Terveisiä kiireisen muuttoarjen keskeltä! Viimeiset seitsemän päivää ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, saatuamme tämän viikon tiistaina viimein tiedon Kanadan työluvasta. Tätä seurasi välittömästi liuta asioita, kuten minun viimeinen työpäivä Saksassa heti seuraavana päivänä sekä yhdensuuntaisten lentojen varaaminen Vancouveriin, eli tapahtumat ovat edenneet melkoisella vauhdilla!
Viimeinen työpäivä ja Saksasta lähdön haikeus
Kuten edellisessä kirjoituksessani kerroin, saimme viimein menneenä tiistaina tiedon hyväksytyistä työluvistamme Kanadaan. Vaikka meillä olikin ollut lähes kolme kuukautta aikaa valmistautua tuohon hetkeen, tuli se lopulta kuitenkin yllättävän nopeasti. Onneksemme Berliinin päässä asiat olivat jo tuossa vaiheessa hyvällä mallilla. Kolmen kuukauden irtisanomisajalla (tyypillistä Saksassa) varustettu asuntomme oli irtisanottu jo lokakuun lopulla, joten sen vuokrasopimus päättyy sopivasti tammikuun loppuun. Olimme myös irtisanoneet jo annalta erinäisiä muita sopimuksia jo joulukuussa niin että ne päättyvät myös tämän kuun loppuun.
Jatka lukemista ”Viimeinen työpäivä ja Saksasta lähdön haikeus”
Ikuisuusprosessi kanadalaisesta työluvasta
Siitä on nyt noin kolme kuukautta, kun sain työtarjouksen Vancouverista. Alun innostus muutosta Kanadaan on sittemmin ehtinyt melkein sammua, sillä työlupaan vaadittavissa paperitöissä on kestänyt paljon odottamaamme pidempään. Työlupa on kuitenkin papereista se kaikkein tärkein, sillä ilman sitä on mahdotonta työskennellä Kanadassa. Tiesimme kyllä tämän, mutta oletimme silt, että työluvan saanti olisi helppoa suomalaiselle jolla on alla yliopistotutkinto ja työtarjous Kanadassa. Tämän prosessin myötä meille on kuitenkin valjennut, ettei kyse ole todellakaan mistään läpihuuto jutusta…
Jatka lukemista ”Ikuisuusprosessi kanadalaisesta työluvasta”
Michelin-tähden makuiset jäähyväiset
Muuttomme Berliinistä lähenee kovaa vauhtia ja viimeinen työpäiväni on enää viikon päässä. Sen jälkeen on aika lentää Atlannin toiselle puolen Vancouverin, jonne Niina seuraa perässäni muutamaa viikkoa myöhemmin helmikuussa. Viime viikot ovatkin olleet lukuisten jäähyväisten aikaa, sillä viiden ja puolen Saksan vuotemme aikana meille on kertynyt lukuisia läheisiä tuttavia ja ystävyyssuhteita.
Einsteinturm
Mennyt viikonloppu olisi varmaan mennyt kokonaan kotona laiskotellessa, mutta onneksi sunnuntaina suomalainen tuttavapariskuntamme soitti meille ja ehdotti pientä autoretkeä iltapäivää piristämään. Koska heillä ei ollut kohdetta mielessä, valkkasin lähiseudun kiinnostavista paikoista Potsdamin keskusta-alueen lähettyvillä sijaitsevan Wissenschaftspark Albert Einsteinin. Kyseessä on aivan päärautatieaseman vierellä kohoavan Telegrafenberg kukkulalla laella sijaitseva tiedekampus, jossa toimii monia eri tiedeinstituutteja. Kampus on rakentunut paikalla 1800-luvun puolivälissä sijainneen optisen lennätinaseman (josta kukkulan nimi) ympärille. Tämä semaforeihin (puisiin opastimiin) perustuva lennätinsasema oli yksi yhteensä 62:sta, jotka välittivät yksinkertaisia viestejä Berliinin ja Koblenzin välillä. Ennallistettu opastintorni on edelleen nähtävissä vapaasti liikuttavissa olevalla kampusalueella.