Pitää paikkansa että Vancouver on kaunis ja mahtava asuinkaupunki, kuten yläpuolen kuuluisa maisemakuva kaupungin keskustasta kertoo. Valitettavasti kauniilla maisemilla ja upealla asuinympäristöllä on kuitenkin hintansa, sillä Vancouver ei todellakaan ole halpa kaupunki asua. Varsinkin kuvan Downtownin alueella asuntojen hinnat ja vuokrat ovat todella kovia, mihin on monia syitä. Ensiksikin veden ympäröimän niemen maa-alue on rajallinen ja jo sangen tiiviisti rakennettua. Lisäksi kaikki keskustan uudisrakentaminen on tarkasti säädeltyä ja esimerkiksi rakennusten korkeuksille sekä sijoittumiselle on rajoituksia. Kun tähän lisätään vielä voimakkaan väestönkasvun aiheuttama hurja kysyntä, jossa kaikki kynnelle kykenevät hamuavat kaupungin keskustaan tai ainakin sen lähettyville, on selvää että asumisestaan saa olla valmis pulittamaan.
Avainsana: Vancouver
Muuttokuorman pitkä matka
Minulla tulee lauantaina täyteen jo kuukausi Vancouverissa ja Niinallakin kaksi viikkoa. Berliinistä lähdöstä on kulunut siis jo tovi, mutta tavaramme eivät ole vielä edes puolimatkassa. Ulosmuutto Berliinin asunnostamme suoritettiin kyllä jo 23. tammikuuta, mutta siitä tavarat matkasivat ensimmäiseksi muuttofirman varastoon jossain päin Berliiniä. Siellä ne pakattiin merikonttiin, joka kuljetettiin rekalla Bremerhaveniin, jossa sijaitsee yksi Saksan vilkkaimmista satamista. Sieltä kontti on aloittanut 7. helmikuuta pitkän merimatkansa kohti Kanadan Halifaxia.
Kasvava Kanada
Kanadassa tehdään joka viides vuosi suuri maanlaajuinen väestönlaskenta. Näistä viimeisin valmistui viime vuonna (2011) ja tuoreimpien tilastojen mukaan Kanadan väkiluku on nyt 33 476 688 henkeä, missä on lisäystä 5,9% edellisestä vuoden 2006 laskennasta. Väestönkasvu on myöskin kiihtynyt, sillä vuosina 2001 – 2006 kasvu oli hieman matalampaa, noin 5,4%. Kanadan väkiluku onkin tuplaantunut sitten vuoden 1961 ja peräti kymmenkertaistunut viimeisen 150 vuoden aikana. Kanada on näillä lukemilla kaikkein nopeimmin kasvava G8-maa, väkirikas Yhdysvallat mukaan lukien.
Sinkkuelämän loppu
Ei, tämä kirjoitus ei käsittele 2000-luvun alun suosittua tv-sarjaa, vaan kahden viikon mittaista yksineloani täällä Vancouverissa. Tätä kirjoittaessani, Niina on paraikaa lentokoneessa pitkällä muuttomatkalla kohti Vancouveria. Hänen lienee jossain Kanadan valtavan erämaan yllä, sillä Vancouveriin lennettäessä neljä viimeistä tuntia lennetään täysin asumattoman tundran yläpuolella. Alapuolella ei näy tuolloin merkkiäkään ihmisestä, mikä on mykistävää tällä muutoin ylikansoitetulla planeetalla.
Ensimmäinen viikko uudella mantereella
Kiireistä maahanmuuttoviikkoani seurasi toinen viikko täyttä tohinaa ja uuteen kotimaahan asettautumista. Suuntasin heti maanantaiaamusta läheiselle Service Canada Centerille, joka myöntää täkäläisen SIN:nä tunnetun yhdeksännumeroisen sosiaaliturvatunnuksen työlupaa vastaan. SIN on pakollinen kaikille Kanadassa työskenteleville ja sosiaalietuuksia saaville, eli käytännössä sellainen on jokaisella maan asukkaalla.
Paikalla oli jo aamusta jonoa, mutta sain tunnukseni puolessa tunnissa. Se mukanani suuntasin toimistollemme, jossa tapasin uudet tiimiläiseni ensimmäistä kertaa sitten marraskuun työmatkani. Minulle oli varattuna oma kuutio (cubicle) avokonttorissamme, jonka äärelle levitin tavarani. Uusi kanadalainen SIM-korttini oli myös toimitettu pöydälleni ja nyt minulla on täkäläinen +1 alkuinen puhelinnumero. 🙂