Viime viikon sunnuntaina pelattiin Ottawassa tämän vuoden jääkiekon NHL-liigan All Stars -ottelu. Se ja sen ympärillä pyörivä mediasirkus oli kuitenkin pientä tänään Indianapoliksessa pelattuun amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan jokavuotinen loppuotteluun verrattuna. Tämä Super Bowlina tunnettu ottelu on yksi maailman katsotuimmista yksittäisistä urheilulähetyksistä ja vuonna 2011 ottelua arvioitiin seuranneen jopa 111 miljoonaa ihmistä. Suurin osa katsojista on Yhdysvalloista ja Kanadasta, sillä Pohjois-Amerikan ulkopuolella amerikkalainen jalkapallo ei ole kovin suosittua muutamia yksittäisiä maita lukuunottamatta. Ottelu näytetään kuitenkin monissa muissakin maissa ja potentiaalisen katsojakunnan on arvioitu olevan peräti miljardi ihmistä. Suomessakin tämän vuoden ottelun näytti ilmaiseksi Nelonen Pro.
Tekijä: Klaus Johansson
Sinkkuelämän loppu
Ei, tämä kirjoitus ei käsittele 2000-luvun alun suosittua tv-sarjaa, vaan kahden viikon mittaista yksineloani täällä Vancouverissa. Tätä kirjoittaessani, Niina on paraikaa lentokoneessa pitkällä muuttomatkalla kohti Vancouveria. Hänen lienee jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Vancouveriin lennettäessä neljä viimeistä tuntia lennetään täysin asumattoman tundran yläpuolella. Alapuolella ei näy tuolloin merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävää tällä muutoin ylikansoitetulla planeetalla.
Groundhog Day
Helmikuun 2. päivä tunnetaan Pohjois-Amerikassa yleisesti nimellä Groundhog Day. Nimi juontuu tuolloin monilla paikkakunnilla aamusella pidettävästä tilaisuudesta, jossa pesästään ajetun metsämurmelin sanotaan ennustavan lähestyvän kevään sään. Jos murmeli näkee varjonsa (eli on aurinkoista) ja ”pakenee takaisin koloonsa”, on seurauksena kuusi viikkoa pitkittyvä talvi. Jos on pilvistä ja murmeli ei näe varjoaan, seuraa sinä vuonna aikainen kevät.
Ensimmäinen viikko uudella mantereella
Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.
Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂
Maahanmuutto bisnesluokassa
Terveisiä kiireisen muuttoarjen keskeltä! Viimeiset seitsemän päivää ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, saatuamme tämän viikon tiistaina viimein tiedon Kanadan työluvasta. Tätä seurasi välittömästi liuta asioita, kuten minun viimeinen työpäivä Saksassa heti seuraavana päivänä sekä yhdensuuntaisten lentojen varaaminen Vancouveriin, eli tapahtumat ovat edenneet melkoisella vauhdilla!