Käänteinen asetelma

Eilen, 40 päivää ja 39 yötä myöhemmin, oli viimeinkin aika päättää pitkä työreissuni Washingtoniin, josta olen kerennyt kirjoittaa vasta pienen osan tänne blogiini. Reissu oli työmielessä erittäin onnistunut ja hyvin tarpeellinen, mutta ei käy kieltää, että kyseessä oli hyvin pitkästä ajasta olla poissa kotoa. Onnekseni Niina saapui Washingtoniin tämän viikon maanantaina ja ehdimme nähdä toisiamme pitkästä aikaa neljän päivän ajan. Harmillisesti Niinan piti kuitenkin eilen jäädä Washingtoniin, sillä hänen kaksiviikkoinen työmatkansa kestää vielä viikon verran. Niinpä me ikään kuin vaihdoimme asetelmaa ja minä olen nyt tätä kirjoittaessa yksin kotosalla Vancouverissa ja Niina työmatkalla Washingtonissa. 😐

Paluumatka Washingtonista oli jälleen pitkä, sillä kyllä siinä vain kaikkine odotteluineen noin kymmenen tuntia menee matkata rannikolta toiselle. Lentomme kulki Chicagon kautta ja on pakko mainita, että laskeutuminen O’Haren lentokentälle oli upea kokemus. Laskeutumispolku sattui nimittäin kulkemaan aivan Chicagon keskustan vierestä ja tiivis rykelmä todella korkeita pilvenpiirtäjiä kiilsi kauniisti aamuauringossa. Näkymä oli todella urbaani ja on harmi, ettei minulla ollut kameraa ikuistaa näkyä.

Lensin ensi kertaa amerikkalaisella United Airlinesilla ja kokemus oli hieman keskivertoa parempi. Hauska erikoisuus oli Unitedin tarjoama audiokanava 9, jolla lennon kapteeni höpötteli omiaan sekä vastaili hänelle välitettyihin kysymyksiin lentämisestä pari kertaa lennon aikana. Jutut olivat hauskoja ja ainakin minusta hyvin kiintoisia taustoittamaan mitä siellä ohjaamossa oikein tapahtuukaan. Kiintoisaa oli myös muina aikoina kanavalla kuultava radioyhteys koneen ja läheisten lennonjohtotornien välillä, joka oli melkoista koodikieltä. Varsinkin Vancouveriin laskeuduttaessa kanavalla oli kiirusta, kun lennonjohto järjesteli lähestyviä koneita laskeutumispolulle. Hauska yksityiskohta, jonka vain United Airlines tarjoaa lennoillaan.

Ollessani nyt viikon yksin kotosalla, yritän saada purettua kirjoitussumaa, jonka pitkä työmatka on aiheuttanut. Toivon mukaan saankin tulevan viikon aikana kirjoitettua monesta kiintoisasta asiasta, mitä kerkesin Washingtonissa nähdä ja kokea. Kuudessa viikossa kaupunki tuli nähtyä sangen perin pohjin ja mitään merkittävää ei jäänyt näkemättä. Kuitenkin jotain tekemistä kaupungista silti varmastikin löytyy, kunhan työ taas jossain vaiheessa tuolle suunnalle meitä viepi… 🙄

Lisää luettavaa

Sadan flipperin välkkeessä

Legendaarinen Grouse Grind

Karannut kanadalainen unelma

Keväthangilla Cypress Mountainilla