Vuosi on pitkä aika ihmisen elämässä ja yhdessä vuodessa ehtii tapahtua paljon. Mutta kun vuosia kokoaa yhteen peräti kahden vuosikymmenen edestä, alkavat ne kertoa tarinaa eletystä elämästä. Tänään 31. elokuuta 2026 tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun nuori suomalainen opiskelijapariskunta lähti elämänsä seikkailulle ulkomaille.
Kirjoitin tasan kymmenen vuotta sitten tästä suuresta seikkailustamme, josta ei ole puuttunut käänteitä tai yllätyksiä. Monien vaiheiden ja suunnitelmallisen itsepintaisuuden kautta päädyimme Saksan vaihto-opiskeluista ja ensimmäisistä työpaikoistamme Kanadan länsirannikolle rakentamaan itsellemme työurat sekä perustamaan perheen.
Ensimmäiset kymmenen vuotta
Kanadaan muutettua haasteita on riittänyt niin työluvissa kuin työkuvioissakin, sekä jatkuvasti muuttuvissa asuinjärjestelyissä, joista osa on ollut hyvinkin hankalia elämäntilanteita. Tämä kirjoitus kerää yhteen viimeisen kymmenen vuoden suurimmat tapahtumat elämässämme.
URAA UURTAMASSA
Kymmenen vuotta sitten olimme uuden alun äärellä. Minä olin juuri palannut sapatiltani töihin, saatuani uuden merkittävän roolin videopelien parista. Uusi työ oli erittäin innostava, sillä aihealue oli niin kiehtova ja rooli vei myös uraani tuntuvasti eteenpäin. Videopelien parissa työskentely tuntui saavutetulta unelmalta, vaikka täysin uusi aihealue ja rooliin liittyvät paineet askarruttivatkin aluksi.
Valitettavasti vain puoli vuotta myöhemmin jouduin käymään läpi muutoksen työssäni yrityksessä tapahtuneen uudelleenorganisoinnin vuoksi, mutta onnistuin jatkamaan töitä samassa roolissa ja firmassa, mutta uuden tiimin parissa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun työskentelin eri työpaikassa kuin Niina, joka itse kävi läpi useita muutoksia pienemmän firman palveluksessa. Myös hän oli menestyvä työssään ja seuraavat vuodet täyttikin tiukka työtahti sekä työn vuoksi matkustaminen, Niinan vieraillessa Amerikan puolella työn merkeissä kymmeniä kertoja.
Työ on vienyt moniin tapahtumiin
Myös Niinalla kuviot muuttuivat, kun tämän finanssipuolen ohjelmistotuotantoon keskittynyt työnantaja päätyi yritysoston kohteeksi vuonna 2018. Ostajapuoli oli tunnettu amerikkalainen teknologiayritys, mikä oli erinomainen uutinen, mutta erinäisten mutkien vuoksi paikallinen Vancouverin osasto päädyttiin ajamaan alas ainoastaan puolen vuoden jälkeen. Niinan onnistui kuitenkin hyödyntää rakentamaansa työsuhdeverkostoa ja löytämään nopeasti nykyisen työpaikkansa.
Vuodet 2016-2018 olivatkin elämässämme kiireistä mutta palkitsevaa aikaa, jolloin rakensimme varsinaiset työuramme sekä nautimme työmme tuloksista asuen kauniissa pilvenpiirtäjän kattohuoneistossa Burnabyssä. Muutto esikaupunkiin ei ollut meille iso kynnys, sillä työpaikkani sijaitsi siellä ja Burnabystä on hyvät yhteydet kaikkialle Vancouverin alueella.
Kattohuoneiston aamumaisema
Noina vuosina matkustimme myöskin toistuvasti eksoottisiin kaukokohteisiin niin Etelä-Amerikassa kuin Aasiassakin. Löysimme noina vuosina myös rakkautemme tyynenmeren paratiisisaariin, joita olemmekin sittemmin kolunneet melkoisen määrän lomamatkoillamme.
Kaukaisia paratiiseja
KANADAN KANSALAISUUS
Kaiken tämän aikana työstimme myös muodollisia asioita, kuten mikä on virallinen statuksemme Kanadassa. Meillä ollut pysyvä asumislupa vaati nimestään huolimatta viiden vuoden välein tapahtuvaa uusimista, eikä se oikeuta osallistumaan täysipainoisesti kanadalaiseen yhteiskuntaan, jonka osa kuitenkin olemme.
Meillä olikin päämääränä saada Kanadan kaksoiskansalaisuus, joka oli lopulta seitsemän vuotta pitkä prosessi. Kansalaisuustilaisuus toukokuun 9. päivä 2019 oli meille harras tilaisuus, joka tuntui erityiseltä. Olen erittäin iloinen, että omat vanhempani olivat tuolloin vierailulla luonamme ja saivat täten todistaa tätä erityistä tilaisuutta.
Kansalaisuuden saaminen herkisti
Kanadalaisen identiteetin rakentaminen on kuitenkin elämän mittainen prosessi ja vielä neljäntoista vuoden Kanadassa asumisen jälkeenkin Niina ja minä olemme edelleenkin mielissämme ensisijaisesti ulkomailla asuvia suomalaisia, joilla sattuu olemaan Kanadan passi. Epäilenkin, että Suomessa syntyneen ja kasvaneen identiteetin korvaaminen ei ole edes mahdollista, mutta tilanne on päinvastainen täällä syntyneillä lapsillamme.
PÄÄTÖS PERHEESTÄ
Yksi suurimpia päätöksiä elämässä on perheen perustaminen, tai siltä se ainakin meistä tuntui. Olimme keskustelleet asiasta vuosien varrella useaan otteeseen, mutta päätös tuntui liian vaikealta ja siksi sitä työnnettiin jatkuvasti eteenpäin. Vaikka meillä menikin hyvin, ei meistä tuntunut koskaan, että meillä menisi tarpeeksi hyvin senhetkisen elämäntyylimme ylläpitämiseksi vielä lasten jälkeenkin.
Meihin oli myöskin jättänyt jälkensä kaikki se epävarmuus ja yllättävät käänteet, joita oli mahtunut viiteentoista vuoteemme maailmalla. Työpaikkoja ja asuntoja oli lähtenyt alta aivan yllättäen, ja vaikka kaikesta olikin lopulta selvitty, oli jokaisen tilanteen keskellä silti runsaasti huolta huomisesta.
Kolmas asia oli, että osaisimmeko edes olla kunnon vanhempia? Emme olleet viettäneet paljoa aikaa pienten lasten kanssa ja aiemmat tilanteet olivat tuntuneet usein oudoilta. Tunsimme ettemme olisi ehkä valmiita ottamaan näin merkittävää haastetta vastaan.
Millaista on vanhemmuus?
Joskus päätöksen teon hetki on epäselvä tai sellaista ei yksinkertaisesti ole, sattuman vaikuttaessa asioihin. Näin kävi kun koko maailma mullistui keväällä 2020 ja yhtäkkiä kaikki aiempi eletty näyttikin kovin erilaiselta ja vähemmän tärkeältä. Pandemian keskellä kun ei matkusteltu mihinkään ja vaikka korona ei aiheuttanutkaan meille terveysongelmia, liittyi aikaan silti paljon epävarmuutta ja elämän pohdintaa.
Tuohon aikaan omissa työkuvioissani tapahtui merkittävä muutos, kun sain tarjouksen hyvästä roolista uudessa firmassa. Uuden työn aloittaminen koronan keskellä oli mielenkiintoista, mutta hyvin kompensoitu uusi rooli vakaassa työympäristössä loi uskoa taloudellisesta pärjäämisestä olisipa tilanteemme mikä tahansa.
Sinetöity päätös
Marraskuussa 2020 saimme tietää, että meille syntyy lapsi seuraavana kesänä ja näin elämän yksi suuri päätös oli sinetöity.
PERHE-ELÄMÄN VAIKEA ENSIALKU
Raskausaika meni sangen huolettomasti vallitsevasta maailmantilanteesta huolimatta. Lapsen tuloon valmistautuminen vaati kuitenkin aiheeseen perehtymistä ja kävimme Niinan kanssa synnytysvalmennuksessa, jotta ymmärtäisimme mitä odottaa. Kaikki oli meille täysin uutta, mutta pikkuhiljaa aloimme ymmärtämään mitä olisi tulossa ja etenkin miten kanadalainen järjestelmä toimisi.
Elokuun 3. päivä 2021 oli se päivä jolloin elämämme muuttui, kun pieni tyttö tuli elämäämme. Muistan ikuisesti yökolmelta tapahtunutta syntymää seuranneen ilon tunteen ja ajatuksen siitä, että olimme nyt vanhempia.
Elämää muuttava hetki
Oli mahdotonta kuvitella, että vain reilua vuorokautta myöhemmin tuota suurta iloa seuraisi elämämme vaikein hetki ja aika, kun vastasyntyneen tyttäremme terveydentila romahti ja tämä kävi lähellä menehtymistä vielä sairaalassa ollessamme.
Elämässä tulee harvoin eteen tilanteita, joissa ei voi tehdä yhtään mitään asioiden eteen ja tunsimmekin tuolloin suurta voimattomuutta. Onneksi molempien meidän vanhemmat pääsivät saapumaan seuraavina viikkoina luoksemme, minkä lisäksi aloimme ymmärtämään mitä tulevina aikoina tulisi tapahtumaan.
Yksi vaikeimpia aikoja
Iso asia oli kun pääsimme kolme ja puoli viikkoa myöhemmin kotiin ja saimme aloittaa odotetun vauva-arjen. Vauvan kanssa tottui nopeasti rutiiniin ja jo muutaman kuukauden jälkeen asiat alkoivat tuntumaan varmemmilta, vaikka yllätyksiäkin tuli vastaan aina sairastelun ja vastaavien asioiden yhteydessä.
KASVAVA PERHE
Ennen Fionan toista syntymäpäivää pääsimme pitkästä aikaa käymään Suomessa ja vain vuotta myöhemmin kesäkuussa 2024 meille syntyi toinen tyttäremme, Livia. Vaikean ensikokemuksemme jäljiltä toinen lapsemme oli loppuun saakka salainen projekti, josta emme halunneet kertoa laajemmin ennen kuin kaikki oli hyvin ja ohitse, mikä kertoo kaikki yllättäneen ensikokemuksen vaikutuksesta meihin.
Perheen neljäs jäsen
Sittemmin meillä on kuitenkin eletty pääasiassa iloista, joskaan ei tylsää perhearkea. Paria viime vuotta on värittänyt sukulointi pitkillä Suomen matkoilla sekä muu matkustelu etenkin Niinan pitkän äitiysvapaan aikana vietetyn perhematkailun supervuoden aikana vuonna 2025.
Lasten kanssa on käyty jos missä
Uusina asioina meille on tullut tutuksi kanadalainen päivähoitojärjestelmä, minkä keskellä olemme olleet onnekkaita edullisen ja luotettavan hoitopaikan löytymisessä molemmille tytöillemme. Tätä kirjoittaessa seuraava virstanpylväs on ainoastaan kahden viikon päästä tapahtuva vanhemman tyttäremme esikouluun meno, mitä seuraa vain vuotta myöhemmin varsinainen koulun aloitus.
Lasten myötä meille on muodostunut tärkeäksi myös siteiden rakentaminen muihin paikallisiin suomalaisperheisiin sekä osallistuminen suomalaiseen toimintaan Skandinaviakeskuksella. Yritämme kovasti siirtää suomalaisia juuria sekä identiteettiä myös lapsillemme, jotka kuitenkin kasvavat kanadalaisessa ympäristössä ja oppivat ensisijaisesti englanninkielellä.
Runsaasti suomalaista seuraa
Kaikki tämä muutos on vaatinut mahdollisimman vakaata arkea, minkä vuoksi kummankaan meidän työkuvioissa ei ole ollut suuria muutoksia viimeiseen viiteen vuoteen. Ilahduttavaa on ollut myös asua kohta kahdeksan vuotta samassa asunnossa, sillä aiempi jatkuva muuttaminen olisi lapsille hyvin raskasta. Hyvä puoli on ollut nykyisen asuntomme riittävä koko nelihenkisenkin perheen asua, minkä vuoksi meillä ei ole ollut paineita muuttaa toisaalle.
KAHDENKYMMENEN VUODEN TARINA
On uskomatonta, että alun perin kolmen kuukauden seikkailuna alkanut kertomuksemme on venynyt jo kahden vuosikymmenen mittaiseksi ja lähestyy pistettä, jossa olemme pian asuneet puolet elämästämme ulkomailla. Tarina on ollut vivahteikas ja täynnä iloisia sekä surullisia hetkiä. Sen aikana onkin itketty ja naurettu, mutta etenkin kasvettu sangen kokemattomista opiskelijanuorista paljon nähneiksi vastuullisiksi perheenpäiksi.
Kaiken kaikkiaan tuntuu, että mitään mihin on voinut aidosti vaikuttaa, ei olisi halunnut menevän millään muulla tavalla. Vaikka asioiden taustalla ei olekaan ollut mitään kahdenkymmenen vuoden mittaista suunnitelmaa tai tiekarttaa – ainoastaan hajanaisia haaveita sekä onnekkaita sattumuksia, on elämästämme silti muodostunut pitkälti haluamamme kaltainen.
Monen tehdyn päätöksen kääntöpuolta on vaikea puntaroida, poikkeuksena suuri päätös vanhemmuudesta. Nyt viisi vuotta myöhemmin olemme täysin vakuuttuneita sen olleen yksi tärkeimpiä ja samalla parhaimpia päätöksiämme, sillä päinvastainen päätös olisi ollut meidän kohdallamme suuri virhe. Sen verran palkitsevaa lasten kasvattaminen meistä on.
Elämämme tärkein päätös
Nyt keski-iän puolella oltaessa tuntuu toisinaan, että suuret päätökset ovat jo takana, mutta todellisuudessa edessä saattaa olla tasan yhtä monta tärkeää päätöstä. Yksi suuri ja toistaiseksi vielä ratkaisematon päätös on pysyvä jääminen Kanadaan tai paluu Eurooppaan. Jos päätös oli vaikea jo aiemmin, on se erityisen hankala nyt kun päätös liittyy moneen muuhunkin seikkaan aina lapsista töihin sekä yleiseen elinympäristöön ja elämänlaatuun.
Onkin mahdollista, että tarinassamme on tulossa uusia käänteitä tulevien vuosien aikana. Tulevaisuus kun tuntuu pienesti epäselvältä kuten aina aiemminkin, mikä lienee elämän tosiasioita. Päätösten kaikkia seurauksia ei myöskään voi tietää ennalta, mutta tietoisella työllä niissä voi saavuttaa parhaan lopputuleman.
Jos en tiedä mistä käsin ja millaisessa elämäntilanteessa kirjoitan seuraavaa vastaavaa kirjoitustani kymmenen vuoden päästä, aavistan kuitenkin kirjoittavani siitä aikanaan. Tästä blogista on muodostunut eräänlainen epävirallinen omaelämänkerta sekä ajankuva omasta ajattelusta eri aikoina, ja tulenkin jatkamaan sitä niin kauan kuin se vain mahdollista. Toivottavasti kynäni ei tuossa ajassa tylsy ja edesottamuksiamme on jatkossakin kiehtova seurata.
Klaus & Niina
