Päivä Tallinnassa

Leppoisan kesälomailun tuoksinassa mieleen juolahti ajatus jonkinlaisesta matkasta. Asiaa hieman riippumatossa mietittyäni, ajatukseksi selkiytyi mitäpä jos sitä kävisi päiväseltään Tallinnassa? Ajatus oli kiehtova, sillä niin paljon kuin minä ja Niina olemmekin matkustaneet, on Viron pääkaupunki jäänyt meille molemmille (hieman Helsingin tapaan) vieraaksi ja olen itse vieraillut kaupungissa ainoastaan kerran – vuonna 1995!! Ajatuksesta tulikin nopeasti totta, kun matkaoppaaksi suostui lähtemään Tallinnassa kymmeniä kertoja käynyt kaverini.

Onkin mielenkiintoisaa kirjoittaa paikasta, joka lienee monelle suomalaiselle tutumpi kuin itselleni, mutta yritetään nyt kuitenkin. Ensimmäinen yllätys oli miten helppo, halpa ja nopea lauttamatka Helsingin Länsisatamasta Tallinnaan on. Jätkäsaaressa sijaitseva upouusi satamaterminaali on hyvin funktionaalinen ja laivanamme toimi Tallinkin vuonna 2017 kastettu uusi matkustaja-alus M/S Megastar, joka on suuri ja moderni autolautta.

Helsingin Länsisatama

On pakko sanoa, että vaikka kotopuolessa kymmeniä reittejä operoiva BC Ferries on Pohjois-Amerikan suurin lauttayhtiö yhteensä 41:llä aluksella, on Helsingin ja Tallinnan välinen lauttaliikenne silti omaa luokkaansa vilkkaudessaan sekä laivojen koossa mitattuna. Tämä on kiintoisaa kun ottaa huomioon, että Vancouver ja Victoria ovat huomattavasti Helsinkiä ja Tallinnaa suurempi kaupunkipari. Pieni jännä huomio satamassa oli myös miten nopeasti paluumatkalle lähteviä lauttoja ei edes kiinnitetä köysillä laituriin, vaan ne vain ”imaistaan” kiinni voimakkailla magneeteilla.

Magneettiankkurointi

Noin 80 kilometrin mittainen merimatka Suomenlahden ylitse taittuu suurimmalla osalla lautoista kahdessa tunnissa, joten lautalla ehtii juuri sopivasti ruokailla. Meillä ei kuitenkaan ollut nälkä heti aamusta, joten keskityimme vain pilvisten merimaisemien katseluun.

Kaksi tuntia Viroon

Viron aurinkoinen rannikko

Hiljalleen näkyviin alkoi ilmestyä Viron rannikko ja sen maamerkit, kuten Tallinnan 314 metriä korkea televisiotorni sekä keskustan tornitalot. Keskusta onkin aivan käsillä, sillä satamasta on lyhyt kävelymatka käytännössä kaikkiin turistikohteisiin. Tallinnan satama on tehokas ja sen alueella sijaitsee muutama ostoskeskus, kuten moderni Nautica sekä legendaarinen SadaMarket. Näistä jälkimmäinen on sangen kämäinen ostoskeskus, joka on kuitenkin täynnä halpoja kiinalaisia piraattituotteita, joten sieltä voi ostaa Guccin laukun kotiin vietäväksi.


Tallinnan matkustajasatama

SadaMarketin väärennöksiä

Tallinnan satama kehittyy kovaa vauhtia ja uusia rakennuksia tuntui kohoavan joka puolella. Kiivaasta rakentamisesta huolimatta kaupungissa näyttää silti olevan runsaasti hyödyntämätöntä rantaa aivan keskustan tuntumassa.

Tallinnan rakennuskantaa

Kävelimme satamasta ensimmäiseksi Rotermannin kortteliin, joka on 1800-luvulta peräisin oleva tehdaskortteli. Vanhoista säilyneistä rakennuksista kuten myllyistä, tislaamoista ja varastorakennuksista on remontoitu viime vuosina moderni kortteli, joka on täynnä pieni putiikkeja, viihtyisiä ravintoloita isoilla terasseilla sekä monenlaista liiketilaa.


Rotermannin uusittu kortteli

Korttelin toisella puolen sijaitsee suomalaisille tuttu Viru Keskus, jonka maamerkkinä kohoaa 74 metriä ja 23 kerrosta korkea Sokos Hotel Viru. Muistan rakennuksen hämärästi 90-luvun Viron matkaltani, joskaan en pysty muistamaan yövyimmekö tuolloin siellä tai ylipäätään Tallinnassa. Rakennuksen juuressa sijaitseva ostoskeskus on 70-luvun rakennustyyliin ahdas ja sokkeloinen, mutta keskuksen ravintolamaailma on uudistettu aivan äskettäin ja se oli nyt auki ensimmäistä viikkoa. Söimmekin siellä lounaan eräässä uzbekistanilaisessa ravintolassa.

Viru Keskus

Lounaan virkistäminä jatkoimme muutaman korttelin päässä sijaitsevalle Tornimäen alueelle, jossa sijaitsevat Tallinnalle modernin siluetin luovat tornitalot. Alueella sijaitsee kymmenkunta noin sata metriä ja 20-30 kerrosta korkeaa tornitaloa, jotka näyttävät kuitenkin kauempaa todellista korkeammilta. Suurin osa rakennuksista on valmistunut 2000-luvun alussa ja niissä toimii muun muassa hotelleja. Rakennuksista korkeimmat ovat 117 metriä korkeat kaksoistornit, joista toinen on Viron korkein asuinrakennus.

Tornimäen klusteri

Vancouverista tulevana ja itse tätä korkeammalla asuvana Tallinnan tornien korkeus ei huimaa päätä, mutta ne luovat silti kaupungille hienon siluetin yhdessä lähistöllä sijaitsevan vanhan kaupungin kirkontornien kanssa.

Uudenaikaista Tallinnaa

Tornimäeltä otimme suunnaksemme Tallinnan kuuluisan Vanalinnan kaupunginosan eli vanhan kaupungin. Kävelimme Vapaudenaukiolle, jolta on hyvä kivuta noin 30 metriä ympäristöään korkeammalle Toompean mäelle, jolta avautuu postikorttimaisema Tallinnan ylitse.

Viron Vapaudenaukio

Näkymä kukkulalta

Toompea tarkoittaa suomeksi tuomiokirkonmäkeä ja se muodosti keskiaikaisen Tallinnan yläkaupungin, joka ollut aina alueen hallintokeskus. Sitä sekä koko vanhaa kaupunkia ympäröi keskiaikainen puolustusmuuri, joka on perua niinkin kaukaa kuin 1200-luvulta. Muuria on laajennettu ja vahvistettu historian saatossa useita kertoja ja kaupunginportit toivottavat tervetulleeksi keskiaikaan. Ei olekaan ihme, että hyvin säilynyt vanhakaupunki on lisätty UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1997.


Keskiaikainen kaupunginmuuri

Toompean yläkaupungin näkymä

Alakaupunki alapuolella

Toompean kukkulalta aukeaa monia upeita maisemia, minkä lisäksi pienet mukulakivikadut ovat viehättäviä kävellä. Mäellä sijaitsevat niin Viron parlamentti kuin Suomen ja Kanadan suurlähetystötkin, mutta siellä asuu myös aivan tavallisia ihmisiä vuosisatojen takaisessa miljöössä.


Toompean kapeita katuja

Yksi näyttävimmistä rakennuksista on  suoraan parlamenttirakennusta vastapäätä seisova Aleksanteri Nevskin katedraali. Vuonna 1900 valmistunut upea rakennus on ympäristöönsä nähden uusi ja se on virolaisten vihaama symboli Neuvostoliiton yrityksille venäläistää maa. Katedraali päätettiin purkaa vuonna 1924, mutta töihin ei ryhdytty koskaan rahan puutteen takia ja nykyisin se on suosittu turistikohde.

Aleksanteri Nevskin katedraali

Aikamme Toompealla seikkailtuamme, laskeuduimme alas alakaupungin alueelle, jonka keskus on Raatihuoneentori. Suurehkolla torilla järjestetään jouluisin keskiaikainen joulutori ja näin kesäaikaan se on täynnä reunustan ravintoloissa ruokailevia turisteja. Tallinnassa vierailee vuosittain 4,3 miljoonaa turistia, joista suomalaiset ovat suurin ryhmä. Suomea kuuleekin kaikkialla, mutta pienen matkamme aikana en saanut hyvää käsitystä missä määrin suomella Virossa pärjää, sillä turvauduimme kommunikaatiossamme englantiin.

Patkulin näköalatasanne

Katu alakaupunkiin


Raatihuoneentorin ympäristöä

Kesäistä turistihulinaa

Alakaupunki on paljon Toompean yläkaupunkia suurempi alue, mutta yhtä viehättävä historiallisella kaupunkikuvallaan. Suuntasimme kohti Olevisten kirkkoa, joka on valmistunut vuonna 1330. Keskiaikaisten vuosilukujen maininta huvittaa, sillä noihin aikoihin Pohjois-Amerikkaa ei oltu vielä edes löydetty ja esimerkiksi Kanada oli pelkkää villiä luontoa, jossa intiaaniheimot elivät yksinkertaista elämäänsä.

Kirkon erikoisuus on sen 123,7 metriä korkea suippo torni, joka tekee rakennuksesta Tornimäen tornitalojakin korkeamman. Alkujaan torni oli jopa 159 metriä korkea, mutta kirkkoa on kohdannut tulipalo yhteensä kolme kertaa ja se on rakennettu aina uudelleen hieman eri korkuisena.


Alakaupungin kapeita katuja

Sisältä kirkko on keskiaikaisen karu ja turistille todellinen vetonaula on kipuaminen sen korkeaan torniin. En ole kivunnut vuosiin keskiaikaisiin torneihin ja kapeat kiviportaat saavatkin hien pintaan. Vaiva kuitenkin kannattaa, sillä ylhäältä on kerrassaan upeat maisemat yli koko kaupungin.


Maisema Olevisten kirkontornista


Koko Tallinna näkyvissä

Yksi kirkontornista näkyvä mystinen rakennelma lähistöllä on rannassa lähellä satamaa sijaitseva Linnahall. Valtaisa rakennus valmistui vuonna 1980 käytyihin Moskovan kesäolympialaisiin, joiden yhteydessä Tallinnassa järjestettiin tapahtuman purjehduskilpailut. Matalan ja bunkkerimaisen rakennuksen ajatuksena oli säilyttää näkymä vanhan kaupungin siluettiin mereltä käsin, missä onkin onnistuttu.

Mystinen rakennelma

Valtavan rakennuksen sisällä sijaitsee suuri 4200-paikkainen konserttisali sekä 3000-paikkainen jäähalli, jotka molemmat ovat olleet poissa käytöstä yli vuosikymmenen samalla, kun itse rakennukselle on etsitty uutta käyttöä. Siinä ajassa rakennusta on vandalisoitu runsaasti ja myös luonto on ottanut vallan, tehden Linnahallista kummallisen reliikin melkein paraatipaikalla.

Valtava Linnahall

Rakennukselle onkin visioitu monenlaista uusiokäyttöä ja viimeisimpiä ehdotuksia on laivayhtiö Tallinkin suunnitelma tehdä siitä uusi matkustajasatama kokouskeskuksella, hotellilla ja kauppakeskuksella laajennettuna. Ehdotus esiteltiin kuitenkin helmikuussa 2020 eli juuri ennen koronapandemiaa, joten suunnitelmasta ei ole kuulunut sittemmin mitään ja Linnahallin rapistuminen jatkuu.

Vandaalien valtaama konserttisali

Kaiken kaikkiaan päivämme Tallinnassa oli ainoastaan seitsemän tunnin mittainen, mikä oli kuitenkin riittävästi aikaa yleiskuvan saamiseksi kaupungista. 438 000 asukkaan Tallinna on pieni ja keskusta hyvinkin kompakti, joten kaikki sijaitsee  kätevästi sataman lähistöllä.

Viro on moderni maa

Matkan lyhyydestä huolimatta Viro ja Tallinna tekivät minuun vaikutuksen ja erityisesti upea vanhakaupunki oli erittäin viehättävä. Virosta jäi positiivinen mielikuva pienenä maana, jossa tapahtuu paljon ja erityisesti Tallinna on moderni kaupunki. Tallinnaan pitääkin varmaan palata lähivuosina uudemmankin kerran, sillä nyt kaupunki jäi Niinalta kokonaan näkemättä, kun vain minä olin kaverini kanssa matkassa. Ehkäpä näin tehdään jo seuraavalla Suomen matkalla!

(Yhteensä 354 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.