11 vuotta Kanadassa

Viime vuonna tähän aikaan juhlimme virstanpylvästä elämässämme, sillä meille tuli tuolloin täyteen tasan 10 vuotta Kanadassa. Pyöreän lukeman kunniaksi muistelinkin tuolloin vuosikymmenen aikana koettuja edesottamuksia sekä matkaamme tähän pisteeseen elämässämme. Elämään kuuluvia iloja, suruja ja yllätyksiä on riittänyt tällä matkallamme, mutta koko ajan on menty eteenpäin samalla, kun meistä on tullut hiljalleen kanadalaisia.

Näin vuotta myöhemmin takana ei ole merkkivuosi, mutta menneen vuoden tapahtumia on silti aina hauska pohtia. Moniin menneisiin vuosiin verrattuna yhdestoista vuotemme Kanadassa on ollut vakaa, mutta siihen on silti liittynyt monenlaista. Esimerkiksi tyttäremme oli vuosi sitten vasta viiden kuukauden ikäinen, joten kevään täytti ihanan vauva-ajan loppupuolisko. Laitoimme tuolloin myös sisälle paperit tämän Suomen kansalaisuudesta, josta tuli päätös vasta nyt viime viikolla – lähes vuotta myöhemmin!

Hauskoja kesäseikkailuja

Menneen vuoden matkoja olivat täällä päässä vierailu pienellä Mayne Islandilla pääsiäisenä sekä viikonloppu aina yhtä ihanassa Tofinossa lokakuussa. Näiden väliin mahtui paljon odotettu Suomen matka kesäkuussa, joka oli koronaepidemian vuoksi ensimmäinen kertamme Suomessa yli kahteen ja puoleen vuoteen. Tuolta matkalta riittää kirjoitettavaa vieläkin, mutta oli todella mukava nähdä ystäviä ja sukulaisia, sekä viettää Fionan kastejuhlaa. Reissullamme oli myös mittaa peräti viisi viikkoa, sillä Niina oli tuolloin vielä äitiyslomalla ja minäkin otin lomaviikkojen oheen muutaman viikon isyysvapaata.

Rennosti perhematkalla Tofinossa

Pitkästä aikaa Suomessa

Suomesta palattuamme arkemme muuttui syyskuussa, kun Fiona aloitti päivähoidossa ja Niina palasi töihin. Meillä kävi valtava tuuri löytäessämme hyvän perhepäivähoitopaikan kotimme lähettyviltä, jossa Fiona on viihtynyt erittäin hyvin. Olimme päättäneet jo aiemmin, että Niina palaisi töihin ainoastaan puoliaikaisesti, mikä onneksemme sopi tämän työnantajalle, joten Fiona on virallisesti puolipäivähoidossa.

Päivähoidon aloittaminen on ollut todella hyväksi tyttäremme sosiaalisten taitojen sekä myös kaksikielisyyden kehittymiselle. Valitettavasti se on kuitenkin tuonut väistämättä mukanaan sairastamisen, jota ei ollut vauvavuotena lainkaan. Monesta flunssasta on kuitenkin selvitty yksi kerrallaan, mutta koettu on auttanut ymmärtämään miten ennakoimatonta lapsiperheen arki onkaan.

Sairastamiseen liittyen, minäkin podin lopulta koronan lokakuussa, mutta onneksi nykyiseen tapaan hyvin lievänä. Viiden päivän tiukka kotiarestini tepsi, eikä kukaan muu perheessämme saanut tartuntaa ja parannuin juuri parahiksi matkustaakseni työmatkalle Utahiin.

Huikeita maisemia työmatkalla

Samoihin aikoihin juhlimme myös pienimuotoisesti Niinan ja minun 20-vuotista taivalta yhdessä. Tapasimme nimittäin ensimmäisenä opiskeluvuotena Joensuun yliopistolla vuonna 2002, jolloin pistimme hynttyyt yhteen. Menimme kihloihin juhannuksena 2005 ja naimisiin kevättalvella 2009, mistä on pian neljätoista vuotta siitäkin – huh!

Lokakuusta ei ollutkaan enää pitkä matka jouluun, jolloin saimme luoksemme Niinan vanhemmat, nyt jo kuudennen kerran. Heidän kanssaan meillä olikin mukavan rauhallinen joulu oman perheen kesken, mistä päästäänkin sitten jälleen tähän päivään.

Joulu perheen kesken

Mennyt vuosi on ollut todellakin vakaa ja perhe-elämän värittämä, ja sellainen myös nyt alkavasta kahdennestatoista vuodestakin Kanadassa voi ennustaa tulevan. Suomessa on tarkoitus käydä jälleen jossain välissä tätä vuotta, mutta muuten vuosi kulkenee samanlaisissa askelmerkeissä kuin mennytkin. Tai näin ainakin oletan tämänhetkisen tiedon perusteella ja kuten aina, totuus nähdään jälleen ensi vuonna tähän aikaan.

(Yhteensä 51 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.