Koko perheen kiitospäivä Uclueletissa

Kanadassa lokakuun alussa vietettävä kiitospäivä on vuoden merkittävimpiä perhejuhlia. Tuolloin poissa kotoa asuvat lapset matkaavat yleensä kotiin vanhempiensa luokse viettämään yhteistä aikaa sekä nauttimaan sunnuntai-iltana syötävästä kalkkuna-ateriasta. Viikonlopun yhteyteen ajoittuva juhla tarkoittaa myös pitkää viikonloppua, seuraavan maanantain ollessa aina vapaa.

Meille Thankgiving Day on ollut yleensä rauhallinen viikonloppu, jota on tullut monena vuotena lähdettyä nauttimaan jonnekin lähialueelle. Viime vuonna vietimme kiitospäivää kauniilla Salt Spring Islandilla, mukanamme luonamme tuolloin vierailleet isovanhemmat. Tämän vuoden suunnitelmaksi muodostui puolestaan lähteä Vancouverinsaaren länsirannikolle, joka on yksi ehdottomia suosikkipaikkojamme koko British Columbiassa.

Länsirannikon rentoa meininkiä

Laskeskelimme että kyseessä oli joko kuudes tai peräti seitsemäs Tofinon ja Uclueletin matkamme, mutta ensimmäinen kerta tyttärellemme. Odotukset tulevaa viikonloppua kohtaan asetettiin yksivuotiaan lapsen kanssa matkaavan tasolle, joten suunnitelmissa ei ollut mitään sen suurempaa kuin yhdessäoloa rentouttavissa maisemissa.

Lauttamatka Nanaimoon ja automatka siitä Uclueletiin sujuivat hyvin, eikä pieni matkalainen valittanut sen suuremmin useasta tunnista autossa. Perillä majoituimme Uclueletissa sijaitsevaan hotelliimme, jonka ravintolassa söimme hyvin illalla ennen yöpuulle vetäytymistä.

Yöpaikkamme Black Rock Resort

Herkullinen illallinen

Seuraava aamu valkeni sumuisen harmaana, mutta kiersimme siitä huolimatta aina yhtä nautinnollisen Wild Pacific Trailin. Mereltä nousevan kolean sumun keskellä tunnelma on omalla tavallaan maaginen, itse meren ollessa sangen tyyni. Äänimaailman muodostikin niemimaan kärjen majakan karikkoisesta rannikosta varoittava ajoittainen sumutorvi.


Aina yhtä upea Wild Pacific Trail


Merisumuinen rannikko

Kävelyn jälkeen ajoimme läheiselle Thornton Creek Hatcherylle katsomaan josko lohennousu olisi menossa. Edellisellä reissullamme hautomo oli koronan vuoksi kiinni, mutta nyt se oli avoinna. Paikalla autosta poistutaan pikimmiten sähköaitojen sisälle, sillä vuolas puro houkuttelee paikalle mustakarhuja pyydystämään yläjuoksulle pyrkiviä lohia.


Kalahautomolla

Lokakuun sää on ollut kuitenkin ennätyksellisen kuiva ja syyssateet ovat lähes kuukauden myöhässä, joten vedenpinta oli niin alhaalla etteivät lohet yrittäneet vielä nousta puroa yläjuoksuun. Tätä kolme viikkoa myöhemmin kirjoittaessa ja rankkojen sateiden alettua, tilanne on varmastikin muuttunut, mutta me emme nähneet tuolloin yhtäkään karhua ja lohiakin näimme ainoastaan muutaman. Tänne pitäneekin palata joku tuleva vuosi vielä kolmannen kerran lohia nähdäkseen.

Emme nähneet karhuja

Fionan päiväunien jälkeen kävimme tutustumassa paikallisiin leikkikenttiin, joista on tullut kotonakin viikonloppujen ohjelmanumero yksi. Illan alkaessa hämärtyä palasimme jälleen hotellillemme, jossa nautimme nyt maukkaan version kiitospäivänillallisesta. Kalkkunaillallisen tekeminen on sen verran työlästä, että sellaisen nauttiminen ravintolassa on huomattavan paljon kätevämpää, eikä samaa ruokaa tarvitse syödä seuraavaa viikkoa.

Leikkikentät ovat reissun paras juttu

Kalkkunaillallinen

Reissumme kolmas päivä valkeni puolestaan aurinkoisena, sumun vetäydyttyä kauas ulapalle. Ajoimmekin Tofinoon, jossa sijaitsevat länsirannikon kuuluisimmat hiekkarannat. Kävelimme pitkin Chesterman Beachiä, jolla oli runsaasti surfaajia sekä muita rannalle saapuneita. Tunnelma pitkällä ja aavalla hiekkarannalla on jotain ainutlaatuista ja pikkuneitikin jaksoi ihmetellä rannalle alati saapuvien aaltojen kohinaa.


Kuulas Chesterman Beach

Vierailimme myös itse Tofinossa yhdellä leikkikentällä, mutta jouduimme toteamaan kylän olevan tupaten täynnä turisteja. Se onkin syy miksi tykkäämme yleensä majoittua paljon rauhallisemmassa Uclueletissa. Ehkä arkiviikolla Tofinokin on rauhallisempi ja siten hyvä valinta yöpyä, mutta nyt kaikkialle joutui jonottamaan ja niinpä palasimmekin hotellillemme. Iltasesta Niina kävi vielä lyhyellä kävelyllä, minun vahtiessa toisella silmällä pikkuneidin päiväunia.

Kauniilla iltalenkillä

Maanantaina oli jälleen kotiinpaluun vuoro. Heräsin aamuyöstä karhealla kurkulla, mutta en ajatellut asiasta sen enempää. Kuitenkin takaisin kotona minulle nousi pieni kuume ja tuolloin tehty koronatesti vahvisti minut positiiviseksi. Viettäisinkin seuraavat viisi päivää yhteen huoneeseen eristettynä mietoja koronaoireita potien, mikä olisi todella pitkäveteistä, mutta sen ansiosta onneksi kukaan muu perheessämme ei onneksi saanut koronaa.

Viikonloppureissumme olikin mukava katkaisu pitkältä tuntuneeseen syksyyn, vaikka korona latistikin seuraavalla viikolla tunnelmaa. Vilkkaan matkustusviikonlopun keskellä on mahdotonta sanoa mistä tartunta tuli saatua, mutta onneksi siitä on toivuttu sittemmin täysissä määrin ja nyt muistot viikonlopusta ovat jo pelkästään positiiviset.

(Yhteensä 57 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.