Matkakertomuksen muut osat löytyvät täältä.
Vaikka olemmekin Niinan kanssa sangen aktiivisia laskettelijoita, emme ole aiemmin tehneet pitkää viikonloppua pidempiä laskettelumatkoja. Tämänvuotinen eeppinen lumitalvi sai meidät kuitenkin innostumaan ajatuksesta talvilomaviikosta hieman etäisemmillä rinteillä ja lopulta suunnaksi valikoituivat Kanadan upeat Kalliovuoret.
Nykyisin on vaikea ennustaa tulevan talven säätä, sillä ilmastonmuutos on tehnyt jokaisesta vuodesta niin erilaisen. Vuoden 2013 talvi oli täällä länsirannikolla katastrofaalisen huono, mutta viime vuoden lämpimäksi pelätty El Niño talvi olikin yksi lumisimpia vuosiin ja esimerkiksi Whistlerissä nautittiin koko talvi eeppisistä lumimääristä, joissa riitti ihmeteltävää vielä kesälläkin.
Kesän kulmalla suorittamamme muutto keskustasta Burnabyyn oli haikea hetki. Suruamme helpotti kuitenkin tieto siitä, että uusi asuntomme tulisi olemaan todella ainutlaatuinen ja korkeammalla kuin olisimme edes kuvitelleet vielä joskus asuvamme. Hyvä esimerkki poikkeuksellisista korkeuksista saatiinkin pian sisäänmuuton jälkeen, kun tajusin eräänä iltana, että meiltähän näkyy aina Seattleen saakka – yli 280 kilometrin päähän! 😮
Poikkeuksellinen El Niño talvi on merkinnyt kummallisia kelejä. Ensiksi tuli erittäin luminen talvi, joka kuitenkin väistyi kevään tieltä hyvin aikaisessa vaiheessa. Nyt huhtikuun puolessa välissä koko länsirannikkoa ovat hellineet viimeisten kolmen päivän ajan kesäiset hellelukemat.
Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet Vancouverissa erittäin sateiset. Pineapple Express toisensa jälkeen on tuonut lounaasta runsaita sateita, jotka ovat piiskanneet länsirannikkoa. Whistlerillä tilanteesta on kuitenkin nautittu, sillä siellä sateet ovat tulleet lumena, jota on satanut parin viikon aikana lähemmäs kaksi metriä. Kahden viikon takainen laskettelukauden avauksemme Whistlerillä olikin puhdasta parhautta.
