Avainsana: kanadalainen juttu

Valentine’s Day

Valentine’s Day eli suomalaisittain ystävänpäivä on helmikuun 14. päivänä juhlittava juhlapäivä, jolla on merkittävän arkijuhlan asema erityisesti läntisessä maailmassa. Juhla periytyy alunperin niinkin kaukaa kuin vuodelta 496, mutta päivään liitettävä rakkauden ja ystävyyden sanoman se sai vasta paljon myöhemmin myöhäisenä keskiaikana. Sittemmin juhlapäivän merkitys erityisesti Euroopassa ehti jo vähentyä, mutta uuden kukoistuksen aika koitti juhlan levittyä 1800-luvun lopulla Yhdysvaltoihin.

Jatka lukemista ”Valentine’s Day”

 

Super Bowl XLVI

Viime viikon sunnuntaina pelattiin Ottawassa tämän vuoden jääkiekon NHL-liigan All Stars -ottelu. Se ja sen ympärillä pyörivä mediasirkus oli kuitenkin pientä tänään Indianapoliksessa pelattuun amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan jokavuotinen loppuotteluun verrattuna. Tämä Super Bowlina tunnettu ottelu on yksi maailman katsotuimmista yksittäisistä urheilulähetyksistä ja vuonna 2011 ottelua arvioitiin seuranneen jopa 111 miljoonaa ihmistä. Suurin osa katsojista on Yhdysvalloista ja Kanadasta, sillä Pohjois-Amerikan ulkopuolella amerikkalainen jalkapallo ei ole kovin suosittua muutamia yksittäisiä maita lukuunottamatta. Ottelu näytetään kuitenkin monissa muissakin maissa ja potentiaalisen katsojakunnan on arvioitu olevan peräti miljardi ihmistä. Suomessakin tämän vuoden ottelun näytti ilmaiseksi Nelonen Pro.

Jatka lukemista ”Super Bowl XLVI”

 

Groundhog Day

Helmikuun 2. päivä tunnetaan Pohjois-Amerikassa yleisesti nimellä Groundhog Day. Nimi juontuu tuolloin monilla paikkakunnilla aamusella pidettävästä tilaisuudesta, jossa pesästään ajetun metsämurmelin sanotaan ennustavan lähestyvän kevään sään. Jos murmeli näkee varjonsa (eli on aurinkoista) ja ”pakenee takaisin koloonsa”, on seurauksena kuusi viikkoa pitkittyvä talvi. Jos on pilvistä ja murmeli ei näe varjoaan, seuraa sinä vuonna aikainen kevät.

Jatka lukemista ”Groundhog Day”

 

Ensimmäinen viikko uudella mantereella

Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia  saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.

Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂

Jatka lukemista ”Ensimmäinen viikko uudella mantereella”

 

Ikuisuusprosessi kanadalaisesta työluvasta

Siitä on nyt noin kolme kuukautta, kun sain työtarjouksen Vancouverista. Alun innostus muutosta Kanadaan on sittemmin ehtinyt melkein sammua, sillä työlupaan vaadittavissa paperitöissä on kestänyt paljon odottamaamme pidempään. Työlupa on kuitenkin papereista se kaikkein tärkein, sillä ilman sitä on mahdotonta työskennellä Kanadassa. Tiesimme kyllä tämän, mutta oletimme silt, että työluvan saanti olisi helppoa suomalaiselle jolla on alla yliopistotutkinto ja työtarjous Kanadassa. Tämän prosessin myötä meille on kuitenkin valjennut, ettei kyse ole todellakaan mistään läpihuuto jutusta…

Jatka lukemista ”Ikuisuusprosessi kanadalaisesta työluvasta”