Maailmaa valaiseva Vapaudenpatsas

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Railakkaan syntymäpäiväillallisen sekä myöhään menneen yöllisen valokuvauskierroksen jäljiltä nukuimme seuraavana aamuna hieman edellisaamua pidempään. Uusi aamu valkeni aavistuksen utuisena, mutta silti aiempien päivien tapaan kesäisen lämpimänä ja päivän retkemme suuntana olisi jo toistamiseen Manhattanin eteläkärki sekä sen edustalla ylväänä seisova Vapaudenpatsas!

Vierailu Liberty Islandilla sijaitsevalla patsaalla on teoriassa ilmaista, mutta koska saarelle on pääsy ainoastaan järjestetyn lauttakierroksen yhteydessä, peritään vierailumaksu kuljetuksesta. Pääsyliput lauttaan ostetaan vanhalta Castle Clintonin linnoitukselta, joka sijaitsee Manhattanin saaren eteläkärjessä Battery Parkin puistossa.

Historiallinen Castle Clinton

Linnake sijaitsi alkujaan pienellä rantaluodolla, jonne se pystytettiin vuonna 1808 suojaamaan kaupunkia ennakoitua sotaa Iso-Britanniaa vastaan, joka syttyikin neljä vuotta myöhemmin. Kyseinen sapeleiden kalistelu tunnetaan Vuoden 1812 sotana ja Castle Clinton oli osa useamman linnakkesaaren puolustuslinjaa New Yorkin edustalla. Linnakkeelta ei lopulta ammuttu laukaustakaan kolmivuotisen sodan aikana.

Vuosien 1855 ja 1890 välillä Castle Clinton oli miljoonien maahantulijoiden rekisteröintipaikka ennen läheisen Ellis Islandin valjastusta tähän tarkoitukseen. Seuraavina vuosina linnoituksessa toimi New Yorkin suosittu akvaario aina vuoteen 1941 saakka. Vuosisadan loppupuolella linnoitus meinattiin purkaa useita kertoja, mutta se säilyi ja museoitiin lopulta osaksi täyttömaalla luotua uutta Battery Parkia.

Lähtöpiste Liberty Islandille

Puiston edustalta lähtee Vapaudenpatsaalle lauttoja tiuhalla välillä, joten lippuja ei tarvitse välttämättä varata etukäteen. Purjehdus Manhattanilta Liberty Islandille on lyhyt ja matkan aikana aukeavat hienot Lower Manhattanin maisemat.

Turistilautan kyydissä

Itse Liberty Island on pieni vain viiden hehtaarin kokoinen myöskin entinen linnakesaari. Saarella on ollut sen historian aikana useita omistajia ja se tunnettiin pitkään Bedloe’s Islandina sen yli sata vuotta omistaneen omistajan kauppias Isaac Bedloen mukaan. Saarelle rakennettiin Castle Clintonin vanavedessä Fort Woodin linnake vuonna 1811, jonka 11-sakaraisen muurin päällä Vapaudenpatsas yhtä edelleen seisoo.

Pieni Liberty Island

Varsinaisen sodan sijaan Liberty Island on kyllä nähnyt taistelua sen omistajuudesta, sillä saarta ovat vaatineet vuorotellen itselleen sekä New Yorkin että New Jerseyn osavaltiot. Taistelu saaresta juontaa juurensa vanhaan epäselvään sanamuotoon osavaltioiden rajasta vuodelta 1664, jonka Yhdysvaltojen Korkein oikeus määritti vuonna 1824 tarkoittavan New Yorkin lahden keskikohtaa. Asiasta väännettiin kättä uudelleen vuonna 1987, jolloin Korkein oikeus jätti käsittelemättä asiaa, mutta otti asiaan lopulta kantaa vuonna 1998 päätöksessään jossa Liberty Island jäi New Yorkin osavaltion haltuun enklaavina New Jerseyn aluevesien sisällä. Viereinen Ellis Island siirtyi kuitenkin pääasiallisesti New Jerseyn haltuun, sillä oikeus arvioi 83% saaresta eli kaiken myöhempinä aikoina täyttömaalla täytetyn kuuluvan New Jerseyhin.

Liberty Islandia lähestyttäessä komean ikoninen Vapaudenpatsas (eng. Statue of Liberty) kasvattaa kokoaan. Jalustoineen 93 metriä korkea pronssipatsas valmistui vuonna 1886 ja on Ranskan kansan lahja Yhdysvalloille juhlistamaan maan satavuotista itsenäisyyttä. Idean patsaasta esitti ensimmäisenä ranskalainen Edouard de Laboulaye vuonna 1865. Laboulaye oli suuri Yhdysvaltojen ystävä ja ihaili maan demokraattista historiaa sekä erityisesti orjuuden kieltämistä vuonna 1865 päättyneen Yhdysvaltojen sisällissodan  jälkeen, presidentti Abraham Lincolnin johdolla.

New Yorkin portinvartija

Ajatus patsaasta sai nopeasti vastakaikua sekä Ranskassa että Yhdysvalloissa ja hanketta kannattavat alkoivat keräämään sille rahoitusta. Patsaan suunnittelijaksi valikoitui ranskalainen Frederic Auguste Bartholdi, joka oli aiemmin ehdottanut 1860-luvun lopulla valmistuneen Suezin kanavan suulle suurta veistosta naisesta pitämässä lyhtyä. Uutta hanketta markkinoitiin paitsi kansallistunteella, myös käytännöllisenä majakkana lahden vilkkaalle laivaliikenteelle, missä käytössä patsas ei kuitenkaan lopulta toiminut lyhtynsä heikon valovoiman vuoksi.

Majakkanakin toiminut Vapaudenpatsas

Pronssinen patsas valmistettiin Ranskassa ja laivattiin Amerikkaan 350 eri kappaleena, jotka koottiin paikan päällä. Soihtua pidättelevä käsi saapui maahan jo vuonna 1876 sopivasti Philadelphiassa pidettävään Amerikan mantereen ensimmäiseen maailmannäyttelyyn, maan satavuotisjuhlavuonna. Myös patsaan pää nähtiin ennen New Yorkiin laivaamista aluksi näytteillä Pariisissa, jossa se sai ihailua osakseen.


125-vuotias pronssirouva

Patsas koottiin neljässä kuukaudessa ja paljastettiin lopulta yleisölle presidentti Grover Clevelandin toimesta lokakuun 20. päivä 1886. Ruskean pronssipatsaan vastaanotto oli ylitsevuotavan positiivinen ja nykyiseen vihreään ulkomuotoonsa patsas patinoitui vuoteen 1906 mennessä.

Vapauden jumalatar

Alkujaan vierailijoilla oli pääse sekä patsaan päähineeseen että soihdun pikkuruiselle näköalatasanteelle, mutta jälkimmäinen suljettiin pysyvästi vuonna 1916 New Jerseyssä tapahtuneen pommi-iskun jälkeen. Syyskuun 11. päivän New Yorkin terrori-iskujen jälkeen Vapaudenpatsas oli vierailijoiden ulottumattomissa aina elokuuhun 2004 saakka, jolloin jalustan museoon alkoi jälleen pääsemään. Päähineeseen pääsyä saatiin kuitenkin odottaa  aina heinäkuuhun 2009 saakka.

Patsaan sisälle sekä päähineeseen pääseminen vaatii kuitenkin ennakkovarausta, mikä ei ole ongelma jalustan museoon päästäkseen. Huipulle pääsy vaatii kuitenkin ajan varaamista yli puoli vuotta etukäteen ja koska matkamme suunniteltiin sangen pienessä ajassa, saimmekin ihailla patsasta vain sen juurelta käsin. Patsas on silti kaikessa ikonisuudessaan huikea näky, jota kamera rakastaa.

Turistit fiiliksissään

Liberty Islandilta olisi mahdollista jatkaa vielä toisella lautalla viereiselle Ellis Islandille tutustumaan Yhdysvaltojen maahanmuuton historiaan. Museota kehutaan erinomaiseksi, mutta päätimme jättää sen runsaasti aikaa vievänä kohteena väliin näin ensimmäisellä New Yorkin matkallamme ja palasimmekin takaisin Battery Parkiin.

Turistikarjaa kerrakseen

Ellis Island jäi seuraavaan kertaan

Puistolta lähdimme kävelemään kohti pohjoista, sivuuttaen samalla Brooklyn-Battery Tunnelin massiivisen tuuletustornin. Betonimöhkäle on tuttu Men in Black -elokuvasta, jossa sen sisällä sijaitsee mystisen avaruusolioita metsästävän järjestön pääpaikka.

Miehet mustissa kulissi

Kävelimme jo aiemmin tutuksi käynyttä Broadwayta kohti pohjoista aina kaupungintalon aukiolle saakka. Aukion itälaidalla sijaitsee suuri liikennehässäkkä, joka on kuuluisan Brooklyn Bridgen Manhattanin pää. Alun perin New York ja Brooklyn olivat omia kaupunkejaan, joita erotti toisistaan leveä East River. Joen yli oli runsaasti liikennettä ja sen yli liikennöikin kymmeniä lauttayhteyksiä.

Manhattanin upeita rakennuksia

Joen ylittävästä sillasta oli puhuttu jo 1800-luvun alkupuolelta saakka, mutta runsas laivaliikenne vaatisi korkeaa ja pääjänteeltään pitkää siltaa. Sillasta laadittiin kuitenkin suunnitelma ja vuonna 1867 osavaltion senaatti päätti sen rakentamisesta. Rakennustöihin päästiin vuonna 1870 ja urakan ensimmäinen vaihe oli kahden massiivisen tornin perustojen rakentaminen jokeen. Urakka oli haastava ja rakennusvaiheen aikana moni työntekijä altistui tuolloin vielä tuntemattomalle sukeltajantaudille, joka johti myös rakennustöitä valvoneen Washington Roeblingin halvaantumiseen. Tämä joutuikin käskyttämään rakennustöitä loppuajan kotoaan käsin vaimonsa viestittämän välityksellä.

Kuuluisa silta yli East Riverin

Lopulta 83 metriä korkeat tornit saatiin pystyyn ja niiden välille alettiin punomaan valtavia kaapeleita. Pääjänteen mitta on 486 metriä, mikä oli tuohon aikaan maailmanennätys. Myös keskimäärin 38,7 metriä vedenpinnan yläpuolella oleva siltakansi oli ennätyslukema ja silta hallitsi aina 1800-luvun loppuun sakka tuolloin vielä matalasti rakennetun kaupungin siluettia.

Brooklyn Bridge

Silta avautui liikenteelle vuonna 1883 ja se oli välittömästi suosittu. Sillan ylityksestä hevosella tai kävellen joutui maksamaan pienen maksun ja myöhemmin sillalle asennettiin myös kaapelivaunuyhteys. Autoliikenteen lisääntymisen myötä nelikaistaista siltaa laajennettiin 1900-luvun puolivälissä kuusikaistaiseksi ja maantie myös yhdistettiin molemmissa päissä paikallisiin valtaväyliin.

Keskellä kuuluisaa siltaa

Brooklyn Bridgen on voinut ylittää aina kävellen korotettua kävelytietä pitkin. Sillan ylitys onkin turistien suosiossa ja sitä lähdimme itsekin tekemään. Kävellessä on kuitenkin syytä varoa pyöräilijöitä, joita erottaa valokuvia ottavista turistimassoista ainoastaan maalattu viiva, mikä johtaakin usein törmäyksiin.

Maisemat sillalta ovat kuitenkin upeat sekä matalamman Brooklynin suuntaan että takaisin Manhattanille. Empire State Building sekä muut maamerkkirakennukset näkyvät erittäin hyvin ja alapuolella lipuu veneitä. Yhteensä 1833 metriä pitkä silta päättyy Brooklynin puolella Dumbon kaupunginosaan, jonka rannasta aukeaa lukuisissa elokuvissa nähty ikoninen New Yorkin maisema. Keli oli mitä loistavin, mutta harmillisesti vastaan paistanut aurinko teki valokuvauksesta haastavaa.

Maisemia moneen suuntaan

Maisema Brooklynistä

Kaupunginosan nimi on lyhenne sanoista Down Under the Manhattan Bridge Overpass ja alueesta on muodostunut muutenkin erittäin hipsterin Brooklynin kalleimpia asuinalueita. Sinne  on keskittynyt erityisen runsaasti teknologia start-uppeja, lisäten edelleen sen kalleuteen.

Alueen siluettia hallitsee ruskean Brooklyn Bridgen lisäksi myös sininen Manhattan Bridge, joka on valmistunut vuonna 1909. 2089 metriä pitkän riippusillan pääjänne on 451 metriä pitkä ja sillalla on kaksi kantta, joilla on yhteensä 7 autokaistaa, neljät metroraiteet sekä kaksi kävelysiltaa. Varsinkin metrojen kolistelua ei voi olla kuulematta ja runsas liikenne aiheuttikin sillan kallistumisen, mikä vaati 1970-luvulla kalliita korjauksia.

Koliseva Manhattan Bridge

Sillan oli tarkoitus olla osa New Yorkin 1960-luvulla hyväksyttyä moottoritiesuunnitelmaa, jonka osa oli Manhattanin halkaiseva Interstate I-78. Hanke kuitenkin kuopattiin 1970-luvulla voimakkaan vastustuksen vuoksi, minkä takia poikkiliikenne Manhattanin lävitse onkin nykyisin hidasta ja autoilijoita tuskastuttavaa.

Palasimme Manhattanille kyseisen sillan ylitse metrolla, jolla ajoimme SoHon alueelle. Alunperin taiteilijakaupunginosana tunnettu SoHo on nyttemmin trendikäs ja sitä myöten kallis paikka asua. Sangen pienen kaupunginosan nimi tulee sen maantieteellisestä sijainnista eli South of Houston Street, joka rajaa sen pohjoisessa Greenwich Villageen. Etelässä seuraava kaupunginosa on TriBeCa ja idässä Little Italy.

Vilkas SoHo

Sohon vilkkaiden katujen varrella on lukuisia vanhoja arvorakennuksia, joiden julkisivuja reunustavat valurautaiset hätäpoistumiseen tarkoitetut tikaskäytävät, jotka ovat pala televisiosta tuttua New Yorkin katukuvaa.

Ehtaa meksikolaista

Jonkin aikaa pyörittyämme löysimme lopulta hieman sivummalta pienen mukavan meksikolaisravintolan, jossa söimme lounasta. Kävelyn täytteinen iltapäivä oli tarjonnut laajan kattauksen Lower Manhattanin maisemia ja palasimmekin hotellille lepuuttamaan jalkojamme ennen illan upeaa maisemapläjäystä Rockefeller Centerin huipulta.

Seuraavaan osaan tästä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

(Visited 41 times, 1 visits today)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.