Työmatkaamiseni on usein vaikeasti ennakoitavaa ja esimerkiksi Utahiin suuntautuvien työmatkojeni välillä voi olla joskus parikin vuotta tai sitten ainoastaan muutama viikko, minkä vuoksi löysinkin itseni uudelleen kauniista Utahista ainoastaan kaksi viikkoa edellisen työmatkani jälkeen.
Sain kuulla uudesta matkastani istuessani vielä edellisen matkan paluulennolla ja muutamassa viikossa olinkin jälleen menolennolla Salt Lake Cityyn. Tällä kertaa matkapäiväni olivat normaalista poiketen sunnuntaista tiistaihin, mikä tarjosi mahdollisuuden pienimuotoiseen kiertoajeluun sunnuntaina.
Pikainen paluu Utahiin
Uusi upea lentokenttä
Vuokra-auton jälleen kerran noudettuani, ajoin ensi töikseni lounaalle KFC:hen. Ketjuravintolassa vierailu ei olisi normaalisti mainitsemisen arvoista, mutta osoitteessa 3890 South State Street sijaitseva KFC on tämän suuren kansainvälisen ravintolaketjun kaikkein ensimmäisen ravintola. Kyllä vain, Kentucky Fried Chickensin ensimmäinen ravintola ei sijaitse Kentuckyn osavaltiossa vaan hieman Salt Lake Cityn eteläpuolella.
Maailman ensimmäinen KFC
KFC:n perustaja Harland Sanders, jonka muotokuva koristaa edelleen ketjun imagoa, kyllä kehitti kuuluisan salaisen reseptinsä pienessä Corbinin kylässä Kentuckyssä, mutta tämä lisenssoi reseptinsä sekä painekattilan käyttämiseen perustuvan paistamistekniikan hieman myöhemmin Salt Lake Cityssä ravintolaa pyörittävälle Pete Harmanille, joka perusti ensimmäisen Kentucky Fried Chicken nimellä tunnetun ravintolan tälle kyseiselle paikalle vuonna 1952.
Historiallinen Harman Cafe
Ravintola on toiminut siitä lähtien ja siitä on muodostunut vuosikymmenien aikana pienimuotoinen turistinähtävyys. Ravintola on tavallaan täysin tyypillinen KFC, mutta erittäin hyvin kunnossapidetty ja sen erottaa ketjun muista ravintoloista siellä sijaitseva laaja näyttelyesineiden kokoelma.
Näyttelyesineitä
Itse ruoka on tyypillistä KFC:n kanaa eli ei kovin ihmeellistä, mutta ravintolan sisustusta on pakko kehua ja sen olomassaolo täysin satunnaisen risteyksen kulmauksessa Salt Lake Cityn lähiössä on jokseenkin hauska kuriositeetti. Monesta alueelle suuntautuneesta työmatkastani huolimatta minunkin kesti pitkään kuulla ravintolan olemassaolosta sekä sen historiallisesta merkityksestä, joten vierailu siellä oli kiehtova.
Alkuperäinen ruokalista
Vatsa täynnä makoisaa kanaa lähdin seuraavaksi ajamaan kohti etelää. En kuitenkaan pysähtynyt Lehissa sijaitsevalle hotellilleni, vaan jatkoin Interstate 15 pitkin aina 130 kilometriä etelään. Pienen Nephin kylän kohdalta käännyin hiljaiselle sivutielle, joka kuljetti minut Mount Nebo Loop National Scenic Bywaylle.
Tämä 40 kilometriä pitkä maisematie on yksi Utahin lukuisista upeista ajoreiteistä ja se kiertää osavaltion korkeimman vuoren, 3637 metriä korkean Mount Nebon ympäri. Vuori näkyy hyvällä kelillä aina toimistollemme saakka, mutta ei erotu ympäröivistä vuoristoista mitenkään erityisenä, joten satuinkin kuulemaan siitä sekä kyseisestä ajoreitistä sattumalta paikalliselta kollegaltani.
Mount Nebo Loop National Scenic Byway
Vinkki oli erinomainen, sillä ajo Mount Nebon ympäri on todella upea, eritoten näin syksyllä. Aavikkoisen Utahin ei olettaisi olevan kovin hyvä kohde ruskamatkailulle, mutta kuten aiemmat matkani ovat todistaneet, loistavat paikalliset vuorenrinteet syksyisin keltaisessa ja punaisessa värissä maaruskan sekä alueella yleisten haapametsien lehtien muuttaessa väriään yöpakkasten saavuttua.
Syksyn ruskaa
Salt Creek Overlookin maisema
Maisematie on hyvin huollettu ja siksi huoleton ajaa, mutta se kohoaa reitillään peräti 2740 metrin korkeuteen. Reitin varrella onkin lukuisia levähdyspaikkoja nauttia maisemista, jotka ovat kerrassaan huikeat.
Olin etukäteen hieman huolissani tien ruuhkaisuudesta, mutta olin unohtanut että mormonivaltaisessa Utahissa sunnuntai on sekä kirkko- että lepopäivä, joten tiellä ei ollut minkäänlaista ruuhkaa.
Sunnuntaina ei ollut ruuhkaa
Erityisen upea pysähdys reitillä on sangen korkealla vuoristossa sijaitseva Devil’s Kitchenin kivimuodostelma, joka muistuttaa Etelä-Utahissa sijaitsevaa kuuluisaa Bryce Canyonin kansallispuistoa punaisine hiekkakivimuodostelmineen. Punaiset kalliomuodostelmat ovatkin ikoninen osa Amerikan lännenmaisemia.
Värikäs Devil’s Kitchen
Erittäin upea on myöskin itse Mount Nebo, joka näyttää korkealta siitäkin huolimatta, että näköalapaikka sille on yli 2700 metrin korkeudessa. Sieltä tie alkaakin laskeutua hiljalleen kohti Paysonin kaupunkia johon maisemareitti päättyy ja jossa tie yhdistyy jälleen Interstate 15 kanssa.
Utahin korkein vuori
Loppumatkan maisemia
Paysonin keskusta
Jatkoin Paysonista seuraavaksi Provoon, jonka läheisyydessä olin edellisellä reissullani missannut pysähdyksen Bridal Veil Fallsin vesiputouksella. Tämä 185 metriä korkea vesiputous sijaitsee aivan kanjonia halkovan moottoritien vieressä, mutta sen missaa helposti, jollei etukäteen tiedä pysähdyspaikkaa.
Aikoinaan putouksella sijaitsi myös sen yläpuolelle johtava kaapelivaunu, mutta se tuhoutui vuoden 1996 lumivyöryssä. Vesiputous sijaitsee erittäin korkean ja jylhän kanjonin pohjalla, joten ei ole laisinkaan ihme, että alueella koetaan välillä maanvyörymiä sekä lumivyöryjä.
Hieno vesiputous
Pitkän ajopäivän jälkeen olin melko väsynyt päivästä ja suuntasinkin Lehissä sijaitsevalle hotellilleni. Kahden seuraavan päivän aikana ohjelmassa oli jälleen runsaasti palavereja sekä antoisia työkeskusteluja aina tiistain kotiinpaluuseen saakka.
Hotellin maisema
Perinteiseen tapaan paluulentoni Vancouveriin oli vasta iltamyöhään, joten minulla oli aikaa nähdä maisemia työpäiväni jälkeen. Päädyinkin ajamaan uudelleen ainoastaan kaksi viikkoa aiemmin ajamani Alpine Loop Scenic Bywayn, sillä syyskuun alussa syksyn värit eivät olleet vielä laskeutuneet vuoristoon. Nyt tilanne oli parempi, joskin aivan parhaimmillaan alueen värit ovat vielä pari viikkoa tätäkin myöhemmin lokakuun alussa.
Värikkäämpi kiertoajelu
Tällä kertaa maisemareitti tuntui edelliskertaa lyhyemmältä kun sen maisemat muisti vielä hyvin, mutta siltä aukeavat maisemat eivät olleet piiruakaan huonommat. Jälkikäteen mietittynä Mount Nebon kierros on ehdottomasti näistä kahdesta upeampi, mutta Alpine Loop sijaitsee niin paljon lähempänä Salt Lake Cityä, että se on huomattavasti käytännöllisempi, etenkin jos on tarkoitus ehtiä vielä lentokentälle.
Kauniit takavuorten maisemat
Matkalla lentokentälle ajoin vielä yhden uuden alueen kautta ylittäen Traverse Mountainina tunnetun kukkulan. Useita satoja metrejä korkea kukkula erottaa Salt Lake Valleyn ja Utah Valleyn toisistaan, ja sen alueelle on rakentunut viime vuosina valtavasti uutta asutusta.
Utah Valleyn maisema
Se ei ole ihme, sillä maisemat kukkulan huipulta yltävät kymmenien kilometrien päähän ja siellä tuntee olevansa kaiken yläpuolella. Paikka lienee kuitenkin tuulisella kelillä erittäin tuulinen, sillä alueella ei kasva tuulta pidättelevää metsää, mutta näin syyskuussa päivä oli kauniin aurinkoinen ja maisemat hulppeat.
Maisema Traverse Mountainilta
Salt Lake Valley
Salt Lake City etäällä
Järjestyksessään seitsemäs työmatkani Utahiin tarjosi jälleen kerran uusia maisemia tässä poikkeuksellisen kauniissa osavaltiossa, joka tekee minuun vaikutuksen kerta toisensa jälkeen.
Vaikka joka matkan jälkeen tuntuukin että kaikki olisi jo nähty, näin ei kuitenkaan ole ja saapa nähdä milloin löydänkään itseni jälleen näistä kiehtovista maisemista!
