Kirjoituksia työskentelystä Kanadassa.
Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Huhtikuun ensimmäinen viikko oli hieman erilainen, kun työ lennätti minut viikoksi Kaliforniaan katsastamaan siellä järjestetty suuri ohjelmistokonferenssi. Koska konferenssikeskus sijaitsi Anaheimin kaupungissa aivan kuuluisan Disneylandin vieressä, mukaan lähti myös koko perhe hauskaa viikonloppua varten.
Tammikuu sekä uusi vuosi tarkoittavat, että mittariin on kilahtanut jälleen yksi vuosi lisää eloa Kanadassa. Ajan nopeaa kulumista ei käykään kiistäminen ja mennyt vuosi oli jo kolmastoista vuotemme maassa ja vuoteen mahtui monenlaista mitä en osannut vuoden takaisessa kirjoituksessani edes aavistaa tapahtuvan.
Kanadan taloudella on jarrut päällä ja maan työllisyystilanne on heikentynyt vuoden aikana oleellisesti. Vielä viime vuoden kesäkuussa koko maan työttömyysprosentti oli sangen alhaiset 5,4% (vs. 4,9% kesäkuussa 2022), mutta viime kuussa työttömänä oli jo 6,4% eli laskua vuoden takaiseen on kertynyt prosenttiyksikön verran.
Lokakuun työmatkasta syksyiseen Utahiin ehti kulua ainoastaan kolme kuukautta, kunnes löysin jälleen itseni tutulta aamulennolta matkalla Salt Lake Cityyn. Tämänkertainen reissuni liittyi kolmipäiväiseen strategiakonferenssiin, johon oli saapumassa yli 500 ihmistä eri puolilta maailmaa. Konferenssipäivien ollessa maanantaista keskiviikkoon, lensin Utahiin jo ennakkoon sunnuntaina.
Meidän taloudessa vuosi vaihtuu aina kahteen otteeseen. Ensimmäinen vaihtuminen tietenkin itse varsinainen uusivuosi, mutta sitä seuraa ainoastaan kolme viikkoa myöhemmin vuosi lisää Kanadassa elettyä aikaamme mittaavalla mittarilla. Varsinainen ”merkkipäivä” Kanadaan muutollemme on tammikuun 21. päivä, jolloin minä saavuin aikoinaan Vancouveriin, Niinan seuratessa perässäni kahta viikkoa myöhemmin.
