnata vapaasti mihin tahansa viettämään päiväänsä, mutta paras tapa on varata itselleen maksullinen kansituoli päärakennuksen uima-altaan luota. Siellä tarjoutuu mahdollisuus uida suuressa altaassa ja nauttia erinomaisesta ruokatarjoilusta sekä nyökytellä kaiuttimista tulvivan klubimusiikin tahtiin.

Malamala Beach Club

Uintia ja herkuttelua

Koko saari on kuin postikortista ja niin viimeisen päälle huoliteltu, ettei sitä tahdo uskoa todeksi. Ainoa miinus on hieman turhan kovalla oleva musiikki, joka käy muutaman tunnin jälkeen hieman raskaaksi. Onneksi mökää pääsee karkuun rantaan tai saaren toiselle puolelle. Saarta ympäröivät kaikkialta upeat ja snorklaamiseen erinomaiset koralliriutat, mutta niiden vuoksi hiekkarannan hiekassa on runsaasti pisteleviä korallin hippusia. Meillä oli mukanamme snorklausvälineet, mutta lapset vaativat sen verran paljon jatkuvaa huomiota, ettemme valitettavasti päätyneet tutkimaan pinnan alapuolista maailmaa laisinkaan.

Paratiisisaarta tutkimassa 

Malamala Island oli meistä upea ja ehdottomasti koko matkamme parhaita päiviä. Visiitti saarella on sangen tyyris, mutta siellä oleva tunnelma sekä sieltä saatavat muistot ja valokuvat ovat ehdottomasti sen arvoisia. Saari muistutti meitä hieman Saipanilla sijaitsevasta Managahan saaresta, mutta Malamala on viimeisen päälle mietitty retkikohde.

Unohtumaton päiväretki

Palmun juurella

Maininnan arvoista on myöskin, että Mamanuca Islandit sekä hieman etäämmällä sijaitsevat Yasawa Islandin saaret ovat toimineet kuvauspaikkoina lukuisille elokuville, kuten Tom Hanksin tähdittämä elokuva Cast Away. Myös pitkään jatkunutta The Survivor -televisiosarjaa kuvataan vuodesta toiseen alueen eri saarilla.

Saariston monet saaret

Matkamme viimeinen retki osui reissumme viimeiseen kokonaiseen päivään, lauantaihin. Suuntasimme aamusta 55 kilometriä etelään Coral Coastina tunnetulle Viti Levun etelärannikolle, jossa sijaitsee Fidzin kenties erikoisin, mutta myös parhaiten rankattu aktiviteetti. Ecotrax on paikallinen matkailuyritys, jolla on ollut mielenkiintoinen ajatus hyödyntää vanhaa sokeriruokojunarataa turismiin. Yritys on rakentanut liudan erikoisia resiinan ja sähköpyörän yhdistelmiä, joiden kyydissä matkailijat voivat nähdä noin kymmenen kilometrin matkan Coral Coastin upeaa rannikkoa.

Fijin paras aktiviteetti

Retki on erittäin suosittu ja varattu normaalisti täyteen jopa puoli vuotta etukäteen. Onneksemme nämä ottavat kuitenkin vastaan varauksia jonotuslistalle ja meillä kävikin tuuri päästä lauantaiaamun retkelle!

Erikoinen kulkupeli

Kyyti on erikoista, sillä sähköavusteisena resiinaa ei ole raskasta liikuttaa, mutta meno on junamaista kilkuttamista ulkoilmassa. Ilahduttavasti yritys on huomioinut myös perheet ja yksi resiinoista sisältää perävaunun, jonka kyytiin mahtuu kaksi lasta valjaissa. Lapsillamme olikin hauskaa nauttia ”junakyydistä” ja ihmetellä kaikkea reitin varrella nähtyä.

Junaradan varren maisemia

Noin kymmenen kilometrin reitti kuljetaan kumpaankin suuntaan ja sen varrella on mahdollista nähdä luontoa sekä tavallisten fidziläisten elämää. Upeiden hotellien vastakohtana suurin osa paikallisista asuu viidakon keskellä rakennuksissa, joita voi kuvata ainoastaan hökkeleiksi. Monissa hökkeleissä ei ole ikkunoita ja tuskin edes sähköä, mikä kertoo paikallisten alkeellisesta elämästä. Rakennusten ja kylien alueella on myöskin runsaasti eläimiä kuten vuohia, possuja sekä hevosia, joita ihmiset hyödyntävät omavaraisessa arjessaan.

Tyypillinen fidziläinen kylä

Retkellä pysähdytään yhdessä reitinvarren kylistä, jossa vierailijoita ryntää tapaamaan lauma lapsia. On mahdollista, joskaan ei mitenkään odotettua, antaa lapsille pieniä lahjoja esimerkiksi lelujen muodossa, mikä ilahdutti monia ja tarjosi turisteille tilaisuuden iloisiin valokuviin kotiin vietäväksi.

Kylän asukkaita

Retki on todella ainutlaatuinen ja erinomaisesti toteutettu. Myös retken puolivälin eväshetki autiolla hiekkarannalla on erinomainen tilaisuus nauttia Coral Coastin kauniista maisemista ja siksi Ecotraxia voikin suositella lämpimästi Fijillä vieraileville – jos vain varaus onnistuu.

Eväshetki autiolla hiekkarannalla

Kolmituntisen retken jälkeen jatkoimme autolla vielä edemmäs Coral Coastia, aina Sigatokan kylään saakka. Kylässä sijaitsee erittäin tuulisella rantatörmällä kehuttu Crab Shack -ravintola, jossa söimme herkullisen lounaan ennen paluuta hotellille.

Tuulinen Crab Shack

Vaikka olimmekin ainoastaan 75 kilometriä hotellilta, kului paluumatkaan yli puolitoista tuntia, sillä ajonopeudet Fidzillä ovat matalat ja teiden kunto vaihtelee rajusti. Kuoppia ja teräviä hidasteita saa varoa jatkuvasti, minkä lisäksi teitä vartioi suuri määrä muutama vuosi sitten asennettuja liikennekameroita. Ehkä juuri niiden ansiosta liikenne on sangen sääntöjä noudattavaa, eikä meillä ollut minkäänlaisia vaikeuksia ajaa Fidzillä. Ei edes, vaikka maassa ajetaan ”väärällä puolella” tietä, mihin onneksi tottuu nopeasti.

Sunnuntaina koitti paluupäivä, mikä oli masentavaa, sillä näissä puitteissa olisi viihtynyt helposti pidempäänkin. Mieltä painoi myös ajatus paluumatkan pituudesta, sillä jouduimme jättämään hotellimme jo puoliltapäivin, mutta paluulentomme lähti Nadista vasta iltamyöhällä. Meillä olikin runsaasti aikaa tapettavana ja ajoimme huviksemme Nadin pohjoispuolella sijaitsevaan Lautokan satamakaupunkiin.

Tie Lautokaan

Valitettavasti ajomatkan aikana Fiona alkoi osoittamaan sairastumisen oireita ja tälle nousi tyhjästä korkea kuume. Tämä stressasi meitä huomattavasti, koska emme tienneet mistä oli kyse ja edessä oli yli kymmenen tunnin lento meren yllä. Onneksi kuumelääke teki tehtävänsä ja nousimme illalla lentokoneen kyytiin.

Paluulentomme oli Fiji Airwaysin upouudella Airbus A350 -koneella ja lentoreittimme oli Fidziltä Los Angelesin kautta Vancouveriin. Tämä tarkoitti yli 17 tunnin matkaa sairaan lapsen kanssa, joka myös oksensi lentokoneen kyydissä. Jollain ihmeellä selvisimme kuitenkin perille Los Angelesiin, josta olleen jatkolennon aikana puolestaan minulle nousi kuume. Olimmekin aivan loppu ja poikki päästessämme lopulta kotiin.

Pitkä paluumatka kotiin

Seuraavina päivinä alun vatsataudiksi epäilty, mutta myös dengueksi pelätty, sairaus osoittautui kaiketi enterorokoksi, jonka Fiona sai mahdollisesti hotellimme lastenkerhosta. Seuraavan viikon sairastaminen oli hyvin harmillista, mutta tapahtui onneksi lomamme loputtua, eikä täten pilannut itse upeaa matkaa.

Fidzi jättikin meille erittäin lämpimät muistot ja saarivaltio täytti kyllä meillä olleet odotukset. On kuitenkin myönnettävä, että Fidzi on todella kaukana Vancouverista suorasta lentoyhteydestäkin huolimatta, mutta silti saavutettavissa upeaa lomaa varten. Voikin hyvin olla, että löydämme itsemme uudelleen eteläisen tyynenmeren vesiltä jo ensi vuonna!

Edelliseen osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.