Kirjoituksia matkoista ympäri maailman.
Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Heinäkuun ensimmäinen päivä juhlitaan Kanadassa itsenäisyyspäivää. Canada Dayn juhlapäivä on tietenkin maassa myös kansallinen vapaapäivä ja tänä vuonna sunnuntaille osuessaan itse vapaapäivä siirtyi maanantaille. Niinpä kuun vaihteessa tarjoutuikin oiva mahdollisuus pitkään viikonloppureissuun jonnekin. Olimme Niinan kanssa jo hetken harkinneet matkaa rajan eteläpuolelle naapurikaupunki Seattleen ja sinne myös lähdettiin!
Heinäkuun 1. päivä vuonna 1867, kolme brittiläistä terrioriota (Kanadan provinssi eli eteläinen Ontario sekä eteläinen Quebec, Nova Scotia ja New Brunswick) yhdistyivät keskenään muodostaen Kanadan liittovaltion. Tätä päivämäärää juhlitaan täten Kanadan itsenäisyyspäivänä jota kutsutaan ytimekkäästi Canada Dayksi. Juhlan ansiosta kaikki kanadalaiset saavat nauttia pitkästä viikonlopusta, sillä tuleva maanantai on vapaapäivä koko maassa. Pitkä viikonloppu saikin ainakin vancouverilaiset joukolla liikkeelle ja raja-asemilla Yhdysvaltojen puolelle nähtiin valtavia jonoja. Siellä olimme mekin ja jonotimme peräti kaksi tuntia pääsyä rajan ylitse.
Viime viikonloppuna vietettiin Kanadassa vuosittaista Victoria Dayn juhlapäivää, josta johtuva pitkä viikonloppu sai meidät tien päälle. Olimme vain muutamaa päivää aiemmin varanneet itsellemme majoituksen Vancouverinsaarella (eng. Vancouver Island) sijaitsevasta Tofinosta, jossa suunnittelimme viettävämme tulevan viikonlopun.
Terveisiä kiireisen muuttoarjen keskeltä! Viimeiset seitsemän päivää ovat menneet melkoisessa pyörityksessä, saatuamme tämän viikon tiistaina viimein tiedon Kanadan työluvasta. Tätä seurasi välittömästi liuta asioita, kuten minun viimeinen työpäivä Saksassa heti seuraavana päivänä sekä yhdensuuntaisten lentojen varaaminen Vancouveriin, eli tapahtumat ovat edenneet melkoisella vauhdilla!
Päivän puheenaihe on ollut kaikkialla Suomessa eilinen tapaninpäivän ennätysmyrsky, joka vei sähköt jopa 300 000 suomalaiselta. Meilläkin sähköt katkesivat kesämökillämme 26. päivän aamuyöllä, eivätkä ne ole palautuneet sinne vieläkään, nyt jo puolitoista vuorokautta myöhemmin. Sama on tilanne läheisellä syrjäkylällä asustavalla mummollani, joka on edelleen ilman sähköä ja vettä. Hänellä on onneksi talossa puuhella sekä kaksi takkaa, joten kylmässä ei tarvitse hytistä. Silti elämä ilman sähköä on melkoisen hankalaa.
Sähköjen ollessa poikki, oli ensimmäinen murhe tapaninpäivän lounas. Onneksi joululaatikoiden viimeiset tähteet lämpesivät kesämökin takassa, mutta siirryimme silti illaksi kodillemme kotikuntani keskustaajamaan. ”Kylälläkin” oli sähköt poikki sadoilta talouksilta, mutta onneksi illasta virta palasi kylälle. Sähköstä sai kuitenkin nauttia vain pari tuntia, kunnes ne taas katkesivat, palaten kuitenkin yöksi. Tuona aikana kerkesi kuitenkin kynttilän valossa miettimään, miten riippuvaisia nykyisin ollaankaan sähköstä.
