Kuukausi sitten kuului yllättäviä uutisia, kun Kaliforniassa sijaitsevan Berkeleyn yliopiston tähtitieteenosaston tutkijat ilmoittivat lähes 21 vuotta pyörineen SETI@home projektin siirtymisestä pysyvälle tauolle. Pitkäaikainen tieteisprojekti on ollut yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä hajautetun laskennan projekteista, jossa ihmiset ympäri maailmaa ovat voineet antaa kotitietokoneidensa laskentatehoa älyllisen elämän etsintään ulkoavaruudesta.
21 vuoden surullinen päätös
Kuulin projektista ensimmäisen kerran lukiossa ollessani ja liityin siihen marraskuun 13. päivänä vuonna 1999, noin puoli vuotta sen käynnistymisen jälkeen. Tuolloin elettiin vielä kohtuullisen alkeellisen ja modeemiyhteyksien varassa olevan internetin aikaa, eikä yksittäisen kotitietokoneen laskentateho huimannut päätä. Muistelen ensimmäisen tietokoneeni olleen 300 megahertsin Pentium 2 huimalla 256 megatavulla keskusmuistia. Tällainen yksiytiminen prosessori kykeni suorittamaan miljoonia laskutoimituksia sekunnissa, mutta siltä tuhraantui silti yli vuorokausi yhden setipaketin analysoimiseen.
Setin ideana on ollut alusta saakka älykkään elämän merkkien etsiminen tarkkailemalla avaruudesta tulevien radiosignaaleiden säännönmukaisuuksia jotka voisivat olla merkki ihmiselämän kaltaisesta radioviestinnästä. Signaalien pääasiallisena nauhoituspaikkana on vuosikymmenien ajan toiminut Puerto Ricon vuoristoon vuonna 1963 valmistunut jättimäinen 305-metriä halkaisijaltaan oleva radioteleskooppi, joka oli maailman suurin aina vuoteen 2016 asti. Setitiimin nauhoituslaitteet ovat toimineet teleskoopin muun käytön ohessa, nauhoittaen mittalaitteiden tallentamaa avaruuden radiokohinaa.
Arecibon jättiteleskooppi
Tällaista dataa kertyy nopeasti valtavia määriä ja sen tehokas prosessointi varsinkin 2000-luvun alussa olisi vaatinut huippukalliin supertietokoneen laskentatehoa, mikä ei ollut mahdollista pienelle yliopiston rahoittamalle projektille. Niinpä idea ulkoistaa datan käsittely vapaaehtoisille käyttäjille oli nerokas ratkaisu ongelmaan ja kutsuun vastasi ensimmäisten vuosien aikana yli 5 miljoonaa innokasta.
Käytännössä laskenta tai ammattilaisten kesken ”jauhaminen” ei ole kaikkein jännittävintä puuhaa ja käyttäjien ainoa kosketuspinta itse toimintaan on graafinen näytönsäästäjä. Teholaskijat eivät edes vaivautuneet näytönsäästäjän kanssa, sillä sen piirtäminen vei itsessään arvokasta laskentatehoa, joten Setin asiakasohjelma asetettiin yleensä pyörimään näkymättömänä taustalla.
Ammattilaisen valinta näytönsäästäjän sijaan
Kiinnostuksen ylläpitämiseksi laskennan ympärille muodostui valtava määrä tilastoja sekä pistelistoja eniten laskentaa suorittaneista käyttäjistä ja nopeimmista tietokoneista. Tätä tuki mahdollisuus kenen tahansa perustaa laskentatiimi, johon kaikki halukkaat voivat liittyä. Monet yliopistot sekä suuryritykset loivatkin Setiin omia tiimejään ja niiden ympärille muodostui nopeasti monenlaista toimintaa ja käyttäjien pysyviä ystävyyssuhteita.
Tiimin nimeksi tuli Universe Examiners
Huomasin pian itsekin että yksin laskeminen oli tylsää. En kuitenkaan löytänyt nuoren projektin parista montaakaan suomalaista tiimiä, joten päätin perustaa sellaisen keväällä 2000. Tiimin nimeksi tuli Klazu Team mutta se vaihdettiin äänestyksen jälkeen yleisempään muotoon Universe Examiners. Enpä olisi tuolloin arvannut, että tiimistä kasvaisi kahdessa vuodessa Suomen suurin ja aktiivisin, johon kuuluisi lopulta lähes 1500 innokasta käyttäjää!
Historiallinen hetki
Kasvu tapahtui melko huomaamatta IRC-kanavamme sekä nettisivujemme välityksellä, mutta samanhenkisyys ja kiinnostus aiheeseen veti ihmisiä puoleensa. Hoidin perustajan tehtävää aluksi hieman puolivillaisesti ylioppilaaksi valmistumisen sekä armeijan yhteydessä, mutta muutettuani Joensuuhun opiskelemaan aloin panostamaan toimintaan tosissaan, opiskelijalla kun oli aikaa. Annoin jo tuolloin kotitietokoneideni suorittaa laskentaa kellon ympäri ja opiskelija-asunnon kiinteä internetyhteys sekä maksuton sähkö olivat hyvä syy antaa hommalle hanaa.
Kaikkein aktiivisimmillaan omalle tililleni suoritti laskentaa parisenkymmentä tietokonetta, joista peräti seitsemän hurisi yötä päivää omassa pienessä opiskelijakaksiossamme. Jälkikäteen ajateltuna on uskomatonta miten Niina sieti tätä vakavaa nörttivaihetta, mutta laskenta jatkui tauottomana aina Saksaan muuttomme asti vuonna 2006.
Näin jälkikäteen uskallan myös jo myöntää, että noina nuoruuden vuosina Setiä laski tiimimme hyväksi ”kummallisesti” myös suuri joukko Joensuun Yliopiston sekä aiemmin myös Upiniemen varuskunnan tietokoneita, mutta ei siitä sen enempää…
Setikoneita nurkissa ja kaapeissa
Vuosina 2002-2005 aktiivinen tiimitoimintamme koki kukoistuksen ja varsinkin IRC-kanavamme (joka on edelleen olemassa!) ympärille kasvoi parinsadan hengen aktiivinen yhteisö, joka alkoi puhua tapaamisesta. Olin jo ennen tätä tavannut muutaman joensuulaisen harrastajan tiimistämme, mutta varsinaisia suurempia tapaamisia ei oltu vielä järjestetty.
Sattumalta tiimillämme oli paljon harrastajia Keski-Pohjanmaalla ja niinpä Universe Examinersin ensimmäiset pari tapaamista järjestettiin siellä muutaman kymmenen aktiivin kesken. Tapaamisia kertyi vuosien aikana yhteensä kahdeksan, joita järjestettiin jäsenten kotona Kotkassa, Tampereella, Ylistarossa ja Pietarsaaressa.
Miitinki Pohjanmaalla
Matka tiimipaikalle poikki Suomen oli jo itsessään jännä juttu ja paikan päällä oli vastassa väkeä monenlaisista taustoista. Oli aavistuksen outoa tavata tiimitoiminnastamme sekä laskennasta innostuneita aikuisia, jotka olivat kiinnostuneita tapaamaan minut tiimin perustajana sekä foorumien aktiivina. Tapaaminen sujui hyvässä hengessä LAN-partymaisissa merkeissä ja vierailimme Niinan kanssa kahdestaan vielä toisessa miitingissä myöhemmin.
Näin 15 vuotta myöhemmin mieleni on kuitenkin jo unohtanut miten aktiivisesti kirjoitinkaan noina aikoina avaruusuutisia sekä uutislehtisiä kaikesta projektiin ja tiimin ympärille liittyvästä. En ollut tietenkään ainoa aktiivi, mutta energinen ote vaikutti varmasti siihen että tiimimme ympärille kasvoi näin aktiivista toimintaa. Toiminnasta irtaantuminen ulkomaille muuton yhteydessä olikin vaikeaa ja olen edelleen ylpeä perustettuani yhteisön mikä ylsi parhaimmillaan maailman 20 parhaimman tiimin joukkoon!
Viime vuosina olen suorittanut laskentaa lähinnä hajanaisesti, mutta aktiivisempaan laskentaan tuli palattua jälleen syksyllä uuden tietokoneen myötä. Sillä laskenta sujui nopeaan ja keskityin vanhaan tyyliin uskollisesti SETI@homeen. Laskenta siirtyi vuonna 2005 uuden BOINC-alustan päälle, joka tarjosi uusille tiedeprojekteille mahdollisuuden suorittaa laskentaa saman ohjelman ylitse. Projekteja onkin ilmaantunut kymmeniä monilta eri tieteenaloilta ilmastonmuutoksesta koronaviruksen tutkintaan.
Tilastoja kerrakseen tiimin nettisivuilla
Siirtyminen BOINC:iin oli kuitenkin kova pala meille vanhoille naavaparroille, sillä se tarkoitti aiempien tilastojen nollaantumista uuden laskentatavan vuoksi. Asia oli aikoinaan pieni skandaali, mutta ajan myötä moni jatkoi mukana toiminnassa. Kaikkiaan yhteensä 1,8 miljoonasta BOINC Setin laskijasta aktiivisena oli viime kuussa edelleen lähes satatuhatta, mikä on kova lukema yli 20 vuoden jälkeen!
Laskenta tuli kuitenkin äkilliseen päätökseen maaliskuun 2020 lopussa, kun projektin ylläpitäjät ilmoittivat ettei uusia laskentapaketteja annettaisi enää ulos. Kerrotun mukaan projekti oli saavuttanut pisteen, jossa lisälaskenta ei tuottaisi enää tieteellistä lisäarvoa ja tiedemiesten huomio kiinnittyisikin seuraavaksi valtavan tulosaineiston perusteelliseen analysointiin.
Kuten monet meistä laskentaa harrastavista, myös projektin ydinryhmä on pysynyt kaikki nämä vuodet hyvin samana. Tapasin projektia nykyään vetävän Eric Korpelan (jolla on suomalaisia sukujuuria) aivan sattumalta vuonna 2018 San Franciscon työmatkallani Berkeleyn yliopistolla vieraillessani. Harmikseni olin niin äimän käkenä tähän törmäämisestä, etten yllätykseltäni tajunnut käydä kovin syvällistä keskustelua, mutta olipahan hassu ja täysin puhdas sattuma!
Berkeyleyn yliopisto on Setin koti
Pitkästä kestostaan huolimatta projektin ei kuitenkaan tiedetä löytäneen merkkejä älyllisestä elämästä, vaikkakin vuonna 2005 poikkeuksellinen signaali sai median huomion. Ilmiötä ei pystytty koskaan täysin selittämään, mutta se lienee ollut kertaluontoinen avaruuden ilmiö eikä siis toistuva signaali toiselta sivilisaatiolta.
Projektin tuloksettomuus ei kuitenkaan tarkoita etteikö avaruudessa voisi olla älyä. Kahden vuosikymmenenkin aikana projektin onnistui tarkkailla ainoastaan alle kahta prosenttia taivaasta, joten suunta tai ajankohta on saattanut olla väärä. Tai ehkä taajuus oli pielessä, sillä universumin miljardien vuosien aikajanalla radiotaajuuksien käyttäminen voi olla älykkäillä sivilisaatioilla lyhytikäinen välivaihe ennen kehittyneempiä teknologioita. Aihe on silti kiintoisa ja teorioita siitä miksemme ole kuulleet kenestäkään on olemassa kymmeniä.
Olemmeko yksin?
Itselleni SETI@home on ollut lähellä sydäntä jo yli 20 vuoden ajan ja sen äkillinen loppuminen aiheuttaakin suurta haikeutta. Tein tätä kirjoitusta varten suuren nostalgia tripin kaivamalla internetin kätköistä tiimimme vanhat nettisivut sekä keskustelua yli 15 vuoden takaa. Ne ovat itselle melkoinen aikamatka omaan nuoruuteen ja mikä oli silloin itselle tärkeää. Vanhojen juttujen lukeminen huvittaa ja vastaa samaa kuin vanhojen blogikirjoitusten lukeminen, muistuttaen siitä miten erilailla maailmaa vuosien varrella tarkastelee.
Lopulliset tilastot
Halusinkin kirjoittaa aiheesta tänne blogiini ihan vain siksi, että yhden aikakauden päättyminen on kaikkien näiden vuosienkin jälkeen herkistävä hetki, mistä on vain jatkettava eteenpäin. Vaikka Seti onkin nyt loppu, jatkan silti koneeni laskentatehon lahjoittamista mustia aukkojen tutkivan Einstein@homen parissa. Koska, miksipä ei?
