Kolea pääsiäinen Cowichan Valleyssä

Mennyt kevätkausi on kulunut pitkälti arkisissa merkeissä kotosalla, mutta juuri mennyt pääsiäinen sentään tarjosi mahdollisuuden pieneen lomamatkaan lähiseudulla. Karttaa tutkiessamme huomasimme, että lähettyvillä sijaitseva Cowichan Valley on meille täysin tuntematon alue, jossa kuitenkin vaikutti olevan nähtävää pitkän viikonlopun tarpeisiin.

Pääsiäisen rengasreitti

Niinpä matkaan lähdettiin perjantaina aamulautalla Victorian pohjoispuolella sijaitsevaan Swartz Bayhin. Sieltä ajoimme lounaalle Langfordiin, joka on yksi British Columbian nopeimmin kasvavia kaupunkeja aivan pääkaupunki Victorian kyljessä. Olemme yöpyneet paikkakunnalla kerran aiemmin Victoriassa vieraillessamme, mutta tuolloin emme ehtineet tutkia kaupungin tarjontaa. Koska meillä oli nyt aikaa, ajoimmekin tämän 46,200 asukkaan kaupungin liepeitä, ihmetellen aivan kaikkialle nousseita uusia laajoja omakotitaloalueita.

Iloiset matkalaiset

Kiertoajelun jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Cowichan Valleyta, joka sijaitsee puolimatkassa Victorian ja Nanaimon välillä. Matkalla pysähdyimme Malahatissa, joka on Highway 1 varrella sijaitseva korkea kohta hienolla maisemalla alapuolella levittäytyvälle Finlayson Armin lahdelle. Upeiden maisemien vuoksi Malahatiin avautuikin kaksi vuotta sitten uusi Malahat Skywalk niminen turistikohde, jonka korkea rakennelma mahdollistaa maisemien ihailun 250 metriä merenpinnan yläpuolella.

Kulkureitti latvuksissa

Paikalle on helppo saapua autolla ja tornille johdattaa puiden latvoissa mutkitteleva puinen kulkureitti. Itse puinen tornirakennelma kohoaa kallion kielekkeellä ja sitä pitkin kivutaan hitaasti nousten. Hissiä ei ole, mutta kävelyreitin kallistus on ainoastaan 5-7%, joten se on helppo taittaa niin lastenrattailla kuin pyörätuolillakin.


Uusi kiehtova nähtävyys

Ylhäältä avautuvat luvatun upeat maisemat, joskin avoin paikka tekee huipusta kauniinakin päivänä tuulisen. Maisemia voi ihailla niin vakaalta tasanteelta kuin sitten tyhjän päällä riippuvalta verkoltakin käsin. Matka alas taittuu puolestaan joko samaa reittiä takaisin kävellen tai sitten 20 metriä korkeaa ja 53 metriä pitkää liukumäkeä pitkin. Liukumäkeen on kuitenkin viiden vuoden ikäraja, joten me kävelimme koko matkan alas.

Kävely tyhjän päällä

Huipulla oli tuulista

Pilvinen saaristomaisema

Vierailu Malahat Skywalkilla kannattaa ainakin kerran, vaikka lipunhinnat onkin hinnoiteltu turisteille. Jos haluaa nähdä ainoastaan Finlayson Armin maiseman, tarjoaa siihen melkeinpä yhtä hyvän pysähdyspaikka maantiellä noin kilometri ennen nähtävyyttä.

Aurinkoinen Finlayson Arm

Päivämme päättyi pienessä Cowichan Bayn kylässä sijaitsevalla hotellillamme, joka oli matkamme tukikohta. Kylässä on useita hyviä ravintoloita, jotka tarjoavat jokainen merimaiseman.

Cowichan Bayn taajama

Seuraava aamu valkeni sateisen koleana. Kurjasta kelistä huolimatta ajoimme läheiseen Cobble Hillin kylään, jonka liepeillä eräs entinen työtuttumme asustaa. Tuttumme omistaa pienen maatilan, jolla tämä kasvattaa kotieläimiä kuten hanhia, kanoja sekä lampaita. Pihan tallista löytyy myös kaksi kilttiä hevosta. Tämä oli erityisen hauskaa, sillä tyttäremme rakastaa eläinkirjoja ja kirjoissa nähtyjen eläinten näkeminen omin silmin ja esimerkiksi kukon kiekuminen kuuleminen oli jännää.


Lampaita paijaamassa

Kot-kot-kooo

Hevoset tekivät vaikutuksen

Sateinen keli jatkui vielä, kun suuntasimme tuttavamme seurassa lähistöllä sijaitsevalle Kinsol Trestlelle, joka on paikallinen nähtävyys. Vuonna 1920 valmistunut puinen silta syvän jokilaakson ylitse on yksi maailman suurimpia puusiltoja. Alun perin tukkijunia kuljettanut silta on keskeltä 44 metriä korkea ja 188 metriä pitkä, ja sillä oli junaliikennettä aina 1980-luvulle saakka. Tuolloin junaliikenne Vancouverinsaarella alkoi kuitenkin vähentyä aiemmin merkittävän puutavarateollisuuden vaikeuksien vuoksi, sekä yksityisautoilun ollessa usein junaa kätevämpi kulkumuoto.

Historiallinen Kinsol Trestle

Alkuperäinen silta

Hylätty silta rapistuikin seuraavina vuosikymmeninä niin pahoin, että alettiin puhua sen purkamisesta. Apuun tuli kuitenkin paikallinen aluehallinto, jonka päätöksellä silta päätettiin purkamisen sijaan kunnostaa ulkoilukäyttöön, hieman Kelownan kuuluisan Myra Canyon Trestlesin tapaan. Silta on nimittäin osa historiallista Trans-Canada Trailia, jonka nimissä kunnostukseen saatiin rahoitusta. Kunnostettu silta avautui lopulta vuonna 2011 ja se on nykyisin suosittu, joskin hieman heikosti tunnettu, turistikohde Cowichan Valleyn alueella.

Kolea kävely sillan ylitse

Illan päätteeksi nautimme herkullisen päivällisen läheisellä viinitilalla, joka on voittanut useita palkintoja. Cobble Hillin ympäristössä sijaitsee useita menestyneitä viinitiloja, mikä on yksi merkittävä turismin ala alueella.

Herkullinen päivällinen viinitilalla

Sunnuntaina ajoimme hotelliltamme läheiseen Duncaniin, joka on pinta-alaltaan (2,07 neliökilometriä) Kanadan pienin kaupunki. Virallisesti ainoastaan 5047 ihmisen kaupunki on kuitenkin 84,000 asukkaan laakson keskus, jossa sijaitsevat kaikki mahdolliset palvelut. Olemme pysähtyneet Duncanissa kerran aikaisemminkin, käydessämme ihailemassa kaupungin kuuluisia toteemipaaluja. Tällä kertaa pyörähdimme katsomassa kaupungissa sijaitsevaa maailman suurinta jääkiekkomailaa paikallisen urheilukeskuksen yhteydessä, ennen aamiaista suositulla ravintolalla.

Sunnuntaiaamu Duncanissa

Muutaman nähtävyytensä lisäksi Duncan on enemmänkin alueen palvelukeskus ilman sen suurempaa nähtävää, joten ajoimmekin parikymmentä kilometriä pohjoiseen, jossa sijaitsee pieni Chemainuksen kylä. Alun perin suuren sahan ympärille rakentuneen kylän on onnistunut uudistua sahateollisuudesta kohti turismia ja se tunnetaan tätä nykyä kymmenistä upeista seinämaalauksistaan. Maalaukset koristavat pienen keskustan rakennusten ja liikkeiden seinustoja, ja niissä toistuu alueen historiallisia teemoja ja tapahtumia hienosti toteutettuna.

Chemainuksen keskustassa

Historiallisia seinämaalauksia

Keli oli edelleen sateinen, mistä huolimatta jaksoime kävellä kylän pääkadun päästä päähän maalauksia ihastellen. Ihan jokaista 53:sta maalauksesta emme nähneet, mutta katsastimme kyllä kylän keskustassa sijaitsevan pienen museon, jossa on nähtävissä monenlaista esinettä menneiltä vuosikymmeniltä, kertoen aiemmasta elämästä alueella.


Näkemisen arvoisia maalauksia

Pieni entisajan museo

Chemainus on hyvä esimerkki pienestä ja herttaisesta kylästä, joita Vancouverinsaaren itärannikko on täynnä. Näissä paikoissa elämä on mukavan verkkaista, mutta kuitenkin elinvoimaista, sillä sekä Vancouver että Victoria ovat riittävän lähellä, asumiskustannusten ollessa silti huomattavasti suurkaupunkeja matalammat. Näistä kaupungeista löytää usein myös suurkaupunkeja aidomman kanadalaisen elämän, sillä ihmiset niissä ovat ystävällisiä ja puheliaita.

Paluumatkamme kotiin oli lopulta maanantaina lautalla Nanaimosta, mikä päätti neljän päivän erikoispitkän viikonloppumme Cowichan Valleyn alueella. Nyt tämäkin meille aiemmin tuntematon alue on tullut nähtyä ja reissumme olikin meistä oikein mukava ja onnistunut, jopa koleasta kelistä huolimatta.

(Yhteensä 107 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.