Viikonloppu jouluisessa Bremenissä

Toteutimme tuossa viikko sitten Niinan kanssa ensimmäisen viikonloppumatkamme Saksan sisällä. 😛 Kohde valittiin kolmesta parinsadan kilometrin säteellä sijaitsevasta vaihtoehdosta ja voittajaksi selviytyi Pohjois-Saksan puolella sijaitseva 550 000 asukkaan Bremen. Bremen viehätti kohteena meitä molempia, sillä luvassa oli sangen kaunista syyskeliä ja ajatus viettää spontaani viikonloppu romanttisissa tunnelmissa vanhassa hansakaupungissa kiinnosti molempia.

Päätös viikonloppu reissusta syntyi todellakin aika spontaanisti, nimittäin Suomesta vain viikkoa aiemmin saapuneiden vieraiden aikaan tuumasimme, että jonnekin Saksan sisällä pitää lähteä käymään vielä ennen joulua. Niin sitä sitten tiistaina käytiin ostamassa junaliput Bremeniin ja takaisin. Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, saimme edestakaiset liput kahdelle nopeilla junilla vain 70 eurolla. Tämä on sangen hyvä hinta, sillä normaalisti hinta olisi ollut pari kertaa enemmän.

Koska meillä on vapaata opiskelusta joka viikko pe-ma, lähdimme matkaan aikaisin perjantaiaamuna. Pakkasimme mukaan vain pienen käsimatkatavaralaukun sekä koulureppuni. Eipä sitä tavaraa kolmen päivän reissulle sen enempää tarvinnutkaan ja ehkäpä tuossakin oli jo hieman liikaa. Matkaan päästiin hyvin ja kahden tunnin matka Bremeniin kulki kauniissa auringonpaisteessa. Maasto Ruhrin seudulta pohjoiseen on todella laakeaa peltomaisemaa ja näimmekin matkalla runsaasti peltoja, metsiköitä sekä tuulivoimaloita. Näistä viimeisiä on Pohjois-Saksassa todella runsaasti.

Bremening päärautatieasema

Bremeniin saavuimme yhdentoista kieppeillä. Emme olleet tehneet etukäteen mitään hotellivarauksia, joten aloimme etsimään majoitusta. Hintataso kaupungissa tuntui olevan miellyttävällä tasolla ja päädyimme lopulta 59 euroa yöltä kustantavaan Hotel Ibikseen. Olimme yöpyneet kyseisen ketjun hotellissa aiemmin interreilillämme Bordeauxissa, Etelä-Ranskassa. Ketjuhotellien hyviä puolia ovat selvät säännöt, varmasti siistit ja uudenaikaiset huoneet sekä yleensä keskeinen sijainti. Näin oli tälläkin kertaa ja saimme ylimmän kuudennen kerroksen juuri remontoidun huoneen. Aamupalaa hintaan ei kuulunut ja Bremenin kaikissa hotelleissa aamupalan osuus oli sangen korkeat 7-12 euroa. Se oli meistä paljon ja suoritimmekin aamupalan syönnin eri ruokapaikoissa kaupungilla (tällä kertaa nyt ei kuitenkaan pelkästään McDonaldseissa…).

Perjantai oli vasta keskipäivässä, kun lähdimme tutkimaan kaupunkia. Bremen on 1200 vuotta vanha entinen hansakaupunki, mikä näkyy kaikkialla. Kaupungissa on sangen suuri satama, joka sijaitsee kaupungin läpi kulkevan Weser-joen alajuoksulla. Kaupunki on rakentunut joen molemmin puolin ja vanha keskusta sekä kaikki kauppakadut sijaitsevat isohkolla saarella, jonka ympäriltä Weser hiljalleen virtaa. Bremen on yksi Saksan kolmesta ”kaupunkiosavaltiosta” (kaksi muuta ovat Saksan suurimmat kaupungit Berliini ja Hampuri). Kaupungin vaikutusalueella asuu rapiat 2,4 miljoonaa ihmistä. Lisäksi 1,7 miljoonan asukkaan Hampuriin on matkaa vain noin 70 kilometriä eli kyseessä on isohko kaupunkialue, vaikka Pohjois-Saksa ei olekaan Ruhrin alueen veroinen väestökeskittymä.

Bremenin keskustasaarta ympäröivät puistokaistaleet, joissa pystyy kävelemään veden äärellä. Autotiet kulkevat kauempana, joten rannalla on sangen rauhaisi kävellä. Tunnelma olikin aurinkoisena syyspäivänä keltaisten lehtien keskellä ihana. Bremenissä sijaitsee myös paljon kouluja, joista yksi on taidekorkeakoulu. Koulun olemassaolo näkyy selvästi kaupungin kaduilla, sillä erilaisia veistoksia, maalauksia ja muuta taidetta on vähän joka puolella. Teokset ovat paikoin todella upeita ja sopivat hyvin täydentämään kaupungin historiallisia kulmauksia.

Kävelyllä rantapuistossa

Katutaidetta Bremenissä

Istuttuamme hetken pienen kukkulan laella sijaitsevalla puistonpenkillä auringosta nauttien, suuntasimme keskustaan. Tarkemmin sanottuna suuntasimme Schnoorin kortteliin, joka on sodan tuhoilta säästynyt erittäin vanha kaupunginosa. Kaikki talot muutamien kortteleiden matkalta ovat todella pieniä; pienimmillään vain reilut kaksi metriä leveydeltään. Talot näyttävät hyvin vanhoilta ja niissä on kaikissa käsityömyymälöitä, kahviloita sekä ravintoloita. Talot on rakennettu joko vieriviereen tai sitten vain reilun puolen metrin päähän toisistaan! Näissä väliköissä kulkee kävelyreittejä, joissa saa oikeasti hengittää sisään, kun yrittää mahtua kapeikkojen lävitse. Talojen väleissä kasvaa myös vanhoja puita, mikä tekee kokonaisuudessa todella hienon ja vaikka kokoa onkin vain muutama kortteli, pystyy pienenpienillä sisäpihoilla siirtymään ihan toisen vuosisadan tunnelmiin. Meille nämä maisemat olivat jotain aivan uutta ja emme ole sellaisiin millään aikaisemmalla matkoilla vielä törmänneet. Jo tämän takia matkakohde oli onnistunut valinta.

Schnoorin katuja ja näyteikkunoita

Keskustan kartta

Pieniä katuja ja turisteja

Kun Schnoorin alueen kujilta tupsahtaa ulos, saapuu Bremenin vanhaan keskustaan. Sieltä löytyy muunmuassa kaupungin keskiaikainen tori, jota ympäröivät UNESCO:n perintölistalle otettu kaupungin 400-vuotias raatihuone sekä komea kaksoistorninen tuomiokirkko. Myös ympäröivät rakennukset ovat vanhoja ja osin saasteiden likaamia. Keskustan katunäkymä on komea ja erikoinen asemakaava oli ainakin allekirjoittaneesta mielenkiintoinen.


Bremenin ennallistettua vanhaa keskustaa

Keskustan vilinää

Tuomiokirkko on remontoitu sisältä joitakin vuosia sitten ja paikat on laitettu komeaksi. Kirkko on kooltaan sangen suuri ja siellä on paljon koristeellisia yksityiskohtia. Kameran kanssa saa hyvin kuvia, sillä paikat ovat hyvin valaistut. Mukavasti tunnelmaa lisää myös kaiuttimista hiljaa soiva urkumusiikki.

Tuomiokirkon alueen maisemia

Torilta pystyy myös puikahtamaan talojen välistä Böttcherstraßelle, joka on tunnelmallinen punatiilinen vanha kapea katu. Kadun varrella on kauppoja, Bremenin kasino sekä monenlaisia pieniä sokkeloita. Puolivälissä tätä parisataa metristä katua on muutama pieni aukio, joista yhden talon katolla roikkuvat kymmenet kellot soittavat tasatunnein noin kymmenen minuutin mittaisen ”sadun”. Satua tehostetaan vielä seinästä kääntyvillä kuvilla, joiden kautta sadun etenemistä voi seurata. Mielenkiintoinen yksityiskohta, joka kerää tunneittain ihmisiä kuuntelemaan soittoa. Saduilla on vahva merkitys kaupungissa, sillä myös kuuluisa lastensatu ”Bremenin Kaupunginmusikantit” (oma suomennos) viittaa kaupunkiin. Tarinassa aasi, koira, kissa ja kukko seikkailevat erilaisissa tarinoissa. Tämän teeman ympäriltä kaupungissa onkin monia veistoksia.

Böttcherstraßen aluetta

Satujen musikantit

Vaikka Böttcherstraßen rakennukset näyttävätkin ulkoa vanhoilta, ovat ne vain jälleenrakennettuja jäljitelmiä. Aidot rakennukset kun tuhoituivat täysin toisessa maailmansodassa. Paikka on kuitenkin pystytty hyvin palauttamaan entiseen asuunsa ja koska vain julkisivu on vanhaa, ovat sisätilat modernit. Olikin aika hurjaa löytää Böttcherstraßelta sisäänkäynti muutaman salin elokuvateatterikeskukseen!

Kun Böttcherstraßelta kävelee läpi, saapuu Weserin rannalle. Sen varrelle on ankkuroitu ravintolalaivoja, joilla turistit (joita muuten oli paljon liikkeellä) ja paikalliset poikkeavat oluselle – Saksassa kun ollaan.

Weder-joki

Perjantai kului kaupunkiin tutustuessa, minkä jälkeen palasimme hotellille pienelle huilitauolle, kunnes iltaseitsemän tienoilla lähdimme kaupungille syömään. Päädyimme kreikkalaiseen ravintolaan, jossa ruoka oli hyvää. Ravintolassa kannettiin pöytään tervetuliaistoivotuksena snapsi-lasit täynnä kirkasta, mutta ne jätimme kuitenkin nauttimatta. Ruoan jälkeen suuntasimme uudelleen kaupungille. Pimeyden keskellä vanha keskusta sai aivan uudet kasvot, kun likaiset julkisivut on valaistu kauniisti ja tunnelmaa loivat ihmisvilinän keskellä soittelevat katusoittajat.

Raatihuone pimeällä

Tuomiokirkko valaistuna

Voi kuulostaa tylsältä, mutta lauantainkin vietimme kokonaisuudessaan keskustan aluetta kiertäen. Vaikka paikat oli jo nähty perjantaina, oli ihanaa palata kävelemään näihin totutusta niin eroaviin maisemiin. Kävimme keskustan monissa kaupoissa ja ihastuimme erityisesti kaupungin lukuisiin katettuihin ostoskäytäviin, jotka yhdistävät aukioita ja joiden varrella on ”sisätiloissa” monenlaisia kauppoja. Joulukoristeet olivat jo löytäneet tiensä kaikkialle ja ne koristivatkin ikkunoita ja kattoja. Kävimme myös rautatieaseman läheisellä isolla elokuvateatterikeskuksella katsomassa, josko illaksi olisi tarjolla englannin kielellä elokuvia, mutta mitään kiinnostavaa ei ollut ohjelmistossa. Niinpä vietimmekin illan kaupungilla.

Jouluisia ostoskeskuksia

Schnoorin alue on erityisen uskomaton pimeällä, sillä pienien talojen ravintolat sekä lämmitetyt terassit ovat täynnä väkeä. Itse emme löytäneet haluamaamme ruokaa näistä vaan suuntasimme hotellimme läheiseen saluunaan. Aluksi meitä epäillytti vähän mennä ravintolaan sisään, sillä siellä ei ollut ketään ja oli sentään lauantai-ilta! Ruoka oli kuitenkin erittäin hyvää ja tunnelma oli kohdillaan tässä Villin Lännen tyyppisessä ruokapaikassa, jossa tarjoilijoilla oli cowboy-hatut ja musiikkina soi country.

Poseeraus Bremenissä

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja katsoimme hotellin hyvää televisiotarjontaa. Hieman ennen puolta päivää kirjauduimme hotellista ulos ja suuntasimme päärautatieasemalle. Siellä jätimme tavaramme säilöön ja hankimme päivälipun kaupungin julkisiin kulkuneuvoihin. Kaupungissa kulkee todella laaja uudehkojen raitiovaunujen verkosto, jolla ajoimme yliopistolle. Kiersimme autioita paikkoja (sunnuntai kun oli) ja kävimme yliopiston erikoisuuden, vapaapudotustornin juurella. Tässä 170 metriä korkeassa tornissa suoritetaan erilaisia mittauksia ja siellä voidaan saavuttaa myös painoton tila hetkeksi. Bremenin yliopistolla on todella paljon avaruustutkimusta omana tutkimusalanaan, mistä juontuu tarve erikoiselle rakennukselle. Turistilla sinne ei silti ole asiaa, valitettavasti.

Raitiovaunun kyydissä

170-metrinen vapaapudotustorni

Yliopiston vieressä sijaitsee myös Bremenin tiedekeskus, joka on siis Vantaan Heurekan tyyppinen. Tämä maahan törmännyttä ufoa muistuttava keskus oli todella kiva valinta käyntikohteeksi ja meillä meni siellä rattoisasti peräti neljä tuntia. Keskuksessa esitellään kaikkea universumiin sekä ihmiseen liittyen ja mukavasti melkein kaikkea kokeilla itse. Oli kiintoisaa muun muassa istua maanjäristyssimulaattorissa ”olohuoneen” sohvalla 8 richterin maanjäristyksessä. Paikalla oli valtavasti lapsiperheitä ja väkeä, mutta sinne mahtui silti mukavasti. Tarjolla oli hyvin tietoa myös englanniksi, mikä oli turistia ilahduttava asia.

Laskeutunut ufo

Tiedekeskuksen kiintoisia näyttelyitä

Tiedekeskuksen jälkeen meillä oli junan odotusaikaa vielä rutkasti, joten hurautimme huviksemme kaupungin toiselle laidalle Bremenin lentokentälle. Kenttä olikin yllättävän suuri ja ostimme sieltä limpparit. Tämän jälkeen palasimme asemalle, jossa katselimme hälinää parin tunnin ajan. Lopulta puoli yhdeksältä nousimme täyden ICE-junan kyytiin, jolla hurautimme 200km/h vauhdilla Dortmundiin. Jännänä yksityiskohtana tämä Tanskan rajalta lähtenyt suurnopeusjuna jatkoi vielä matkaansa ollen seuraavana aamuna vaatimattomasti Sveitsissä. Niin se Eurooppa on pieni ja kaikki lähellä.

Reissumme oli erittäin onnistunut. Lähdimme matkaan ilman suunnitelmia ja ennakkotietoja ja Bremen yllätti meidän hyvin positiivisesti. Emme lähteneet hakemaan reissultamme nähtävyyksiä, vaan pikemminkin tunnelmaa ja sitä kyllä löysimme yllin kyllin. Ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki!

(Yhteensä 636 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.