16 vuotta maailmalla

Normaalista käytännöstäni poiketen kirjoitan tämänvuotista pohdintaani jo ennakkoon, sillä varsinaiseen merkkipäivään kuun vaihteessa on vielä muutama päivä aikaa. Toisin kuin viime vuonna, kyseessä ei ole merkkivuosi, vaikka meille tulikin keväällä täyteen tasan 10 vuotta Kanadassa. Aika tuntuukin vilistävän ohitse, eikä vähiten siksi että kesäkuussa minulle tuli lasiin pyöreät 40!

Neljänkympin rikkoutuminen tarkoittaa kaiketi virallisesti nuoresta aikuisesta keski-ikäiseksi siirtymistä. Yleensä keski-iän kriisiksi kutsutaan urheiluauton hankintaa, mikä tuli tehtyä jo kaksi vuotta sitten eli onko tässä kriisiä vai ei? Syntymäpäivä oli kyllä mieleenpainuva, Niinan ostettua minulle liput ikimuistoiselle maisemalennolle Vancouverin yläpuolella.

Ikä voisi aiheuttaa monelle suuremmankin kriisin, jos sitä ei vieläkään tietäisi mitä elämältään tahtoo. Kuitenkin nyt kun kysymys vanhemmuudestakin on ratkaisu tyttäremme syntymällä, ei tässä tunnu puuttuvan mitään. Vuottamme onkin värittänyt voimakkaasti vauvavuosi, mikä on ollut mitä mahtavinta aikaa. Sitä ei oikein tiedä mitä vanhemmuus on ennen kuin on oma lapsi, mutta meistä kaikki siihen liittyvä on ollut lähes pelkästään positiivista. On toki totta, ettei sitä ole kantanut oikeasti huolta ennen kuin vastuulla on pieni avuton ihminen, mutta olemme kyllä pitäneet vanhemmuudesta. Ehkä tässä on auttanut astua vanhemmuuteen vasta hieman vanhempana ja toivottavasti henkisesti kypsempänä, jolloin siitä ei ole aiheutunut katumusta ”kaikista tekemättä jääneistä asioista”?

Iloinen vauvavuosi

Mukavaa kuudennentoista vuotemme alussa oli, että molempien isovanhemmat pääsivät käymään luonamme ja tapaamaan perheen uuden tulokkaan. Suunnitelma joulusta Suomessa sai kuitenkin jäädä ja vietimme sen sijaan perhepiirissä mukavan kolmannen joulumme Kanadassa. Suomeen matkattiin lopulta tämän vuoden kesäkuussa peräti viiden viikon ajaksi, mikä on pisin aikamme Suomessa sitten ulkomaille muuton jälkeen.

Vieraitakin kävi

Ensimmäinen perhejoulu oli hauska

Muita matkoja ei ole tullutkaan sitten tehtyä, mitä nyt kävimme pääsiäisenä pienellä Mayne Islandilla rauhoittumassa kaupungin kiireiltä. Tulossa on myös kaksi matkaa, ensiksi pitkä viikonloppu suosikkipaikassamme Tofinossa ja minulla lokakuussa todennäköinen työmatka Amerikan puolelle. Suunnitelmissa ei ole kuitenkaan mitään muuta ja viime vuodet ovatkin olleet melkoinen poikkeus yli kymmenen vuoden ahkeraan kaukomatkailuun verrattuna.

Eipä sitä tätä ihmeempää tarvitsekaan

Mutta mitä näkyykään kristallipallossa tulevan vuoden osalta? Kahden mainitun matkan lisäksi kaikki suunnitelmamme liittyvät tavalliseen perhearkeen. Jänniä hetkiä on silti tulossa jo heti tulevalla viikolla, kun päiväkoti alkaa ja Niina palaa töihin. Ne ovat  iso muutos nykyiseen arkeen, mutta varmasti hyväksi molemmille pienen totuttelujakson jälkeen.

Ensi vuonna pitää päästä jälleen Suomeenkin, joskin tässä vaiheessa on vielä epäselvää josko tuo tulee olemaan samaan tapaan kesällä, vai vasta vuoden päästä jouluna. Tämä joulu tullaan ainakin joka tapauksessa viettämään ihan vain kotosalla samalla kun elämme jo seitsemättätoista vuottamme maailmalla.

(Yhteensä 81 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.