Joskus kohdalle sattuu etukäteen niin suureksi mainostettu tapaus, että hypeen tulee helposti lähteneeksi mukaan. Näin kävi joulukuussa 2014, kun tähtiohjaaja Christopher Nolanin tieteisdraama Interstellar tuli teattereihin suuren rummutuksen saattelemana. Elokuva oli eräänlainen merkkipaalu, sillä sen povattiin olevan viimeinen merkittävä Hollywood-elokuva, joka kuvataan suureksi osaksi 70 millimetrin analogisella filmillä, jota on pidetty elokuvatekniikan eeppisenä kuninkaana. Tekniikan kalleudesta johtuen elokuvantekijät ovat kuitenkin viime vuosina vaihtaneet vauhdilla halvempaan ja helpompaan digitaalitekniikkaan, minkä vuoksi elokuvan näkeminen vanhassa formaatissa on muodostunut kilpajuoksuksi teattereiden katoamista vastaan.
Tekniikka kuitenkin kehittyy ja laadustaan parjattu digitaalitekniikkakin etenee harppauksin. Vielä muutama vuosi sitten 4K-resoluutio oli jotain uutta ja ihmeellistä ja kävimme katsomassa Samsaran, mutta sittemmin tekniikka on löytänyt tiensä Suomenkin ykkössaleihin ja nyt myös kotitelevisioihin. Vaikka 4K näyttääkin upealta kodin pikkuruudulta, ei se ole ollut koskaan riittävä tarkkuus suurella elokuvakankaalla. 70mm analogisen IMAX-filmin laskennallinen tarkkuus on jopa 18K, mikä on jo tarkkuus joka näyttää äärimmäisen hyvältä jättimäiselle IMAX-kankaallekin heijastettuna.
Loppuvuoden suurimpiin elokuvatapauksiin kuului ehdottomasti joulukuun lopussa ensi-iltansa saanut Star Wars: The Force Awakens, joka on ensimmäinen jatko-osa alkuperäiselle trilogialle ja ensimmäinen osa uutta jatkotrilogiaa tässä rakastetussa universumissa. Jokaisen jatko-osan ohjaaja tulee olemaan eri ja ensimmäisen elokuvan kohdalla kunnia lankesi uusista Star Trek -elokuvista sekä tv-sarja Lostista tunnetulle, elokuvaa taidemuotonakin rakastavalle J.J. Abramsille.
Uusi Tähtien Sota on tietenkin aina merkkitapaus ja uusinta elokuvaa on mainostettu todella hyväksi ja niinpä kävimmekin katsomassa sen – kahdesti. Elokuvan yhteydessä aukesi myös mahdollisuus kokea samalla uusinta elokuvatekniikkaa edustava laser-projektoreihin perutuva heijastustekniikka, joka on hiljalleen yleistymässä maailman parhaimmissa elokuvateattereissa. Tekniikan toi ensimmäisenä markkinoille kanadalainen IMAX, joka asensi ensimmäiset projektorit Torontossa sijaitsevaan teatteriin. Sen jälkeen tekniikka on levinnyt vasta muutamiin teattereihin ja meitä lähin on Seattlessa sijaitseva Pacific Science Center Boeing IMAX -teatteri, jossa kävimme edellisvuonna katsomassa Interstellarin.
Laser-projektorit ovat aivan uutta tekniikkaa
Teatteri remontoitiin Interstellarin jälkeen täysin, jolloin sinne asennettiin uusien projektorien lisäksi myös uusi valkokangas (koko nyt hieman pienemmät 390 neliömetriä, edelleen yli kaksi kertaa Helsingin Tennispalatsi 1), uusi 12-kanavainen äänijärjestelmä sekä uudet penkit, jotka ovat kaikki parasta mahdollista saatavilla olevaa tekniikkaa. Tämän houkuttelemana ajoimme lauantaina Seattleen kokemaan uusi Star Wars maailman parhaalla tekniikalla: 70 mm IMAX Laser 3D heijastuksena. Tässä muodossa elokuvaa esitetään vain 13 teatterissa koko maailmassa, joista yhtenä Berliinin Potsdamer Platzilla sijaitseva CineStar IMAX, joka palasi IMAX-teatteriksi lyhyen harharetken jälkeen.
Jono loppuunmyytyyn näytökseen
Olimme paikalla ensimmäisten joukossa ja saimme paikat keskeltä teatteria. Valkokankaan hienoista pienentymistä ei havaitse, sillä koko teatteritila on suunniteltu uudelleen. IMAX-kokemukselle tyypillisesti penkit sijaitsevat jyrkässä kulmassa, mikä avaa kaikilta paikoilta loistavat näkymät korkealle valkokankaalle, joka peittää melkein koko näkökentän. Uusi laser-projektoitu kuva on messevä ja keltaiset alkutekstit tuntuvat tulevan tyhjästä ja katoavan syvään mustaan avaruuteen. Juuri todella kirkas kontrasti sekä aidosti musta väri ovat jotain mitä laser-tekniikka lupaa ja täytyy sanoa, että lupauksilla on myös katetta. Mustaa on nimittäin melkein mahdotonta erottaa teatterin seinästä.
Valmiina kolmanteen ulottuvuuteen
Teatteri on remontoitu täysin sitten Interstellarin
Laser-projektion toinen hyvä puoli on sen heijastus kahdella projektorilla. Tämän etu on, että 3D-esityksissä kummallekin silmälle kuvan tuottaa oma projektorinsa, minkä vuoksi 3D-kuva ei ole niin ”värisevää” kuin normaaleissa 3D-elokuvissa. Minun täytyykin sanoa, että Star Warsin 3D-kuva oli erittäin tarkka ja liike pehmeää, ja vain Hobbitin high frame rate (HFR) näytti muistikuvani varassa vieläkin pehmeämmältä. HFR:ssä itseäni kuitenkin ärsytti suuresti vaikutelma pikakelatusta elokuvasta, mitä ei esiinny kaksoislaserien kanssa.
Jos oli kuvapuoli kunnossa, niin sitä oli myös äänipuoli. Täysin uusi 12-kanavainen IMAX-ääni on kerrassaan mieletön ja järisyttävä ääni sekä jättimäinen kuva saivat ihoni kananlihalle muutamaankin otteeseen. Muistankin ajatelleeni muutaman kohtauksen aikana, että ympärilläni tapahtuva tuntui elämää suuremmalta kokemukselta, joka todella sykähdytti. Erityisen upea on 70mm IMAX-kameralla kuvattu ”pako Jakkusta” niminen kohtaus, jossa kuva täyttää valkokankaan lattiasta kattoon. Kohtauksella on mittaa vain kuutisen minuuttia (vertailun vuoksi Interstellarissa oli 75 minuuttia täyttä IMAX-kuvaa), mutta se saa silti pitämään kiinni penkistään.
IMAX on elämää suurempi
Vaikka uusi Star Wars onkin pyörinyt teattereissa jo melkein kuukauden ajan, oli Seattlen esitys viimeistä paikkaa myöden loppuunmyyty. Meistä kokemus oli järisyttävä, mutta oliko se tosiaan Seattlen päivämatkan arvoinen? Jäin miettimään asiaa ja päätinkin, ettei asiasta voi tehdä johtopäätöstä ilman rehellistä vertausta. Niinpä kävinkin heti maanantaina katsomassa elokuvan vielä uudelleen täällä Vancouverissa.
Teatterina toimi kaupungin parasta edustava keskustan Cineplex Scotiabank, josta löytyy kaksi Ultra-AVX salia. Näissä saleissa on normaalia suurempi valkokangas (tarkkoja mittoja ei ole löydettävissä), 4K-digitaaliprojektori sekä uusi 12-kanavainen Dolby Atmos -äänijärjestelmä. Istuin jälleen keskellä teatteria ja pystyin välittömästi sanomaan kuvan olevan huomattavasti IMAX:ia pienempi, sillä se ei täyttänyt koko näkökenttääni. Alkutekstit paljastivat myös eron kontrastissa ja taustan avaruus näytti haalean tummalta todellisen mustan sijaan. Myös 3D oli läpi elokuvan huomattavasti värisevämpää, kun se Seattlessa oli pehmeää.
Verrokki Ultra-AVX ei pärjännyt laserille
Äänipuolella en pystynyt tekemään eroa kahden järjestelmän välillä, sillä myös Vancouverin teatterissa riitti potkua ja desibelejä aina kylmiä väreitä luovassa mitassa. On kuitenkin pakko sanoa, että elämys tuntui paljon IMAX:ia köyhemmältä, joskin elokuvan edetessä kiinnitin asiaan vähemmän huomiota, enemmän itse elokuvaan keskittyen.
Lopputuomioni onkin, että laser-projektio ja IMAX-kuva ovat huomattavasti vaikuttavammat ja ero tavalliseen on selvä jos on tilaisuus verrata näitä kahta. Jos elokuvan näkee vain toisella tekniikalla, on kuitenkin todennäköistä että on aivan tyytyväinen näkemäänsä, sillä molemmat ovat silti viihdyttäviä elämyksiä. Kuitenkin oman kokemukseni perusteella vain IMAX voi yltää elämää suurempaan vaikutelmaan huikean action-kohtauksen pyöriessä ruudulla ja sitä fiilistä on kyllä vaikea voittaa.
Yodakin sen tietää
