Joululoma nostalgisissa merkeissä

Mennyt joululoma oli meille ensimmäinen Suomessa yli kolmeen vuoteen. Viime vuonna vietimme joulun ensimmäistä kertaa kotosalla täällä Kanadassa ja sitä edellisenä jouluna kuuntelimme joululauluja tyynenmeren trooppisilla saarilla. Perinteisestä joulusta Suomessa on siis tovi aikaa ja vielä pidempi aika on siitä, kun olemme viettäneet siellä joulua yhdessä. Muistelumme mukaan emme ole viettäneet joulua yhdessä sitten Kanadaan muutettuamme, joten tänä jouluna olikin kyseessä melkoisesta erikoistapauksesta.

Lensimme joulun viettoon vasta 20. joulukuuta Icelandairin kyydissä. Kyseessä on suorin yhteys Vancouverin ja Helsingin välillä, jolla vaihto Reykjavikissa on erittäin lyhyt. Niina on lentänyt Icelandairilla kerran aiemminkin, mutta itselleni kyseessä on uusi tuttavuus, siitäkin huolimatta että olimme Islannissa pari vuotta sitten kesälomalla.

Islannin kautta lomalle

Vancouverissa ei ollut lähdettäessä vielä nähty lunta, mutta Islannissa maa ja vuoristo olivat valkoisena. Perillä kotipuolessani olimme 21. päivän iltana ja jetlag oli ensimmäiset pari päivää todella rankka. Itse jouluaatto (joka oli valitettavasti lumeton) kului kesämökillämme perheen kesken lautapelejä pelaillen sekä metsässä samoillen.

Lumeton joulu metsän keskellä

Joulun herkkuja ja huveja

Normaalisti Suomen lomiemme tahti on sen verran tiukka, että Etelä- ja Itä-Suomen välillä tulee lennettyä, mutta tällä kertaa päätimme kokeilla Valtion Rautateiden nostalgisen tahdin. Karjaan ja Joensuun välinen junayhteys tuli opiskeluaikoina erittäin tutuksi ja olikin hauska nähdä miten radanvarsi oli kaikkina näinä vuosina muuttunut. Positiivinen yllätys oli junien nousseet nopeudet, sillä en muista InterCity-junien painaneen aiemmin lähes 200km/h tuntivauhtia Lahden ja Lappeenrannan välillä. Hienoa että ratayhteydet Suomessa ovat parantuneet, mikä tekee junasta varteenotettavamman vaihtoehdon näillä matkoilla. 🙂

Ilahduttavasti Joensuussa vastassa oli talvinen keli, joskin sielläkin lunta oli normaalia vuotta vähemmän. Välipäivät tarjosivat kuitenkin kauniita pakkaskelejä ja Niina ehti käydä hiihtämässä.

Itä-Suomessa oli sentään lunta

Vierailun yksi kohokohta oli vierailu Nurmeksessa, jossa sijaitsee Pielisen rannalla Bomban kylpylä. Vaikka olenkin käynyt aiemmin Nurmeksessa, oli Bomban karjalalainen perinnepiha ja kylpylä minulle uusi tuttavuus.


Bomban perinnepiha ja kylpylä

Bomba siirtyi muutama vuosi sitten S-ryhmän omistukseen ja osuuskauppa on sittemmin remontoinut kylpylän tilat täysin uusiksi ja tehnyt siitä Kolin elämyskylpylän kaltaisen. Olemme vierailleet Suomen reissuillamme useissa Itä-Suomen kylpylöissä, joten Bomba tarjosi meille tilaisuuden verrata sitä näihin muihin.

Moderni elämyskylpylä

Tyylikäs sauna

Kylpylässä kaikki oli uudenkarheaa ja kunnon löylyjä tarjoaa yhteensä kolme elämyssaunaa, jotka on laadittu kaikki hyvällä maulla. Allaspuolella tarjolla on sekä useita porealtaita (joista kaksi ulkona taivasalla) että suuri allasalue hierovilla suihkuilla. Sivustalta löytyvät vielä uskalikoille erilliset kylmä- ja lämminvesialtaat. Kylpylä oli meistä todella mainio ja vieläpä reilun hintainen, etenkin S-korttin omistaville.

Loistavaa kylpylää täydentää myös erinomainen italialainen ravintola, jonka antimista nautimme rentouttavan kylvyn päätteeksi. Samaan aikaa kun herkuttelimme sisällä lämpimässä, satoi ulkona sankasti lunta ja koko Pielisen alue oli kuin talven ihmemaa. 😛

Hetkuttelua ravintolalla

Herkullista ankkaa

Pari päivää myöhemmin vietetty uusivuosi oli rauhallinen verrattuna viime uuteenvuoteen Times Squarilla, mutta hyvän ruoan täyttämä. Uudenvuodenpäivänä ajoimme Joensuuhun, jossa on aina mukava vierailla katsomassa miten entinen asuinkaupunkimme on muuttunut. Kaupungin keskustorin alle esimerkiksi valmistui viime vuonna uusi ja pitkään väännetty toriparkki, joka oli polttava puheenaihe yli kolmetoista vuotta sitten Suomessa vielä asuessamme. On jännä miten sekin vain lopulta saatiin rakennettua, samoin kuin nelikaistainen kehätie (valmistunut 2014).

Uudenvuoden pitopöytä ja Joensuussa vierailulla

Viime vuonna yleisesti hyvin lättänään Joensuuhun valmistui myös Suomen korkein puukerrostalo, kun opiskelija-asuntoyhtiö Joensuun Ellin 14-kerroksinen torni valmistui Penttilänrantaan. Asuimme aikoinaan itsekin Ellin asunnoissa ja tämä olisi varmasti ollut kruununjalokivi johon olisimme opiskelijoina sekä korkealla asumisesta pitävinä tavoitelleet. 😀

Uusi puutornitalo

Minulle oli myös uusi ja mukava tuttavuus Joensuun taitokortteli, jossa en ole vieraillut kunnolla sen vuonna 2006 valmistuneen remontin jälkeen. Pienessä perinnepihapiirissä sijaitsee muutama mukavan näköinen ravintola, sekä herttaisa Kauppaneuvoksen kahvila, jonka korvapuustit maistuivat meille.


Kahvilla ja pullalla taitokorttelissa

Viime vuosina on tullut huomattua, että ei ole pöhkömpää viettää hieman aikaa entisissä kotinurkissakin, jotka näyttäytyvät näin pitkän ulkomailla asumisen jälkeen hyvin positiivisesti. Silloin kun sitä vielä asui näillä samaisilla paikkakunnilla, tuntuivat asiat olevan niin lähellä ettei niitä oikein osannut arvostaa, mutta nyt kaiken poissa vietetyn ajan jälkeen kotimaankin matkailukohteita osaa arvostaa aivan uudella tavalla. 💡

Tästä syystä vietimmekin matkamme kaksi viimeistä päivää tutkien Helsinkiä, joka on muun Suomen tavoin jäänyt meiltä väliin lähes vuosikymmenen ajan. Nyt asia tuli onneksi korjattua!

(Yhteensä 725 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.