Pikavierailu Utahissa

Lokakuun työmatkasta syksyiseen Utahiin ehti kulua ainoastaan kolme kuukautta, kunnes löysin jälleen itseni tutulta aamulennolta matkalla Salt Lake Cityyn. Tämänkertainen reissuni liittyi kolmipäiväiseen strategiakonferenssiin, johon oli saapumassa yli 500 ihmistä eri puolilta maailmaa. Konferenssipäivien ollessa maanantaista keskiviikkoon, lensin Utahiin jo ennakkoon sunnuntaina.

Ainoan suoran yhteyden Vancouverin ja Salt Lake Cityn välillä tarjoaa amerikkalainen Delta Air Lines -lentoyhtiö, yhdellä päivittäisellä vuorolla. Ilahduttavasti tälle lennolle on usein saatavissa upgradeja lentopisteillä ja niinpä menolentoni olikin business-luokassa. Kokemus ei kuitenkaan ole järin ihmeellinen kahden ja puolen tunnin lennolla pienessä Embraer-koneessa, mutta tarjosi silti mukavan alun reissuun.

Aamulento business-luokassa

Talvinen Utah

Matkaseurana oli useampi Vancouverista oleva kollega ja lentokentältä suuntasimme ensitöiksemme hotellille jättämään laukkumme. Yleensä työmatkani Salt Lake Cityyn ovat olleet kaukana esikaupungissa sijaitsevalle pääkonttorillemme, mutta konferenssin pitopaikkana oli ydinkeskustassa sijaitseva neljän tähden hotelli.

Konferenssihotelli

Hotelli oli näppärä pitopaikka konferenssille, mutta se kalpeni naapurissa kohoavan The Grand America -hotellin vierellä. 24-kerroksinen ja tasan satametriä korkea hotelli on Salt Lake Cityn suurin hotelli peräti 775 huoneellaan ja kaupungin ainoa viiden tähden hotelli. Hotellin aulassa kannattaakin piipahtaa, sillä rakennuksen sisustus uhkuu vanhan ajan mahtia, vaikka se onkin valmistunut vuonna 2001. Näemmä sitä osataan edelleen rakentaa hienoa, jos raha ei vain ole esteenä.

Hulppea The Grand America

Vanhan ajan tunnelmaa

Salt Lake City on tyypillinen amerikkalainen kaupunki siinä mielessä, ettei sen ydinkeskustassa asu valtavasti ihmisiä. Keskusta onkin viikonloppuisin hiljainen, mihin vaikuttaa myös kaupungin syvästi uskonnollinen mormoniväestö, joka pitää sunnuntaita pyhänä lepopäivänä.

Sunnuntaisin autio ydinkeskusta

Tämä saattaa yllättää kaupungissa vierailevan, sillä keskustassa oli avoinna ainoastaan muutama kahvila, kaikkien muiden liikkeiden ollessa kiinni. Meillä olikin vaikeuksia löytää lounaspaikkaa, mutta onneksi suosikkini The Cheesecake Factory oli auki sunnuntainakin ja siksi hyvin kiireinen.


Vanhempaa arkkitehtuuria

Keskustan katujen ollessa autiot, pistivät kaupungin kodittomat tällä kertaa silmään aiempaa enemmän. Aiemmilla reissuilla olen pitänyt Salt Lake Cityä erittäin siistinä kaupunkina, etenkin länsirannikon suurkaupunkeihin verrattuna, mutta näemmä kodittomuus ja huumeidenkäyttö ovat todellisuutta myös Utahissa.

Erityisesti tämän näkee kaupungin julkisessa liikenteessä, johon kuuluu neljän linjan muodostama raitiovaunuverkosto. Raitiovaunujen käyttö keskusta-alueella on ilmaista, joten kyydissä kulkee monenlaista kulkijaa erityisesti viikonloppuna, tehden kyydistä muille vähemmän miellyttävän.

Raitiovaunuliikennettä

Lounaan jälkeen suuntasimme läheiselle Temple Squaren alueelle, joka on mormonikirkon maailmankeskus. Siellä vierailimme kuuntelemassa joka sunnuntaista urkuharjoitusta kuuluisassa Tabernacle-rakennuksessa, jota pidetään yhtenä maailman parhaana akustisena tilana. Olemme Niinan kanssa kuulleet samaiset urut aikoinaan ensimmäisellä Utahin lomamatkallamme ja urkujen sointi on huikean harrasta.

Harras urkuharjoitus

Harjoitusten päätyttyä kello oli kaksi ja aikaisin aamulla heränneet kollegani päättivät suunnata hotellille lepäämään. Minua ei kuitenkaan väsyttänyt, joten kävelin muutama korttelia länteen, jossa sijaitsee vuonna 1909 valmistunut Union Pacific -rautatieyhtiön entinen asemarakennus. Historiallinen rakennus on tällä hetkellä kiinni, sillä sen ympärille rakennetaan uutta luksushotellia, jonka lisäsiipenä se tulee toimimaan.

Entinen päärautatieasema ja läheinen kartano

Rakennuksen takana sijaitsee The Gateway nimeä kantava laaja ostoskortteli. Vuonna 2001 valmistunut  kattamaton ulkoilmakeskus oli alkujaan suosittu ostospaikka, mutta vuonna 2012 avautunut City Creek Center aivan Temple Squaren vierellä on sittemmin ottanut keskustashoppailun kruunun itselleen. Gatewaylla onkin ollut vaikeuksia pysyä kehityksen mukana ja keskusta riivasivat pitkään myös kodittomat, jotka on kuitenkin onnistuttu viime vuosina häätämään alueelta.


Vapaa-ajankeskus The Gateway

Nykyisin Gateway on enemmänkin vapaa-ajan keskus, jossa on runsaasti toimintaa nuorille sekä perheille. Yksi hauska paikka on erinomainen Clark Planetarium, joka on täysin ilmainen. Planetaarion sisältä löytyy myös IMAX-teatteri, jossa kävin tappamassa aikaa katsomalla dokumentin uudesta James Webb -avaruusteleskoopista.


Sunnuntai on hiljainen päivä

Sunnuntaisin myös The Gateway on lähes kuollut, mutta korvaani tarttui silti kaiuttimista kuulutettu mainos ”Frendit-elämyksestä”. Aihe sai minut kiinnostumaan ja kyse on kolmen kuukauden mittaisesta erikoisnäyttelystä, joka tarjoaa mahdollisuuden sukeltaa 90-luvun suositun televisiosarjan maailmaan ja lavasteisiin. Frendien varsinaisen asuintalon New Yorkissa nähtyäni, innostuin tilaisuudesta vierailla näyttelyssä etenkin, kun se oli viimeistä viikkoaan Salt Lake Cityssä.

Frendit-elämys

Pääsymaksu näyttelyyn oli todella suolainen, $35 dollaria, mikä on peräti $49 Kanadan dollaria. Siihen hintaan pääsee näkemään ja ottamaan valokuvia kuudessa eri lavasteessa, kuten Monican asunnon ikoninen keittiö, Joeyn ja Chandlerin kämppä sekä tietenkin kuvitteellinen Central Perkin kahvio ja sen kuuluisa oranssi sohva.

Tuttuja lavasteita

Vaikka näyttely onkin hauska ja nostalgisia muistoja herättävä, ei se ollut lähellekään pääsymaksun arvoinen, eikä sitä voi täten suositella. Vastaavia näyttelyitä löytyy myös muista maista ja kaupungeista, ja ehkä ne ovat parempia. Valokuvat eivät myöskään ole yhtä hauskoja yksin otettuna ja muutamissa paikoissa olisikin ollut tilaisuus lavastaa kavereiden kanssa hauska kuva.

Ei pääsymaksun arvoinen kokemus

Illalla hotellillamme järjestettiin konferenssin aloitusiltamat, jossa oli mukava nähdä kollegoita ympäri maailmaa. Seuraavan päivän ohjelma oli täynnä mielenkiintoisia paneelikeskusteluja sekä avainpuheenvuoroja alkaneeseen vuoteen liittyen ja päivä meni joutuisaan.

Iltapäivän aikana sain kuitenkin tekstiviestin kotopuolesta. Tyttäremme oli ollut jo matkaan lähtiessäni hieman kipeä ja nyt syyksi paljastui korona. Tieto sai minut miettimään matkani jatkoa, sillä oli mahdollista, että minullakin on korona itämässä. Kävinkin ostamassa apteekista koronatestin, joka oli kuitenkin onneksi negatiivinen.

Hauskat iltamat

Hyvä uutinen ei kuitenkaan tuonut varmuutta millainen kuntoni olisi seuraavien kahden päivän aikana. Huolena oli (onneksi harvinainen) voimakas sairastuminen Amerikassa ja jumittuminen useaksi päiväksi hotelliin. Päätimmekin pomoni kanssa, että vaihdan lentojani niin, että lennän vielä samana iltana takaisin kotiin. Muutaman tunnin päästä istuinkin jo lentokoneessa kohti Vancouveria.

Kiintoisat puheet jäivät lyhyeen

Näin ollen nelipäiväiseksi suunniteltu työmatkani kutistui ainoastaan 40 tunnin mittaiseksi, mutta ratkaisu oli silti täysin oikea. Kaksi päivää myöhemmin testasin nimittäin itsekin positiiviseksi koronaan, joka oli kuitenkin onneksi kaikilla erittäin mieto, lähinnä flunssa pienellä kuumeilulla. Paljon helpompi kuin ensimmäinen koronani lokakuussa 2022, joka oli myös tuolloin aivan työmatkan ympärillä.

Takaiskusta huolimatta reissu oli silti sangen onnistunut ja osallistuminen maanantain sessioihin oli kaikkein tärkeintä. Reissussa ollessaan pitää kuitenkin olla joustava tilanteen muuttumisen suhteen ja tällä kertaa matkasta muodostui tynkä. Itse kaupunkiin tulee kuitenkin palattua taas pian uudelleen kuluvan kevään aikana.

(Yhteensä 78 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

2 vastausta artikkeliin “Pikavierailu Utahissa”

  1. Jep, olisihan tuo sinällään ollut oikea ratkaisu, vaikka olisi ollutkin negatiivinen tulos. Miten muuten tällä hetkellä ylipäätään Pohjois-Amerikassa, puhutaanko koronasta käytännössä lainkaan? Etelänaapurissa vaalit taitavat ainakin viedä kaiken huomion.

     
    1. Ei korona puhuta täällä enää laisinkaan. Vaikka moni sairastaakin sen talven aikana, on kyseessä yleensä miedosta flunssasta, jonka ei edes tiedä olleen korona, jos ei satu erikseen testaamaan. On hyvä juttu, että siitä on tullut nykyään pelkkä kausiflunssa.

       

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.