Yksi blogissani usein toistunut teema Kanadassa asumiemme neljäntoista vuoden aikana on ollut maan jatkuva ja ajoittain hallitsematon väestönkasvu. Kun vuonna 2012 maan väkiluku oli 34,8 miljoonaa, arvioidaan sen olevan tänä päivänä noin 41,5 miljoonaa henkeä. Tämä tarkoittaa 6,7 miljoonan asukkaan lisäystä lyhyessä ajassa, mikä onkin saanut Kanadan yhteiskunnan natisemaan liitoksissaan.
Hallitsematon kasvusta tuli edellisen pääministeri Justin Trudeaun toisella hallituskaudella, jolloin etenkin tilapäisten asumislupien sekä opiskelijaviisumien määrät räjähtivät, tuoden maahan lyhyessä ajassa pari miljoonaa uutta tilapäistä asukasta. Tässä rytinässä British Columbia ylitti viisi miljoonaa asukasta ja Vancouverin asukasluku kohosi kolmen miljoonan ylitse, mitkä ovat tuntuneet kaikkialla aina terveydenhuollosta kouluihin sekä liikenteeseen saakka.
Maahanmuutto lähti käsistä
Viime vuoden tiukat parlamenttivaalit, jotka Kanadaa pitkään hallinnut liberaalipuolue täpärästi voitti, pakotti hallituksen tekemään asioille jotain ja rajoittamaan maahanmuuttomääriä roimalla kädellä. Ensimmäisenä leikkauslistalle joutuivat kansainväliset opiskelijaviisumit, joiden määrää leikattiin puoleen, mutta joiden kysyntä on romahtanut kahdessa vuodessa peräti 74%.
Opiskelijamäärät ovat romahtaneet
Valtavat ulkomaisten opiskelijoiden määrät ehtivät synnyttämään maahan lukuisia ”diplomitehtaiksi” kutsuttuja korkeakouluja, joiden opintojen sekä tutkintojen taso on erittäin alhainen ja jotka toimivat lähinnä maahanmuuton välineenä. Nyt nämä koulut ovat joutuneet leikkaamaan henkilöstöään kovalla kädellä rahavirtojen tyrehdyttyä, mikä on hyvä asia, sillä monet kouluissa opiskelleet tunsivat tulleensa hyväksikäytetyksi ja moni myös pettyi Kanadan tarjoamiin työmahdollisuuksiin. Kuulostanee tutulta myös Suomessa?
UBC ei ole diplomitehdas
Vähentyneen maahanmuuton vuoksi Kanadan väkiluku laski viime vuonna 0,2% ja 103 504 henkeä, mikä on ensimmäinen lasku sitten vuoden 1946. Käänne on merkittävä ja sen odotetaan jatkuvan myös kuluvana vuonna, maan tavoitellessa tilapäisten asukkaiden muodostavan ainoastaan 5% väestöstä. On kuitenkin hyvä muistaa, että Kanada lisäsi koronavuosien jälkeen jopa pari miljoonaa asukasta, joten käänne ei ole vielä järin merkittävä.
Erityisen voimakkaasti muutos on iskenyt British Columbiaan, jonka väkiluku väheni viime vuonna 41 000 hengellä. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun provinssin väkiluku vähenee sitten vuoden 1874, mikä kertoo miten miten historiallisesta tapahtumasta on kyse.
Asuinluku huhtikuussa 2026
Myös British Columbiassa laskun taustalla ovat samat maanlaajuiset syyt, mutta provinssia vaivaavat myös suuret ongelmat turvallisuuden, elinkustannusten sekä työllisyystilanteen kanssa. Asiaa ei myöskään helpota epäselvyys yksityisomistuksesta, sekä jatkuva poukkoilu intiaaniasioiden kanssa, provinssihallinnon ollessa selvästi sekaantuneessa tilassa.
Vähentynyt väestö tuo kuitenkin helpotusta vuosikausia tulikuumana hohtaneille vuokramarkkinoille, jossa vapaiden vuokra-asuntojen aste nousi 3,7% lukemaan, oltuaan vuosia noin yhden prosentin tienoilla. Muutos alkaa hiljalleen näkyä myös itse vuokrissa, joissa on ollut pientä laskupainetta, sekä myös alenevassa asuntorakentamisessa. Etenkin jälkimmäisellä on suuri merkitys provinssin talouteen, joka on nojannut pitkään jatkuvaan rakentamiseen.
Väestönkasvun taittuminen onkin erittäin positiivinen uutinen, mutta siitä on vaikea antaa kiitosta liittovaltion tai provinssin hallinnolle, jotka ovat koko alkuperäisen ongelman taustalla epäonnistuneen politiikkansa kanssa. Yhden vuoden negatiivinen kasvu ei myöskään korjaa vuosikymmenen mittaisen hyperkasvun aiheuttamia ongelmia, mutta se antaa ihmisille hieman toivoa kenties aavistuksen paremmasta tulevaisuudesta.
