Kolme helteistä työpäivää Utahissa

Muutama vuosi sitten työ vei minut reilun vuoden aikana peräti viisi kertaa työmatkalle Yhdysvaltain Utahin osavaltioon. Salt Lake Cityn alue onkin tullut matkojen aikana hyvin tutuksi, mutta helmikuun 2024 reissun jälkeen minulla ei ole ollut tarvetta matkata kaupunkiin, ennen tätä viikkoa.

Matkaan olikin mukava lähteä näin pienen tauon jälkeen. Aamuneljältä heräämistä vaativa aamulento ei itsessään ole kovin mukava, mutta sen avulla olin pääkonttorillamme jo puoliltapäivin. Perillä keli oli helteinen ja upean kesäinen, sillä syyskuu on aavikkomaisessa Utahissa vielä selvästi kesäkuukausi.

Pitkästä aikaa Utahissa

Puolikkaan työpäivän jälkeen päätin käydä ilta-ajelulla, suunnaten etelään kohti Provon yliopistokaupunkia. Matkalla pysähdyin Oremissa katsomassa moottoritien vieressä kohoavaa mormonitemppeliä, joka loisti kirkkaana paahtavassa auringossa. Vastaavanlaisia temppeleitä on Salt Lake Cityn alueella monin paikoin ja ne erottuvat hyvin ympäröivästä asutuksesta.

Temppeli Oremissa

Temppeliltä jatkoin kohti naapurikaupunki Provoa, ohittaen matkalla Utah Valley Universityn kampuksen. Kukaan ei olisi voinut aavistaa, että vain kahta päivää myöhemmin juuri siellä suoritettaisiin koko Yhdysvaltoja tällä viikolla ravisuttanut poliittisen aktivisti Charlie Kirkin salamurha. Murha tapahtui itseasiassa ollessani vielä lähialueella ja tapahtumapaikalla oli muutamien työkavereiden aikuisia lapsia, mikä järkytti näitä syvästi.

Surullisen kuuluisa yliopistokampus

Provon kaupunki on 115,000 asukkaallaan Utahin neljänneksi suurin itsenäinen kaupunki ja Salt Lake Cityn laajan metropolialueen eteläisin osa. Kaupungissa sijaitsee merkittävä Brigham Young University, joka on mormonikirkon perustama yliopisto, jossa opiskelee yli 35,000 oppilasta. Valitettavasti yliopistokampukseen tutustuminen jäi minulta väliin, sillä autoliikenne Provossa oli äärimmäisen takkuilevaa ja kellon kulkiessa nopeaan jouduin hakeutumaan illalliselle paikalliseen Applebee’s -ravintolaan.

Illallisella Provossa

Myös seuraava työpäivä meni nopeasti tärkeiden palaverien parissa, minkä jälkeen päätin ajaa läheiseen Lehin kaupunkiin. Lehi on voimakas buumikaupunki, jonka asukasluku on ollut tällä vuosituhannella räjähdysmäisessä kasvussa. Alue on niin kutsutun Silicon Slopesin ydin ja siellä sijaitsee lukuisten amerikkalaisten teknologiayhtiöiden toimistoja, kenties näkyvimpänä Adobe sekä Texas Instruments, jolla on Lehissä suuri sirutehdas.

Lehissä sijaitsee myös Thanksgiving Pointina tunnettu vierailukohde, joka käsittää yhteensä seitsemän museota sekä nähtävyyttä. Olin ostanut illaksi pääsylipun alueella sijaitsevaan Ashton Gardensiin, joka on paikallisten kollegoideni kehuma nähtävyys.

Ashton Gardensin kukkaloistoa

Puutarhan suihkulähteitä

Lämpöä oli vielä illastakin +30 astetta, mutta onneksi puutarhan alueella oli tarjolla varjoisia paikkoja nauttia osittain jo ohi menneestä kukkaloistosta. Puutarha on kuulemma parhaimmillaan huhtikuussa, kun sitä koristaa yli miljoona tulppaania, mutta paikka oli upea nytkin. On jotenkin vaikea kuvitella löytävänsä rutikuivasta Utahista vehreän puutarhan, mutta juuri sitä Ashton Gardens on.

Puutarhan varjoa

Kohisevat vesiputoukset

Erikoinen osa puutarhaa on raamattu-aiheisia patsaita sisältävä näyttely, joka kertoo Jeesuksen tarinan. Näyttely olisi hieman outo kaikkialla muualla kuin Utahissa, jossa yli 60% asukkaista kuuluu mormonikirkkoon ja on hyvin uskonnollista. Minusta hienosti tehdyt patsaat olivat kiehtovia ja itsessään näkemisen arvoinen osa puutarhaa.

Raamatun tarinoita

Puutarhassa hikoillun puolentoista tunnin jälkeen suuntasin illalliselle läheiseen Raising Canes -pikaruokalaan. Utahista tuntuu löytyvän jokaisen pikaruokaketjun ravintola, mutta minulle Raising Canes oli uusi kokemus. Olin kuitenkin äskettäin lukenut ketjun suuresta suosiosta Yhdysvalloissa, joten oli hauska päästä kokemaan se omin suin. Syömäni kana-annos olikin hyvä ja suosituksen arvoinen.

Suosittu pikaruokaketju

Kaksi muuta matkallani kokeilemaa ketjuravintolaa olivat Super Chix sekä Wingstop. Näistä ensimmäisessä olen käynyt aiemmalla matkallani ja pidän näiden burgereista kovasti. Wingstop oli puolestaan uusi kokemus ja paljon kehuttu, mutta jätti itseni kylmäksi, eikä mene jatkoon.

Reissun syöminkejä

Koululaiset harjoituksissa

Keskiviikon työpäivän jälkeen päätin hyödyntää aikaa ennen paluulentoa läheisen Mount Timpanogosin kiertämiseen. 3,582 metrin korkuinen huikea vuorijono on ollut jokaisen työmatkani mieletön tausta, mutta en ole vieraillut koskaan tämän Utahin toiseksi korkeimman vuoriston takapuolella, hieman etäämmällä sijaitsevaa Park Cityyn suuntautunutta laskettelumatkaa lukuun ottamatta.

Aivan vuoren juuressa sijaitsee pieni Sundancen kylä, joka on tunnettu vuosittaisista elokuvajuhlistaan. Kylässä toimii talvisin vilkas laskettelukeskus, mutta näin syyskuisena keskiviikkoiltapäivänä kylässä oli hyvin hiljaista. Maisemat ovat silti ensiluokkaiset ja valokuvista ei käy laisinkaan selväksi miten jylhältä korkea Timpanogos näyttää sen juurelta.

Sundancen huikea alue

Kylästä lähtee kuuluisa paikallinen maisematie nimeltä Alpine Loop Scenic Byway, joka vie läheiseen American Fork Canyoniin, jossa olen vieraillut aiemmalla matkallani. Erittäin mutkainen maisematie on auki ainoastaan kesäisin ja todella kapea, mutta tarjoaa pääsyn lukuisille vaelluspoluille. Tiellä on syytä ja pakkokin ajaa todella rauhallisesti, sillä se on hyvin mutkainen, mutta ehdottomasti noin tunnin mittaisen ajon arvoinen.

Kapea maisematie

Vuoren takaisia maisemia

Puolivälissä tietä on mahdollista poiketa myös sivutielle, joka johtaa läheiselle Deer Creek Overlookille. Aukealta tasanteelta aukeaa mieletön maisema yli alapuolella levittäytyvän Provo Canyonin, jonka seinustoja väritti jo aikainen ruska. Maisema on kuin keskeltä ei mitään, vaikka ollaankin vain kolmen vartin päässä suurkaupungista.

Provo Canyonin maisemia

Deer Creek Overlook

Paras vuodenaika Alpine Loop Scenic Bywayn ajoon olisi noin kuukautta myöhemmin lokakuussa, jolloin tien halkomaa laaksoa täyttävä sankka haapametsä muuttuu kirkkaan keltaiseksi. Netissä nähdyt kuvat alueen syysväreistä ovatkin poikkeuksellisen upeat ja ne olisi mukava nähdä joskus omin silmin.

Maisemareitin jälkeen oli aika suunnata lentokentälle ja lentää illaksi kotiin. Järjestyksessään kuudes työmatkani Utahiin oli kiireinen, mutta tarjosi tälläkin kertaa uutta nähtävää työpäivien päätteeksi. Myös itse työpäivät olivat erittäin tuottoisia aina siinä määrin, että suuntaan Utahiin seuraavan kerran ainoastaan viikon päästä uusin kujein!