Blogin kirjoittamisen työskentelyprosessi

Muutama viikko sitten kerroin, että blogini kirjoitusten kokonaismäärä on ylittänyt 600 kirjoitusta. Kyseessä on melkoinen määrä, mutta millaisen määrän kirjoitustyötä tämä saavutus onkaan vaatinut? Millaista ylipäätänsä on blogin kirjoittaminen ja mitä se oikein vaatii? Monet ihmiset seuraavat ja lukevat useita nettiblogeja, mutta harva pysähtyy miettimään miten paljon bloggaaja käyttää aikaa ja vaivaa kaiken sen sisällön luomiseen.

Blogin kirjoittaminen on luova ja vaativa prosessi

Kirjoittaminen on luova prosessi, jonka lähtökohtana pitää olla motivaatio. Ja kuten kaikki tietävät, motivaation löytäminen on toisinaan hankalaa, vaikka kyse olisikin itselle rakkaasta aiheesta. Itse rakastan blogin kirjoittamista ja jokaisen valmiin viestin julkaisemisesta tulee mahtava fiilis, mutta minun on pakko tunnustaa että kirjoittamisen aloittaminen vaatii joskus motivaation etsimistä. Motivoitumisen taustalla onkin yleensä monta estettä, jotka pitää ensiksi ylittää ennen kirjoittamisen aloittamista.

Motivoituminen sekä idean jalostuminen

Positiivista on, että tiedän yleensä varsin hyvin mitä haluan tulevalta kirjoitukseltani, joten minulla on jo etukäteen sangen hyvä käsitys siitä minkä laajuinen ja tyylinen kirjoituksestani tulee. Esimerkiksi tämä tässä käsittelemäni aihe on ollut mielessäni jo toista vuotta, mutta löysin vasta nyt motivaation ja ajan siitä kirjoittamiseen. Osin tämä johtui siitä, että haluan yleensä ensiksi ihan vain ajatella asioita ja jäsentää itselleni mitä haluan kirjoituksellani sanoa. Yleensä onnistuu parhaiten ajan kanssa, aiheen putkahdellessa aina välillä mieleen herättäen uusia ajatuksia ja ideoita, joista lopulta jalostuu se punainen lanka jonka ympärille kirjoitus muodostuu.

Seuraava askel on aiheen ymmärtäminen. Kuten blogini pidempiaikaiset lukijat ovat varmasti huomanneet, kirjoitan aiheista tarkkaan ja pyrin käsittelemään niitä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Ajatukseni on, että haluan jokaisen blogiviestini olevan viimeinen siitä aiheesta kirjoittamani eli kirjoituksen täytyy olla niin hyvä, etten koe tarvetta kirjoittaa aiheesta uudelleen ja vain pieni tekstin päivittäminen riittää sen ajankohtaisena pitämiseen.

Tämä on kuitenkin haastavaa, sillä ajat muuttuvat ja kirjoituksen pitäminen relevanttina vaatii työtä, koska tulevia muutoksia on vaikea ennakoida. Olettaisin kuitenkin päässeeni tässä jo aika hyvälle tasolle, sillä tuolla luetuimpien kirjoitusten joukossa näkyy usein jo vuosia sitten kirjoittamiani juttuja, jotka saavat iästään huolimatta edelleen kiitosta ja hyviä arvioita lukijoilta. Toki päivitän kirjoituksia aina välillä viimeisimmillä tiedoilla, mutta vanhojen kirjoitusten leipätekstiin minun tarvitsee koskea vain harvoin.

Kaikkein suurin este alkuun pääsemiselle onkin siis monesti tieto siitä, millainen työmäärä on edessä. Kirjoitusprosessini on kuitenkin ajan kanssa rutinoitunut ja esittelen seuraavassa sen normaalit vaiheet.

Valokuvien valinta

Voi olla hieman yllättävää, mutta kirjoittaminen ei itsessään ole se kaikkein työläin osuus, vaan valokuvien valinta ja niiden käsittely. Vaikka hyvä kamera mahdollistaakin minun tallentaa tilanteet yleensä yhdellä onnistuneella otoksella, otan paljon valokuvia ja muutaman päivän reissulta kertyykin helposti satoja valokuvia. Viikon mittaisen reissun kuvasaalis saattaa olla jo noin tuhat kuvaa ja kaikkein pisimmistä reissuista (kuten esimerkiksi matkoistamme Japaniin tai Australiaan) saattaa kertyä jopa 3000-4000 valokuvaa. Se on valtava määrä ja kuvien läpikäynti onkin runsaasti aikaa vaativa tehtävä.

Parhaiden kuvien valinta on valtava urakka

Suuressa kuvamäärässä on kuitenkin se hyvä puoli, että sen ansiosta pystyn muistamaan hyvin tarkasti vuosiakin sitten tehdyn matkan tapahtumat ja kirjoittamaan siitä vielä paljon myöhemmin. Huono puoli on kauhea urakka valita 50-100 parasta valokuvaa, mikä on määrä joka yksittäisessä matkakertomuksessa normaalisti esiintyy. Valinnan ohella yritän samalla myös hallita jo lähes 110 000 valokuvan (vuoden 2021 tilanne) kokoista arkistoani ja poistaa kuvia joilla ei ole juurikaan muistollista merkitystä.

Viimeisen vuoden aikana urakkaan on lisännyt vielä tapani tallentaa valokuvani sekä JPEG että RAW -formaateissa. Kaikki valokuvat ovat koneella aluksi tuplana ja valitsen näistä säästettävän version. Kokemus on kuitenkin alkanut osoittaa, että huippulaatuisella kameralla otettaessa JPEG-kuvat ovat yleensä riittävän hyvälaatuisia blogikäyttöön ja RAW-kuvista onkin iloa lähinnä vain haastavissa valotusolosuhteissa. Niinpä saatankin ehkä tulevaisuudessa käyttää kahden formaatin tallennusta vain tietynlaisissa tilanteissa, helpottaen kuvien valintaa.

Kuvien sekä videoiden käsittely ja vesileimaaminen

Kun kuvat on valittu, pitää ne myös käsitellä. Parhaallakin mahdollisella laitteistolla napsitut kuvat näyttävät yleensä vieläkin paremmalta kun ne käsittelee vähintäänkin pintapuoleisesti. Tarkoitukseni on joskus myöhemmin kirjoittaa  aiheesta enemmän, mutta yksittäisen kuvan käsittely vie tilanteesta riippuen 3-15 minuuttia.

Jokainen kuva vaatii myös vesileiman lisäämisen kuvan kulmaukseen kopioinnin hankaloittamiseksi, mikä vaatii jälleen yhden läpikäynnin lisää kaikille valituille valokuville. Lisään vesileimat sillä kuviani lainataan netille tyypilliseen tapaan vapaasti, joten ainoa keino varmistaa niiden yhdistäminen alkuperäiseen lähteeseen on vesileima. Näin ollen yhden matkakertomuksen osan kymmenien kuvien käsittelyyn meneekin tunteja, jopa kokonainen ilta ja tämä onkin monesti kaikkein hitain vaihe.

Työläintä mutta kuitenkin tärkeää on kuvien editointi

Videot ovat toinen alue, joiden editointiin kuluu paljon aikaa. Kuvaan vielä melko vähän videoita, mutta joskus ne kuitenkin kertovat aiheesta pelkkiä valokuvia paremmin, joten olen alkanut tutkia niiden käsittelyä sekä lataamista Youtube-kanavalleni. Olen kuitenkin vielä aloittelija videokuvauksen suhteen, joten tämä puoli on pitkälti kokeellista.

Kaikesta vaivastaan huolimatta, en voi kuitenkaan tarpeeksi alleviivata käsittelyvaiheen tärkeyttä, sillä hyvillä kuvankäsittelytaidoilla voi saada vuosiakin vanhat valokuvat näyttämään todella hyviltä. Taitojen karttumisen myös huomaa, kuten voi havaita eri vuosilta olevia kirjoituksiani selaamalla.

Aihealueeseen tutustuminen

Koska pyrin yleensä kirjoittamaan eri aiheista faktapohjaisesti sekä niistä informoivasti, pitää minun tehdä aiheeseen liittyvää taustatutkimusta. Yleensä matkalla ollessaan tietää näkemästään ja kokemastaan suuripiirteisesti ja vain harvoin kovinkaan syvällisesti. Yllätänkin itseni toistuvasti matkalta palattuani, kun luen paikasta tai aiheesta mielenkiintoisia taustatietoja netissä. Wikipedia on hyvä lähde kevyeen yleistietouteen ja sen eri kieliset artikkelit raottavat aiheiden taustoja hyvin.

Wikipedia on hyvä lähde perustietojen ymmärtämiseen

Tähän vaiheeseen kuluu yleensä noin tunti, riippuen vähän aihealueen laajuudesta sekä siitä eksynkö lukemaan eri aiheista (tuttu juttu Wikipedian kanssa, eikö vain?).

Itse tekstin kirjoittaminen

Viimein on vuoro kirjoittaa itse teksti ja yleensä tämä on yksi helpoimmista vaiheista. Kattava perehtyminen aiheeseen sekä kirjoitettavan asian ymmärtäminen saa jutun luistamaan ja itselläni ei yleensä ole mitään ongelmia tuottaa ajatuksistani tekstiä ”paperille”, joten kirjoituksen raakile syntyy yleensä nopeasti. Pitkään kertomukseen voi siltikin kulua toista tuntia, mutta yleensä kirjoitus syntyy yhdeltä istumalta ajatuksen vain valuessa näppäimistön kautta näytölle.

Oikolukemisen tärkeys

En osaa sanoa muista bloggaajista, mutta vaikka varsinaisen tekstin tuottaminen onkin itselleni helppoa, on minun aivan pakko oikolukea kirjoittamani teksti ennen sen julkaisua. Yleensä kirjoittaessa käyttää ajatuksissa esiintyviä sanamuotoja sekä lauserakenteita, jotka eivät kuulosta järkevältä tai edes selvältä luettuna. Kirjoitusvirheitä tulee myös tehtyä ja esimerkiksi suomen kielen aina niin ihanat yhdyssanat vaativat usein pään raapimista.

Itse kirjoittaminen on helppoa, mutta vaatii aina oikoluvun

Oikoluku onkin siis tärkeä vaihe ja käytän siihen aikaa lähes yhtä paljon kuin itse tekstin kirjoittamiseen, sillä vasta tässä vaiheessa ajatus jalostuu oikeaksi blogikirjoitukseksi.

Kuvien lisääminen tekstiin

Kun teksti on valmista, pitää siihen liittää kaikki valokuvat. WordPressissä tämä vaatii kuvien lataamista palvelimelle sekä liittämistä kronologisesti ja aihepiirillisesti relevanttiin kohtaan tekstiä. Tämä voi viedä yllättävänkin paljon aikaa pitkän tekstin ja lähemmäs sadan kuvan kanssa ja ei ole mitenkään tavatonta käyttää tähänkin työhön tunti.

Kirjoituksen julkaisu sekä sosiaalinen media

Kaikkien edellisten vaiheiden jälkeen koittaa viimein se odotettu hetki kun voin klikata ”Julkaise” ja viesti on vihdoinkin ulkona ja ihmisten luettavissa. Tunne on helpottava ja mielihyvää synnyttävä, vaikka vielä on edessä pieni tehtävä mainita uusi viesti myös sosiaalisessa mediassa eli linkittää se Facebookiin ja toisinaan joillekin internetfoorumeille.

Valmiit blogitekstit pitää linkittää myös sosiaaliseen mediaan

Lopulta kaikki on kuitenkin valmista ja tuloksena on toivottavasti lukijoita kiinnostava sekä pitkään relevanttina säilyvä kirjoitus. Koko prosessiin kuluu kuitenkin helposti aikaa kokonainen päivä (yleensä useille päiville pilkottuna), joten olen hyvin iloinen kaikenlaisesta palautteesta, kuten kommenteista, kysymyksistä, kiitoksista sekä kirjoituksen edelleenjakamisesta ja tietenkin pisteyttämisestä. Palaute onkin bloggaajan paras palkinto ja toimii motivaationa lähteä samaa urakkaan taas muutaman päivän päästä uudelleen!

Bloggaamista voi toki harrastaa myös kevyemmällä otteella ja pieniä kirjoituksia tai pelkkiä kuvapäivityksiä suoltaa ulos nopeaankin tahtiin. Itse uskon kuitenkin laadukkaaseen sisältöön aiheesta riippumatta ja yleensä sellainen kestää aikaa huomattavasti paremmin kuin hetkeen tukeutuva lyhyt päivitys. Tyylejä on kuitenkin erilaisia ja jokaisella bloggaajalla on omat lähtökohtansa bloginsa kirjoittamiseen.

Itse kirjoitan blogiani ikään kuin omana päiväkirjanani, joka tallentaa vuosien saatossa tapahtuneet kiintoisat asiat ikuisesti. Luenkin usein aiempia kirjoituksiani jotain aihetta muistellessani, mikä on hauskaa puuhaa, sillä kirjoituksista juontuu aina fiiliksiä joita koki matkan tai tapahtuman aikana. Olen kuitenkin iloinen jos aiheeni ja juttuni kiinnostavat myös muita ja niistä on apua esimerkiksi matkasuunnitelmien tekemisessä. Monet käsittelemäni aiheet pyrkivätkin tuomaan esille seikkoja joista itselläni oli vaikeuksia löytää tietoa ja täten toivottavasti lisään kirjoituksillani internetin tietomäärään. Tämä on relevanttia erityisesti suomeksi kirjoitettaessa, joka on tietoinen valintani, vaikka se rajoittaakin huomattavasti potentiaalisen lukijakunnan kokoa.

Valmiin blogiviestin julkaisu on aina palkitseva hetki

Tällainen on siis oma kirjoitusprosessini ja jos luit koko viestin, ymmärtänet nyt hieman paremmin miten bloggaus vaatii antaumusta sekä motivaatiota. Se on kuitenkin palkitsevaa ja jotain siinä täytyy olla, että olen jaksanut kirjoittaa tätä blogiani jo yli yhdeksän vuoden ajan. Blogin täydellisyyden tavoittelu on kuitenkin raastavaa, sillä olen joutunut toistuvasti myöntämään itselleni ettei kirjoitusjononi lyhene kirjoittamalla, vaan parhaimmillaankin se säilyy vain saman kokoisena (eli suurena). Positiivisesti ajateltuna on hyvä ongelma että mielessä on liikaa aiheita mistä kirjoittaa, sillä käsittääkseni moni blogi kuihtuu ajan myötä aiheiden puutteeseen. Voinkin sanoa melko varmasti, että aiheiden loppumiseen blogini ei tule joku päivä päättymään.

Jos luit aina tänne saakka, olet poikkeuksellinen lukija. Suurin osa bloggaajista tietää taustalla ruksuttavien tilastojen perusteella, että suurin osa vierailijoista yleensä vain silmäilee tekstin ja katsoo ehkä valikoidut kuvat. Onkin hieman hassua miten bloggaaja käyttää usein kirjoituksen laatimiseen tunteja ja taas tunteja, kun lukijat käyttävät kirjoituksen lukemiseen keskimäärin vain muutamia minuutteja. Se on kuitenkin pelin henki ja siksipä motivaation taustalta onkin hyvä löytyä palava halu kirjoittaa asioista.

Kiitos kuitenkin kaikille lukijoilleni ja kommentoimalla sekä jakamalla blogin sisältöä varmistatte että luettavaa ilmestyy jatkossakin.

Ps. Tämä noin 1300 sanan mittainen teksti muodostui noin kolmessa vartissa ja yhdeltä istumalta. Tekstin oikolukuun kului noin puoli tuntia.

(Visited 201 times, 1 visits today)
 

Yksi ajatus artikkelista “Blogin kirjoittamisen työskentelyprosessi”

  1. Omasta työskentelyprosessistani kertoo, että luin tämän kirjoitukseni uudelleen nyt toukokuussa 2021 tuhannennesta blogikirjoituksestani sekä 15 vuoden mittaisesta bloggauksesta kertoessani. Samassa yhteydessä päivitin myös tämän kirjoituksen sanamuotoja sekä selkeytin paikoin ajatteluani, mikä on juuri sitä kirjoituksessa mainittua aktiivista päivittämistä jota pyrin ajan saatossa tekemään.

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.