Elokuvateatterit elävät paraikaa uuden tulemisen aikaa ja Pohjois-Amerikassa hätyytellään tänä vuonna lipputuloissa jopa pandemiaa edeltävää tasoa. Moni ehti jo julistaa elokuvateatterit kuolleeksi viihdemuodoksi, mutta etenkin tämän vuoden suuret elokuvajulkaisut sekä enenevässä määrin erikoisteattereihin päätyvät näytökset ovat saavuttaneet laajaa suosiota.
Aiheeseen liittyen lue myös: Interstellar 15/70mm IMAX ja Oppenheimer 15/70mm IMAX.
Yksi tämän vuoden elokuvatapauksista on elokuvaohjaaja Christopher Nolanin tuorein tuotos, lähes kolmituntinen suureepos The Odyssey, joka on pyörinyt teattereissa heinäkuun puolesta välistä. Elokuva on tähän mennessä kirjannut maailmanlaajuisesti puolentoista miljardin dollarin lipputulot ja on vuoden tähän saakka toiseksi menestynein elokuvajulkaisu.
Nolanin uusin elokuva
Erityisen menestynyt The Odyssey on ollut IMAX-teattereissa, joissa siitä on tullut kaikkien aikojen tuottoisin elokuva. IMAX on Nolanille tuttu erikoisformaatti, jossa tämä on kuvannut kaikki elokuvansa yli kymmenen vuoden ajan. Ohjaajan edellinen elokuva Oppenheimer oli sekin suurtapaus, joka voitti seitsemän Oscaria, joukossa himoittu parhaan elokuvan palkinto.
Kävin itsekin katsomassa Oppenheimerin teatterissa vuonna 2023 ja vuonna 2014 matkustimme teattereita tuolloin hallinneen Nolanin suurteoksen Interstellarin vuoksi aina Amerikan puolelle saakka. Nolanin elokuvien erityisversioista onkin tullut kohuttuja tapauksia ja kaikkein parasta 15/70mm IMAX -versiota esittävät harvat teatterit onnistuvat houkuttelemaan katsojia jopa eri maista saakka.
Olemme onnekkaita, sillä Vancouverin alueelta löytyy yhteensä neljä IMAX-teatteria, joista kahdesta löytyy ehta 1.43:1 kuvasuhteen suuri valkokangas. Teatterit ovat Cineplex Cinemas Langley sekä Richmondissa sijaitseva SilverCity Riverport Cinemas, joista molemmista löytyy 15/70mm analoginen filmiprojektori. Niinpä Vancouverin alueella olikin mahdollista nähdä The Odysseyn paras versio peräti kahdessa eri teatterissa, mikä on harvinaista, sillä tällaisia teattereita on koko maailmassa ainoastaan 41 kappaletta.
Langleyn teatteri
En ollut alkujaan kovin innostunut The Odysseysta, sillä elokuvan trailerit vaikuttivat minusta tylsiltä. Elokuvalla on kuitenkin ollut julkaisustaan lähtien erittäin korkea 8,4 arvosana IMDb:ssä, jonka rohkaisemana päätin lähteä katsomaan mistä erinomainen arvio johtuu.
Hieman tylsä traileri
Lippujen saaminen kahdenkin erikoisteatterin kesken oli äärimmäisen vaikeaa, sillä vielä yli kuukausi elokuvan julkaisun jälkeenkin se keräsi edelleen täysiä saleja aamusta iltaan. Jouduinkin lykkäämään katsomiskertaani aina elokuun loppuun, jotta minun onnistui löytää muita kuin aivan edessä tai sivulla sijaitsevia istuimia, eikä ongelma ole hellittänyt edes nyt syyskuun puolelle tultuakaan.
Nolanin on onnistunut keksiä jokaiseen elokuvaansa jotain uutta ja Oppenheimerissa sitä edustivat kaikkien aikojen ensimmäiset mustavalkoiset IMAX-kohtaukset, joita varten filmivalmistaja Kodakin piti kehittää täysin uudenlainen filmi. The Odysseyssa uutta on, että koko 2 tuntia ja 52 minuuttia pitkä elokuva on kuvattu alusta loppuun 1.43:1 IMAX-formaatissa, mikä on ensimmäinen kerta historiassa.
Paras versio elokuvasta
Aiemmissa elokuvissa on ollut yleensä eri mittaisia IMAX-kohtauksia, muun elokuvan ollessa eri kuvasuhteessa ja laadultaan heikompi. Ongelmana on ollut suurten IMAX-kameroiden tuottama huomattava meteli, joka on tehnyt lähikuvista sekä dialogia sisältävistä kohtauksista lähes mahdottomia kuvata. IMAX-yhtiön onnistui kuitenkin kehittää Nolanin pyynnöstä uusi, edelleenkin kookas, mutta huomattavasti hiljaisempi filmikamera, joka mahdollisti The Odysseyn kuvaamisen alusta loppuun täydessä IMAX-formaatissa.
Uusi IMAX-kamera
Jotta aihe olisi mahdollisimman sekaannusta aiheuttava, elokuvasta on olemassa vaatimattomat kuusi eri formaattia viidessä eri kuvasuhteessa. IMAX-versioitakin on peräti kolme, joista parhaana pidetään nyt näkemääni 15/70mm analogisen projektion IMAX-versiota (1.43:1). Elokuvasta on myös digitaalinen IMAX-versio yhteensä kahdessa eri kuvasuhteessa (harvinaisempi 1.43:1 sekä yleisempi 1.90:1, joista jälkimmäinen tunnetaan myös pilkkanimellä ”Liemax”).
Kuvasta jää runsaasti pois
Myös 70 millimetrin versioita on kaksi, joista toinen on 2:20:1 kuvasuhteessa esitettävä analoginen ei-IMAX filmiversio. Kaksi muuta erikoisversiota ovat digitaaliset Dolby Vision sekä Premium Large Format, joita esitetään 1.85:1 sekä 2.39:1 kuvasuhteissa valituissa teattereissa. Formaateista kaikkein spartalaisin on perinteinen 35 millimetrin versio useimmiten digitaali muodossa ja tavallisessa 2.39:1 kuvasuhteessa.
Koska olen nähnyt Nolanin kaksi aiempaa elokuvaa kaikkein parhaassa 15/70 millimetrin 1.43:1 IMAX-kuvasuhteessa, tiesin mitä odottaa esitykseltä. Tällaisen elokuvateatterin valkokangas on erittäin korkea ja muodoltaan poikkeuksellisen neliö. Tämän ansiosta kuvassa on pystysuuntaista avaruutta yli tuplasti normaalia enemmän, mikä tekee aavoista maisemista huikaisevia. Ja sellaisia antiikin aikaan sijoittuvassa elokuvassa riittää.
Pimeä teatteri ja valtaisa kangas
Kuva olikin jälleen massiivinen ja koko elokuvan samana pysyvä kuvasuhde palkitseva kokemus. Minua kuitenkin häiritsi hieman analogisen filmiprojektorin hienoinen himmeys, johon verrattuna kirkkailla tupla-laserprojektoreilla varustetut IMAX-teatterit ovat ylivoimaisia. Menenkin joulukuussa katsomaan uuden Dune: Part 3 elokuvan juurikin tällaisessa teatterissa Vancouverin keskustassa.
Teknisessä mielessä The Odyssey oli jälleen kerran vakuuttava, joskin elämystä latistaa tiedon puute siitä, miltä toinen versio samaisesta elokuvasta näyttäisi. Olen käynyt ainoastaan kahdesti aiemmin katsomassa saman elokuvan kahteen otteeseen eri teattereissa, mikä auttoi tuolloin arvostamaan paremman version paremmuutta. Ilman tälaista mahdollisuutta vertailuun, kokemus jää aina hieman latteaksi.
Hieman lattea elokuvakokemus
Varsinaisena elokuvana The Odyssey oli minusta pienoinen pettymys, sillä elokuva oli nähtynäkin tylsä, ilman tajunnanräjäyttäviä käänteitä tai toimintakohtauksia. Ymmärrän, että antiikin ajalta oleva alkuperäisteos on varmasti kankeaa luettavaa, mutta on myös Nolanin ongelma, että tarinankerronta jää usein teknologian jalkoihin. Ohjaajaa pitää silti arvostaa tämän panostuksesta täysin uusiin projekteihin ainaisiin jatko-osiin keskittymisen sijaan.
Elokuvateatterissa käynti muistutti myös jälleen miten hauska kokemus ne ovat ja onkin harmi, että nykyisin on niin vähän näkemisen arvoisia elokuvia. Tämän lisäksi elokuvateattereista on tullut kalliita elämyksiä ja useimmiten sitä katsookin mieluummin elokuvia omassa pienessä kotiteatterissa, mutta on teattereillakin edelleen paikkansa ja on ilahduttavaa että pandemiaa seurannut romahdus on pian ylitetty.