Kanadassa käytiin eilen maanantaina parlamenttivaalit tilanteessa, jossa maa on heikossa jamassa. Vaaleissa todellisen viime hetken yllätysnousun tehneet liberaalit ponnistivat neljännen kerran hallitusvastuuseen, joskin tulokseksi jäi järjestyksessään jo kolmas vähemmistöhallitus putkeen. Kaikki yllättäneeseen vaalitulokseen vaikutti erityisesti kaksi asiaa: strateginen äänestäminen sekä Donald Trumpin pelko.
Vielä vuoden alussa viimeöinen vaalitulos olisi ollut mahdoton ajatus, sillä konservatiivit johtivat gallupeja viimeisen vuoden parhaimmillaan jopa 24 prosenttiyksikön marginaalilla. Ainoat kysymykset tuntuivatkin olevan milloin vaalit viimein järjestettäisiin ja kuinka suuren enemmistön vaalivyöryä odottaneet konservatiivit niissä saisivat. Alkuvuosi käänsi kuitenkin kaiken päälaelleen.
Tammikuussa gallupit näyttivät aivan muuta
Tammikuun alussa eropäätöksestään ilmoitti kanadalaisten suuresti halveksima Justin Trudeau, joka viimeisenä toimenaan lukitsi parlamentin kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi samalla, kun etelänaapurin uusi hallinto alkoi ajamaan kovaa kauppa- ja ulkopolitiikkaa. Päätöstä seurannut sisäpoliittinen sekaannus maksoi Kanadalle jo ensineuvotteluissa, mutta osti liberaaleille tarpeeksi aikaa siirtää vaalikeskustelu pois näiden katastrofaalisesta hallitusajasta ja keskittää kaikki huomio Trumpiin. Liberaaleille tulikin oikeana onnenpotkuna Trumpin vitsailut Kanadan haltuunotosta, mikä median voimistaman uutisoinnin vanavedessä sai monet säikkymään tätä absurdia mahdollisuutta. Trumpin puheet onnistuivat silti nostamaan kanadalaisten aiemmin alhaista kansallistunnetta, mikä sai monet kokemaan, että kymmenen vuotta maata hallinneet liberaalit ovat kenties paras vaihtoehto Amerikkaa vastaan.
Liberaalien ihmetemppu ei riittänyt enemmistöön
Tämä on kiintoisa johtopäätös, sillä todellisuudessa Trudeau sekä tämän ministerit olivat sangen tuloksettomia Trumpin hallinnon kanssa käydyissä keskusteluissa ja itse Trudeau oli pelkästään pilkan kohteena. Pääministeri siirrettiinkin nopeasti keskusteluista syrjään ja vetovastuun kauppaneuvotteluissa ottivat provinssien pääministerit. Maaliskuussa Kanadan pääministeriksi nousi politiikan ulkopuolinen, elitistisenä pidetty entinen keskuspankkiiri Mark Carney, joka näyttää nopeasti vakuuttaneen kanadalaiset kyvystään neuvotella Amerikan kanssa.
Peräti neljä puoluejohtajaa putosi
Vielä Trumpiakin suurempi peikko Kanadan vasemmistolle on kuitenkin ollut ajatus konservatiivien vaalivoitosta siitäkin huolimatta, että Kanadan konservatiivipuolue on maltillinen moniin länsimaihin verrattuna ja hallinnut maata useaan otteeseen. Tästä huolimatta vasemmiston kannattajat äänestivät eilisissä vaaleissa suurin joukoin liberaalien puolesta, minkä vuoksi aiempi kuninkaantekijän roolissa ollut uusidemokraattinen NDP puolue romahti vaaleissa täysin, menettäen kolme neljännestä paikoistaan ja statuksensa virallisena puolueena. Jopa puolueen pitkäaikaisen puoluejohtaja Jagmeet Singh menetti oman paikkansa omalla äänestysalueellamme. Myös pienpuolue vihreät menetti toisen kahdesta paikastaan, pysyen jatkossakin lähinnä kuriositeetin asemassa. NDP:n romahduksen myötä Kanadan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi nousikin quebeciläinen Block Quebecois, joka sekin menetti silti lähes kolmanneksen paikoistaan.
Kitkerästä vaalitappiosta huolimatta konservatiivit nostivat vaaleissa paikkamääräänsä puolueista kaikkein eniten, yhteensä 24:llä. Myös 41,3% ääniosuus on puolueen paras tulos vuosikausiin ja vaalitappioksi koituikin vasemmiston strategisesta äänestämisestä liberaalien eduksi. Konservatiivien menestystä kalvaa kuitenkin puolueen puheenjohtaja Pierre Poilievren itsensä menettämä paikka Etelä-Ottawan äänestysalueella, minkä vuoksi puolue joutuukin nyt miettimään seuraavaa liikettään suositun ja karismaattisen oppositiojohtajansa pitämiseksi kehässä mahdollisia uusia vaaleja silmällä pitäen.
Konservatiivit voittivat mutta hävisivät
Singh ja NDP voivat syyttää katastrofaalisesta romahduksesta ainoastaan itseään, sillä puolueella oli vuosien ajan mahdollisuus kaataa Trudeaun hallitus, mutta kieltäytyi tekemästä näin. Joidenkin mukaan tähän vaikutti Singhin henkilökohtainen tavoite kansanedustajaneläkkeestä, mihin vaadittiin vaalien venyttäminen tämän vuoden maaliskuuhun saakka. Singh saakin eläkkeensä, mutta tämän puolueesta on jäljellä savuavat rauniot.
Vaalien voi siis sanoa olleen yllätykselliset, mutta tulos ei tarjoa Kanadalle helppoja ratkaisuja maan sunnasta. Maan neuvotteluvaltit kauppasodassa Yhdysvaltoja vastaan ovat edelleen pienet, eivätkä maata vuosikymmenen ajan kurjistaneet politiikat muuttune mihinkään. Katastrofaalinen huumepolitiikka, talouden pitkään jatkunut alakulo sekä kallistunut elämä ovat ennallaan ja saattavat ainoastaan pahentua, sillä liberaalit eivät ole luvanneet suunnanmuutosta toimissaan.
Äänestysaktiivisyys oli viime vuosien korkein
Liberaalien hallitusohjelman ytimessä onkin peräti 225 miljardin dollarin lisääminen jo ennestään massiiviseen triljoonan dollarin valtiovelkaan tukien ja elvytyksen nimissä. Tämä on sangen lyhytnäköistä, mutta mahdollisesti ainoa vaihtoehto estää talouden romahdus, sillä työllisyyskehitys maassa on nojannut jo vuosia julkisen puolen roimaan kasvattamiseen ja vakavaan velkaantumiseen. Avuksi on myöskin esitetty maahanmuuttohanojen avaamista eli sama vanha pelikirja kuin aiempinakin vuosina. Tuttu ja turvallinen näyttää silti tehonneen äänestäjiin, mutta tekee Kanadan tulevaisuudesta epävarman.
Kanadan suunta on epävarma
Maan tulevaisuuden saattaakin kiteyttää vaalien alla julkisuuteen tullut hallituksen oma tulevaisuustutkimus. Siinä todetaan, että vaikka vielä tänä päivänä suurin osa kanadalaisista uskoo tasavertaiseen mahdollisuuteen menestyä elämässä, kääntyy tämä vuoteen 2040 mennessä päälaelleen. Tuolloin edes korkeakoulututkinnolla ei pystyne enää saavuttamaan taloudellista vakautta ja ainoa keino parantaa elämäänsä on joko perintö tai lottokuponki. Kanadalaiset ovat tuolloin myös eristäytyneet voimakkaasti erillisiin sosiaalisiin ja etnisiin siiloihinsa, jotka ovat vain harvoin yhteydessä toisiinsa, pirstoen nykyisen Kanada-kuvan. Kyseessä onkin sangen synkkä tulevaisuudenkuva, johon on silti vaikea nähdä muutosta.
Huh, enpä nyt ollut tätä vaalitulosta katsonut, kun tässä on ollut kaikkea hulinaa. Mutta täytyy todeta, että enpä missään nimessä olisi uskonut ja väittäisin itse(kin), että konservatiivit olisivat olleet kovempi kuu Yhdysvaltoja vastaan.