Menneen talven mahtava laskettelukausi päättyi Whistlerissä toukokuun lopussa. Kautta pidennettiin talven hyvän lumentulon vuoksi reilulla viikolla, mutta itse pakkasimme suksemme kesäteloille jo pääsiäisen tienoilla, jolloin kaikkein paras osa kaudesta tulee yleensä päätökseen. Talvikauden päättyminen tarkoittaa Whistlerissä kesäkauden alkua ja muun muassa suositun maastopyöräilykauden alkua. Vuorille ei kuitenkaan pääse vielä alkukesästä vaeltamaan, sillä huipulla on vielä niin paljon lunta. Tänä siirtymäaikana on kuitenkin mahdollisuus kokea yksi Whistlerin vähiten tunnetuimmista nähtävyyksistä: jättimäiset lumiseinämät. 😮
Olin lukenut seinämistä aiemmin, mutta emme olleet koskaan käyneet Whistlerin huipulla näin kesän korvilla, joten olimme innoissamme ajelessamme Whistleriin kesäkuun ensimmäisenä lauantaina. Keli oli kesäisen kaunis ja Whistleriin ennustettiin viikonlopuksi jopa +34 asteen helteitä. Mieltämme askarruttikin, että voisiko näin kuumalla vielä nähdä korkeita lumikinoksia?
Helteinen kesäpäivä alhaalla laaksossa
Perillä Whistlerin kylässä oli jo aamupäivästä tukahduttavan kuuma ja ihmiset nauttivat kesäpäivästä ravintoloiden terasseilla. Kylästä lähtevä gondolahissi huipulle vei kuitenkin hyvin erilaisiin tunnelmiin. Ylhäällä kahden kilometrin korkeudessa kevät oli nimittäin vasta tulossa ja lumikinokset edelleen paksut. Yläaseman luokse on kerätty kesäksi laskettelukeskuksen talvikalustoa ihmisten nähtäväksi ja olikin istahtaa suuren latukoneen puikkoihin. 😀
Ylhäällä kuitenkin kevät on vasta tuloillaan
Latukoneen puikoissa
Itse lumiseinämät sijaitsevat hieman yläaseman ulkopuolella ja niiden löytäminen vaatii niistä tietämistä, sillä reittiä niille ei ole viitoitettu kovin näkyvästi. Seinämät sijaitsevat Whistler-vuoren huipulle johtavan Pika’s Traverse nimisen laskettelurinteen varrelta, joka on kesäaikaan huipulle johtava huoltotie. Tämä on myös varsinainen syy kapean tien kaivamiseksi kinosten halki, sillä lyhyt kesäkausi on aikaa jolloin henkilökunta huoltaa keskuksen tiloja tulevaa kautta varten.
Kartta huipun vaelluspoluista
Alkumatkan lumiseinämät eivät vielä huimaa…
…mutta maisemat muuttuvat nopeasti jylhemmiksi
Jo heti alkumatkasta kinosten keskelle aurattu kapea tie on näyttävä. On uskomatonta nähdä miten syvä talvella joskus kapoiselta tuntuva lumimäärä oikeasti onkaan. Whistlerillä saatiin viime kauden aikana lunta hieman yli normaalin keskiarvon, yhteensä 12,34 metriä. Viimeisimmät lumisateet saatiin toukokuun päättäjäisviikonloppuna, eikä lumisade ole ennenkuulumatonta keskikesälläkään. Tänä talvena lumen keskisyvyys oli parhaana kautena yli kolme metriä, mikä sekin on melkoinen näky. Kuitenkin tuulisissa paikoissa lumi kinostuu usein vielä huomattavasti paksummaksi vaipaksi…
Uuvuttava kävely halki hankien
Reitti ylös vuorenrinnettä
On jännä todeta miten talvella äärimmäisen helppo ja nopea laskettelurinne onkin melkoinen urakka kiivetä ylös. Huoltotie kulkee ylös vuorenrinnettä ja siltä aukeaa useilta paikoilta hienot maisemat rakastamiemme Harmony Bowlin sekä Symphony Bowlin lasketteluparatiisien suurille aukeille sekä ympäröiville lumisille vuorille.
Harmony Bowl sekä vastapuolella sijaitseva Blackcomb
Puolimatkan maisemia
Symphony Bowl on lasketteluparatiisi
Lähellä huippua lumiseinämät tien ympärillä kohoavat kaikkein korkeimmilleen ja niiden korkeus yltää kohoaa yli kymmeneen metriin! Jylhien lumiseinämien keskellä on todella hurja tunne kävellä, sillä romahtaessaan seinämät hautaisivat kulkijan alleen. Onneksi lumi on kuitenkin niin märkää ja kovaksi pakkautunutta, että romahtamisen vaara on minimaalinen, joskaan ei kuitenkaan olematon. Seinämien vierellä uskaltaa kuitenkin poseerata valokuvia varten, mutta niiden päälle kiipeämistä olisi vaarallista.
Käytävä halki uskomattoman kymmenmetrisen hangen
Romahdusvaara ei voi sulkea kokonaan pois
Korkeimmat seinämät ovat vieläkin huikeampi kuin vieläkin lumisemmalla Mount Bakerilla, tosin siellä korkeita hankia pääsee ihmettelemään vasta loppukesästä ja vielä elokuussa sieltä voi löytää seitsemänmetrisiä kinoksia. Tuolloin Whistlerin kinokset ovat jo poissa, sillä kaikki kuvissa näkyvä lumi sulaa kesän aikana ja on siten yhden talven aikana kertynyttä. Elokuussa näitäkin maisemia hallitsevat kauniit alppikukkaniityt.
Hanget korkeat nietokset…
Aiemman kulkijan kädenjäljet
Whistlerin huipulla ihailimme hetken aikaa ympäröiviä maisemia lämpimässä auringonpaisteessa. Vaikka alhaalla laaksossa olikin +30 astetta, on lämpötila ylhäällä noin kymmenessä asteessa. Lumimassat kuitenkin huokuvat kylmään, joten on syytä pukeutua lämpimästi. Lumiseinämillä voikin helposti polttaa itsensä, sillä aurinko paistaa tuimasti, mutta viileä ilma saattaa tuudittaa virheelliseen käsitykseen siitä ettei päivä olisi niin lämmin kuin se oikeasti on.
Huipulla kelpaa ihailla takamaiden maisemia
Takaisin yläasemalla päätimme käväistä myös Blackcombin puolelle. Vuorten välillä kulkeva huikea Peak 2 Peak on meille tuttu kyyti, mutta kaunis päivä tarjosi mahdollisuuden uusiin valokuviin. Myös Blackcombin puolella voi vaeltaa kesäisin, mutta kaikki polut olivat vielä näin aikaisessa vaiheessa lumen peitossa, sillä vuorella lasketeltiin vielä viikkoa aiemmin! Tarkoituksemme on kuitenkin palata Blackcombille myöhemmin kesällä kokeilemaan näitä polkuja. 😛
Aina yhtä huikea kyyti Peak 2 Peakilla
Olimme hyvin tyytyväisiä Whistlerin retkeemme ja lumiseinämien näkeminen oli tosiaankin vaivan arvoista. Vastaavia kinoksia ei voi nähdä missään muualla ja ne kuvastavat hyvin miten valtavasti enemmän vuorilla sataa lunta talvessa. Vierailimme paikalla myös hyvään aikaan upean kelin vallitessa ja kahtena seuraavana viikonloppuna keli on ollut sateinen, mikä varmasti syö nopeasti seinämiä.
Näissä maisemissa lasketeltiin vielä viikkoa aiemmin
Lumiseinämistä kiinnostuneen on hyvä huomioida että niiden näkeminen edellyttää päivälipun ostamista, mikä on Whistlerissä sangen kallista. Me vierailimme ostamamme ensi kauden laskettelukorttin piikkiin, sillä viiden päivän Edge Cardiin sisältyy kaksi ilmaista päivälippua huipulle kesäkaudella. Toisen päivän käytämme myöhemmin kesällä vaelluspäivään alppimaisemissa. 🙂
