Viime viikon lauantaina järjestettiin jälleen työnantajani vuosittaiset talvijuhlat, joista olen kertonut täällä blogissa aiemminkin. Juhlapaikkana toimi jälleen kerran Coal Harbourissa sijaitseva Vancouverin konferenssikeskus, jonka länsisiipi tarjoaa hyvät puitteet reilusti yli tuhannen vieraan juhliin.
Runsassateinen tammikuu
Vuosi 2019 jäi Vancouverissa mittaushistoriaan poikkeuksellisen aurinkoisena, vaikka vuosi itsessään olikin lämpötiloiltaan vain aavistuksen normaalia lämpimämpi. Aurinkoisia kelejä riittikin aina alkutalveen asti ja tyypilliset rankat syyssateet loistivat poissaolollaan. Joulukuussa alkoi vaikuttaa jo siltä, että tulossa voisi olla huono laskettelutalvi kun edes Whistlerissä ei ollut lunta juuri ollenkaan.
Kyytipalvelut saapuivat Vancouveriin
Vancouverissa vuosikausia käyty kiista kyytipalveluiden laillisuudesta kaupungissa sai viikko sitten lopullisen päätöksen, kun provinssin viranomaiset päätyivät lopultakin myöntämään toimiluvat amerikkalaisille Uberille ja Lyftille. Takana on vuosien taistelu taksijärjestöjen sekä viranomaisten kanssa, joka ei päättyne täysin edes toimilupien myöntämiseen.
Kahdeksan vuotta Kanadassa
Tammikuu tarkoittaa jälleen yhtä uutta asuinvuotta Kanadassa. Takana on kahdeksan vuotta maassa ja alkamassa jo peräti yhdeksäs vuosi. Kymmenen vuotta lähestyykin vääjäämättä, mikä on kyllä äärimmäisen pitkä aika. Mutta mitäpä menneeseen vuoteen sitten mahtui tällä kertaa? Paljon pientä ja jotain suurempaakin, kaikkein suurimpana asiana toukokuussa saatu Kanadan kansalaisuus. Takana onkin nyt yhdeksän kuukautta kanadalaisena ja ajatukseen on alkanut hiljalleen tottua.
Ismo Leikolan keikalla
13 vuotta ulkomailla on vaikuttanut ainakin siihen, että olen itse melko kuutamolla kotimaan tuoreimmista ilmiöistä sekä lähes kaikesta suomalaisesta viihdetuotannosta. Esimerkiksi Yle Areena hyvin näkyi vielä Saksassa asuttaessa, mutta täällä EU-alueen ulkopuolella saatavilla olevan sisällön määrä on paljon rajatumpaa.