Avainsana: hassua

Uskomaton katumuusikko

Berliinin kaltaisessa suurkaupungissa on varsinkin kesäisin jalkautuneena vaikka minkälaista katutaiteilijaa ja -muusikkoa. Osa taitavia, osa vähemmän taitavia ja muutama oikea virtuoosi. Kävin tänään tässä lähettyvillämme lyhyellä kävelyllä ja satuin näkemään Pergamonmuseumin läheisyydessä tämän kaverin. En ole nähnyt häntä aiemmin ja kaikkein hämmästyttävintä oli hänen soittimensa: parisenkymmentä eri täynnä olevaa vesilasia. Jollain uskomattomalla magiikalla kaveri sai näillä loihdittua hentoista musiikkia, jossa on selkeä melodia.

Performanssi oli sen verran harvinainen näky, että ympärillä oli runsaasti muitakin ihmettelemässä taidokasta esitystä. 😮

Telkkaritähti kadulla

Saksassa on 82 miljoonaa asukasta ja näistä reilut 3,4 miljoonaa asuu Berliinissä. Kuuluisuuksia maassa on varmasti tuhansia, mutta aika harvanpa näistä itse tunnistaa. Nämä todennäköisyydet mielessä olikin pienesti erikoista törmätä kadulla kuuluisaan saksalaiseen. Näin kuitenkin kävi Niinalle perjantaina ja minulle tänään. Kehen sitten törmäsimme? No Detlef Soostiin! Ai kehen? No yhteen Saksan Popstars tosi-tv-ohjelman juontajista, tietty. 😮 Niina on vuosien varrella katsonut tuota sarjaa sen verran, että itsekin tunnistin herra Soostin, kun tämä tänään käveli kadulla minua vastaan.

Toki Saksan pääkaupungissa kuvataan monia tv-sarjoja sekä monia televisiolähetyksiä, mutta on silti harvinaista törmätä kehenkään meidän tuntemaamme kadulla. Vastaavia tarinoita on silti tullut kuultua työkavereiltakin ja ainakin yksi näistä asuu jonkin saksalaisen elokuvatähden kanssa samoilla nurkilla (en kuolemaksikaan muista kuka tämä tähti oli).

Niin tai näin, herra Soost lienee sitten kait muuttanut työpaikkamme lähettyville, kun kummatkin näin lähekkäin häneen ihan niillä nurkilla törmäsimme. Pitääkin vain tottua, että sillä seudulla pyörii silmäätekeviä. 8)

Taas meni pieleen

Saksalaiset ovat kuuluisia niin täsmällisyydestään kuin tarkkuudesta työssään. Näistä täsmällisyyden käsitys mureni jo ensimmäisen vuoden aikana niin junien myöhästelyn, kuin ihmisten sovitulle paikalle myöhässä ilmaantumisenkin, myötä. Käsitys työn tarkkuudestakin on hieman karissut, kun katsoo muun muassa asuinrakennuksemme kaltevia lattioita, sekä hytisee ikkunanraoista tulevan vedon keskellä. Kyllä, rakennuksemme on kunnostettu täysin DDR:n aikaan, mikä selittää osan asioista, mutta silti en miellä saksalaisia kovinkaan tarkaksi työssään.

Jatka lukemista ”Taas meni pieleen”

Retki kylmän sodan viimeiselle rajalle

Jatkoa täältä. Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.

Suurin syy Etelä-Korean viikollemme oli tietenkin Korean niemimaan poliittinen tilanne, joka on tämän tästä otsikoissa ja siksi erittäin kiehtova. Jotta nykytilanteen monimutkaisuutta voisi ymmärtää, on syytä hieman kerrata Koreoiden lähihistoriaa. Vuosisatoja sangen yhtenäisenä pysynyt Korea päätyi vuonna 1910 Japanin ja Venäjän välisen sodan päätteeksi osaksi Japanin imperiumia. Japanilaismiehitystä kesti 35 vuotta aina Japanin tappioon toisessa maailmansodassa vuonna 1945. Sodan päätyttyä Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sopivat keskenään (korealaisten vastustuksesta huolimatta), että maat miehittävät niemimaata 38. leveyspiirin eri puolilla aina siihen saakka, kunnes maalle saataisiin uusi hallitus.

Jatka lukemista ”Retki kylmän sodan viimeiselle rajalle”

Hetkeksi jäätynyt Alexanderplatz

Tänään tapahtui jotain hieman erikoisempaa. Niina kävi päivällä Alexanderplatzilla kaupoissa minun jäädessä kotiin kirjoittamaan blogia. Jossain vaiheessa Niina soitti, että en kyllä ikinä arvaa mitä Alexanderplatzilla oli juuri tapahtunut.

Jatka lukemista ”Hetkeksi jäätynyt Alexanderplatz”