Joululoma tarjoaa yleensä hyvää aikaa kirjoittaa ja säätää blogia, mutta tänä vuonna joudun kirjoittamaan ohikiitäneestä joulusta vasta näin jälkikäteen. Syynä tähän ei ollut se, että vietimme joulua jo neljättä kertaa Kanadassa, vaan se että luonamme oli ensimmäistä kertaa ikinä jouluvieraat, joiden seurassa pyhäpäivät kuluivat nopeaan.
Joulun odotus aloitettiin perinteiseen tapaan jo hyvissä ajoin ja sekä joulukuusi että -koristeet kaivettiin esiin jo joulukuun alussa. Jos lapsena joulukuu tuntui aina erityisen pitkältä kuukaudelta, näin aikuisena kuukausi suorastaan vilistää ohitse ja ennen kuin tiesimmekään, olivat Niinan vanhemmat saapuneet jo luoksemme.
Joulun saapuminen yllätti kaikki
Tämänvuotinen talvi on ollut keleiltään poikkeuksellinen ja Vancouverissa on saatu jo kolmeen otteeseen huomattava määrä lunta. Ensimmäinen lumi satoi jo marraskuun lopussa, mutta todellisen kaaoksen aiheutti joulunkuun alun sankka lumituisku. Se puuroutti liikenteen niin pahoin, että sadat ihmiset joutuivat yöpymään autoissaan tukkeutuneilla moottoriteillä muun muassa täysin jäätyneen Alex Fraser Bridgen liepeillä. Vaikka tällaista tapahtuukin aina toisinaan vuoristossa, oli kyseessä todella poikkeuksellisesta tapahtumasta keskellä kaupunkialuetta!
Kaikkein pahin lumimyräkkä saatiin kuitenkin vasta juuri ennen joulua, kun 20. päivän aamuyöllä tuiskutti 30cm tuoretta puuterilunta, pakkasen paukkuessa -10 asteessa. Täkäläisittäin poikkeuksellisen ankarat olosuhteet aiheuttivat Vancouverin lentokentän täydellisen seisahtumisen, kun lunta ei saatu poistettua sitä vauhtia kun uutta satoi ja niinpä koko lentoliikenne jouduttiin pysäyttämään. Tällä oli suuria vaikutuksia, sillä kyseessä olivat joulun kiireisin matkustuspäivä, kymmenientuhansien pyrkiessä matkustamaan jouluksi perheidensä luokse.
Paksut hanget juuri joulun alla
Kaaoksen alussa lentokoneita pääsi saapumaan kentälle, mutta niitä ei päässyt lähtemään, joten kiitoradat ja terminaalit tukkeutuivat koneista ja lentokenttä joutuikin tekemään poikkeuksellisen päätöksen kieltää lentojen saapuminen kahdeksi vuorokaudeksi lähes kokonaan, sekoittaen ihmisten matkasuunnitelmat.
Vieraidemme piti saapua juuri tuon 20. päivän iltapäivällä, mutta näiden jatkolento Dallasista peruuntui ja he joutuivat yöpymään Dallasin lentokentällä. Onneksi uusi lento järjestyi seuraavaksi aamuksi ja se oli yksi ensimmäisistä joka pääsi saapumaan kaaoksen keskellä Vancouveriin. Joululahjoja täynnä olevat matkalaukutkin saapuivat kaikki ajallaan, mikä oli oikea joulun ihme!
Pitkän matkan jälkeen väsyneiden vieraidemme ei onneksi tarvinnut tehdä muuta kuin nauttia tyttäremme leikkisästä seurasta. Ihailtavaa riitti myös kerrassaan upeista ja hyisen kylmistä talvimaisemissa, joka avautui asunnostamme. Keli oli kerrassaan jouluinen.
Kaunis talviaamu
Brentwoodin rakennusprojekteja
Keskipäivän aurinko
Talvinen ilta laskeutuu
Seuraavana aamuna suuntasimme hyisen -12 asteen pakkasessa Granville Islandille. Siellä sijaitseva lihakauppa on luottopaikkamme ostaa perinteinen joulukinkku, jonka olimme varanneet jo hyvissä ajoissa etukäteen. Saarella oli kylmästä kelistä johtuen hiljaista, joskin kauppahallin sisällä oli jonkin verran jouluista ihmisvilinää.
Kylmä aamu Granville Islandilla
Ei ristin sielua ulkosalla
Jouluista ihmisvilinää
Koska meillä oli Niinan vanhemmissa lapsenvahti apua, sain illalla luvan lähteä Mount Seymourille iltamäkeen. Koronasta johtuen emme ole olleet laskettelemassa lähes kolmeen vuoteen, joten oli todella mukava käydä veryttelemässä jalkojaan kylmässä talvi-illassa. Hyisestä kelistä johtuen paikalla oli ainoastaan vähän muita laskettelijoita, eikä jonoja ollut alkuunkaan, joten sain kaksi tuntia puhdasta lasketteluaikaa upeissa maisemissa kaupungin yläpuolella.
Pitkästä aikaa laskettelemassa
Ajoitukseni oli myös nappiin, sillä aatonaattona keli alkoi lauhtua ja jouluaattoon mennessä ulkona satoi jo kaatamalla vettä. Oli harmi että niin upea talvisää ehti muuttua juuri ennen joulua ja seuraavat vuorokaudet olivatkin niin synkkiä ja märkiä, ettemme poistuneet asunnostamme laisinkaan. Jouluaatto sujui silti perinteikkäin merkein perheen kesken ja tyttäremme toinen joulu oli leikkiä ja lahjoja täynnä. Joulun ainakin suurin lahja oli uusi leikkikeittiö, jonka parissa on vierähtänyt runsaasti aikaa.
Jouluaaton puuhastelua
Uusi leikkikeittiö
Välipäivien kurjan loskakelin keskellä kävimme appiukon kanssa katsastamassa Burnabyn lähellä sijaitsevan moottoripyörämuseon. Museo on perinteikkään vancouverilaisen moottoripyöräkauppiassuvun aikaansaannos ja sijaitsee Harley-Davidson liikkeen yhteydessä. Minun on pakko myöntää, etten ollut koskaan kuullutkaan koko museosta, mutta 250 moottoripyörän kokoelma on kattava ja pääsymaksu pelkästään lahjoitukseen perustuva. Vaikka olen itse ennemminkin automies, oli eri vuosikymmeniltä olevien moottoripyörien näkeminen silti kiehtovaa.
Ilmainen moottoripyörämuseo
Välipäivien toinen kohokohta oli 28. päivälle osunut sateeton ilta, joka tarjosi mahdollisuuden lähteä näyttämään vieraillemme kanadalaista tapaa koristella talonsa jouluvaloilla. Nyt kun sähkön käytöstä on tullut Suomessa paitsi kallista, myös lähes säädeltyä ja jopa paheksuttua toimintaa, ovat sadat tuhannet värikkäät jouluvalot mykistävä näky.
Jouluvalojen ihmettelyä
Mukava puolentoista viikon jouluvierailu ja hyvin pitkälti myös meidän joululomamme päättyivät lopulta uuteenvuoteen, jota juhlittiin hyvän ruoan parissa kotosalla. Vieraiden lähtö pitkälle kotimatkalle on aina haikea hetki, mutta samalla oli myös mukavaa päästä raivaamaan joulu pois nurkista ja aloittaa uuteen vuoteen totuttautuminen.
Uudenvuoden herkuttelua
Tässä vaiheessa on vielä auki missä vietämmekään ensi joulua, mutta jouluista kotonamme Kanadassa alkaa olla tullut jo perinne, joka saanee jatkoa tulevinakin vuosina, toivottavasti taas jossain vaiheessa jouluvieraiden kera!
