Viime viikot ovat olleet aikamoisten mullistusten viikkoja. Kesäkuun 14. päivän aamuna altamme vedettiin matto Nokian ilmoittaessa sulkevansa koko Vancouverin toimistonsa osana suuria rakennemuutoksia yhtiössä ja irtisanovansa kaikki sen yli 300 työntekijää. Raskaasta uutisesta ylipääseminen on ottanut aikansa ja ottaa edelleen, mutta se ei silti estänyt meitä ottamasta osaa näillä näkymin viimeisille Nokian kesäjuhlillemme.
Avainsana: työ
Yliluonnollinen maanantai
Normaalisti maanantai on se päivistä masentavin, mutta joskus joukkoon mahtuu poikkeuksiakin. Tällainen oli huhtikuun 16. päivä, jolloin työpäivä oli kaikkea muuta kuin normaali. Voisikin sanoa, että päivä oli peräti yliluonnollinen. Toimistomme oli nimittäin muuttanut yön aikana rajan eteläpuolelle ja lipputangoissa liehuivat vaahteralehden sijasta tähtiliput. Pihalle ajoi aamusta mystinen saattue mustia autoja, joista nousi joukko hyvin pukeutuneita uuden työnantajamme Sucrocorpin edustajia.
Tunnin lähempänä Suomea
Kuten Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa, myös Kanadassa vaihdetaan kesä- ja talviajan välillä. Kellojen siirron ajankohta eroaa kuitenkin Euroopasta ja Kanadassa vaihdettiinkin kesäaikaan jo viime yönä mikä tarkoittaa, että Suomen ja Kanadan välinen aikaero on seuraavat kaksi viikkoa 9 tuntia normaalin 10 tunnin sijaan.
Sinkkuelämän loppu
Ei, tämä kirjoitus ei käsittele 2000-luvun alun suosittua tv-sarjaa, vaan kahden viikon mittaista yksineloani täällä Vancouverissa. Tätä kirjoittaessani, Niina on paraikaa lentokoneessa pitkällä muuttomatkalla kohti Vancouveria. Hänen lienee jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Vancouveriin lennettäessä neljä viimeistä tuntia lennetään täysin asumattoman tundran yläpuolella. Alapuolella ei näy tuolloin merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävää tällä muutoin ylikansoitetulla planeetalla.
Ensimmäinen viikko uudella mantereella
Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.
Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂