Tänä tulevana perjantaina eli kuuden vuorokauden päästä, lähden soolomatkalle, joka ei kuitenkaan ole mikään työmatka. Olen aiemmin tehnyt ainoastaan kaksi soolomatkaa, joista ensimmäinen suuntautui vuonna 2016 Kiinan itsehallintoalueille ja toinen kolme vuotta myöhemmin Kaakkois-Aasiaan. Tuolloin meillä ei kuitenkaan ollut vielä kahta ihanaa tyttöä, joten lähtö kahdeksi viikoksi pois kotoa oli sangen helppoa.
Ajatus soolomatkasta ei ole lasten vuoksi pyörinyt edes mielessä, mutta minun ja Niinan töitä on silti erottanut vuosien ajan minulla oleva viikko enemmän vuosilomaa. Tällä ei ollut niin merkitystä Niinan ollessa kahteen otteeseen äitiysvapaalla, jolloin pystyimme matkustamaan perheenä minun lomieni mukaan. Kuitenkin hänen palattua nyt vuoden alussa töihin, tulimme keskustelleeksi miten käyttäisin ylimääräisen lomaviikkoni.
Ehdotus kolmannesta soolomatkasta tulikin yllättäen rakkaalta vaimoltani, joka sanoi ”kyllä pärjäävänsä” kahden pikkupedon kanssa viikon verran, sillä olenhan käynyt viime vuosina lyhyillä työmatkoilla Yhdysvalloissa. Tämän rohkaisemana aloinkin pohtimaan tulevan matkani suuntaan, joka valikoitui Vancouverista olevien suorien lentoyhteyksien perusteella.
Matkaan nyt tulevana perjantaina yölennolla lähes viidentoistatunnin lentomatkan syksyiseen Australiaan, jossa vietän yhteensä neljä päivää Queenslandin suurimmassa kaupungissa Brisbanessa sekä sen naapurikaupunki Gold Coastissa. Suunnitelmissa on runsaasti valokuvausta sekä trooppisten kaupunkimaisemien monipuolista tutkimista.
Matkan jälkimmäinen osa ja toiset neljä päivää vierähtävät puolestaan Uuden-Seelannin puolella, jossa tutkin maan pääkaupunki Aucklandia. Vaikka kävimme Niinan kanssa aikoinaan häämatkalla kummassakin maassa, ovat kaikki matkani kohdekaupungit minulle uusia.
Aucklandissa sijaitsee myös työnantajani satelliittitoimisto, jonka kollegoita näen myös vierailuni aikana. Suunnitelmissa on myös käydä kuuluisissa Taru Sormusten Herrasta -maisemissa, sekä paljon muuta kiehtovaa ohjelmaa.
Matkan päältä raportoiminen olisi tälläkin kertaa mukavaa, mutta saattaa osoittautua haastavaksi ilman matkaan lähtevää läppäriä. Matkakuulumisia ja maisemia ilmestyy silti varmasti Facebookiin, ennen aikanaan valmistuvaa varsinaista matkakertomusta satoine kuvineen.
Itsellä ei ole ollut ainoatakaan työmatkaa ulkomaile. Tällainen olisi huippukokemus aikaerosta huolimatta.