11 vuotta Kanadassa

Viime vuonna juhlimme virstanpylvästä elämässämme, kun meille tuli täyteen tasan 10 vuotta Kanadassa. Pyöreän lukeman kunniaksi muistelinkin tuolloin vuosikymmenen aikana koettuja edesottamuksia sekä matkaamme tähän pisteeseen elämässämme. Elämään kuuluvia iloja, suruja ja yllätyksiä onkin riittänyt tällä matkallamme, mutta koko ajan on menty eteenpäin ja hiljalleen meistä on tullut myös kanadalaisia.

Vuotta myöhemmin takanamme ei ole tällä kertaa merkkivuotta, mutta menneen vuoden tapahtumia on silti aina yhtä hauska pohtia. Moniin menneisiin vuosiin verrattuna yhdestoista vuotemme Kanadassa on ollut vakaa, mutta siihen on silti liittynyt monenlaista tapahtumaa. Vuosi sitten tyttäremme oli vasta viiden kuukauden ikäinen ja kevään täytti ihanan vauva-ajan loppupuolisko. Laitoimme tuolloin myös sisälle paperit tämän Suomen kansalaisuudesta, josta tuli päätös vasta viime viikolla – lähes vuotta myöhemmin!

Hauskoja kesäseikkailuja

Menneen vuoden matkoja olivat vierailu pienellä Mayne Islandilla pääsiäisenä sekä lokakuinen viikonloppu aina yhtä ihanassa Tofinossa. Näiden väliin mahtui myös paljon odotettu Suomen matka kesäkuussa, joka oli koronaepidemian vuoksi ensimmäinen kertamme Suomessa yli kahteen ja puoleen vuoteen. Olikin todella mukava nähdä ystäviä ja sukulaisia, sekä viettää tyttäremme kastejuhlaa. Reissullamme oli myös mittaa peräti viisi viikkoa, Niinan ollessa tuolloin vielä äitiyslomalla ja minäkin otin lomaviikkojen oheen muutaman viikon isyysvapaata.

Rennosti perhematkalla Tofinossa

Pitkästä aikaa Suomessa

Suomesta palattuamme arkemme muuttui syyskuussa, kun Fiona aloitti päivähoidossa ja Niina palasi töihin. Meillä kävi valtava tuuri löytäessämme mukavan perhepäivähoitopaikan aivan kotimme lähettyviltä, jossa Fiona on viihtynyt erittäin hyvin. Olimme päättäneet jo aiemmin, että Niina palaisi töihin ainoastaan puoliaikaisesti, mikä onneksemme sopi myös tämän työnantajalle, joten Fiona on virallisesti puolipäivähoidossa.

Päivähoidon aloittaminen on ollut todella hyväksi tyttäremme sosiaalisten taitojen sekä myös kaksikielisyyden kehittymiselle. Valitettavasti se on kuitenkin tuonut väistämättä mukanaan sairastamisen, jota ei ollut vauvavuotena laisinkaan. Monesta flunssasta on kuitenkin selvitty yksi kerrallaan, mutta koettu on auttanut ymmärtämään miten ennakoimatonta lapsiperheen arki onkaan.

Sairastamiseen liittyen, minäkin podin lopulta koronan lokakuussa, mutta onneksi nykyiseen tapaan hyvin lievänä. Viiden päivän tiukka kotiarestini tepsi, eikä kukaan muu perheessämme saanut tartuntaa ja parannuin juuri parahiksi matkustaakseni työmatkalle Utahiin.

Huikeita maisemia työmatkalla

Samoihin aikoihin juhlimme myös pienimuotoisesti Niinan ja minun 20-vuotista taivalta yhdessä. Tapasimme nimittäin ensimmäisenä opiskeluvuotena Joensuun Yliopistolla vuonna 2002, jolloin pistimme hynttyyt yhteen. Menimme kihloihin juhannuksena 2005 ja naimisiin kevättalvella 2009, mistä on pian neljätoista vuotta siitäkin – huh!

Lokakuusta ei ollutkaan enää pitkä matka jouluun, jolloin luoksemme saapuivat Niinan vanhemmat jo kuudetta kertaa. Heidän kanssaan meillä olikin mukavan rauhallinen perhejoulu, mistä päästäänkin tähän päivään.

Joulu perheen kesken

Mennyt vuosi on ollut siis vakaa ja perhe-elämän värittämä, ja sellaisen myös alkaneesta kahdennestatoista vuodestamme Kanadassa voi ennustaa tulevan. Suomessa on tarkoitus käydä jälleen kesällä, mutta muuten vuosi kulkenee samanlaisissa askelmerkeissä kuin mennytkin. Tai näin ainakin oletan tämänhetkisen tiedon perusteella ja kuten aina, totuus nähdään jälleen tähän aikaan ensi vuonna.

(Yhteensä 209 lukukertaa, 1 lukijaa tänään)
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.